JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pitääkö kaikkia ihmisiä rakastaa?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
8.7.2018 6.52

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109280020180708065200

Kris­tuk­sen an­ta­ma rak­kau­den laki sul­kee huo­maan­sa kaik­ki ih­mi­set.

Vii­mei­sim­pi­nä ope­tuk­si­naan en­nen kär­si­mis­tään Jee­sus muis­tut­ti ope­tus­lap­si­aan sii­tä, mi­ten tär­ke­ää hei­dän on säi­lyt­tää kes­ki­näi­nen

rak­kaus. Se on tun­to­merk­ki, jon­ka avul­la Ju­ma­lan tah­don täyt­tä­jät erot­tu­vat maa­il­man kai­kis­ta muis­ta Her­ran ni­meä käyt­tä­vis­tä us­kon­har­joit­ta­jis­ta (Joh. 13:35, Matt. 7:21).

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus laa­jen­taa ope­tus­las­ten rak­kau­den koh­teek­si kaik­ki ih­mi­set – ne­kin, joi­den ta­hol­ta he ovat ko­ke­neet ja jou­tu­vat ko­ke­maan vi­ha­mie­lis­tä suh­tau­tu­mis­ta ja vie­lä­pä vai­no­a­kin.

Moo­sek­sen laki ja Jee­suk­sen laki

Jee­suk­sen omien koh­ta­lo­na on usein ol­lut vas­tus­tuk­sen koh­taa­mi­nen eri muo­dois­saan. ää­rim­mil­lään se on ol­lut jou­tu­mis­ta tu­li­ro­vi­ol­le tai pe­to­e­läin­ten saa­liik­si. Apos­to­lien te­ko­jen mai­nin­ta us­ko­vai­sis­ta koko kan­san suo­si­os­sa (Ap. t. 2:47) on poik­keuk­sel­lis­ta.

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­tä vä­lit­tyy Jee­suk­sen sa­noi­na kuva us­ko­vai­sis­ta vi­han, ki­rouk­sen ja par­jauk­sen koh­tee­na. Jee­suk­sen seu­raa­ja voi

jou­tua ko­ke­maan myös vä­ki­val­taa ja epä­oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua. Mi­ten tä­hän kaik­keen tu­li­si suh­tau­tua?

Moo­sek­sen laki ot­taa kan­taa vä­ki­val­lan koh­taa­mi­seen (3. Moos. 24:15–22). Kes­kei­se­nä pe­ri­aat­tee­na on ”sil­mä sil­mäs­tä, ham­mas ham­paas­ta”. Näin opet­ti Moo­sek­sen laki, mut­ta Jee­sus an­toi seu­raa­jil­leen uu­den lain, rak­kau­den

lain. Viha voi­te­taan rak­kau­del­la, ki­rous voi­te­taan siu­nauk­sel­la, par­jaa­jien puo­les­ta tu­lee ru­koil­la.

Vä­ki­val­taa vas­taan ei tule käy­dä vä­ki­val­lal­la vaan nöy­ryy­del­lä, ja riis­to tu­lee koh­da­ta hy­vyy­del­lä. Min­kä­lai­nen maa­il­ma oli­si­kaan, jos

nämä Jee­suk­sen neu­vot sai­si­vat oh­ja­ta kaik­kien ih­mis­ten elä­mää!

Vi­hol­li­sen koh­taa­mi­nen

Päi­vän Van­han tes­ta­men­tin teks­ti ku­vaa Is­ra­e­lin ja sen vi­hol­lis­kan­san Syy­ri­an erään so­dan eri­koi­sen lop­pu­tu­lok­sen (2. Kun. 6: 8–23). Pro­feet­ta Eli­sa pal­jas­ti Is­ra­e­lin ku­nin­kaal­le Syy­ri­an ku­nin­kaan sa­lai­set so­ti­lai­den tie­dus­te­lu­ret­ket, ja näin Is­ra­e­lin ku­nin­gas tie­si va­rau­tua tu­le­vaan hyök­käyk­seen.

Aa­mun val­jet­tua Do­ta­nis­sa Eli­san pal­ve­li­ja näki kau­huk­seen kau­pun­kia pii­rit­tä­vät vi­hol­li­sen rat­su­jou­kot. Eli­san pyyn­nös­tä Ju­ma­la ava­si myös puo­lus­tus­rin­ta­man nä­ky­män. Vuo­ri Eli­san ym­pä­ril­lä oli täyn­nä tu­li­sia he­vo­sia ja vau­nu­ja.

Voit­to oli siis var­ma, mut­ta so­tast­ra­te­gia oli ta­val­li­ses­ta poik­ke­a­va. Vaik­ka vi­hol­li­nen oli lyö­tä­vis­sä hel­pos­ti vii­mei­seen mie­heen, näin

ei saa­nut teh­dä. Ve­ri­löy­lyn si­jaan Is­ra­e­lin ku­nin­gas jär­jes­ti vi­hol­li­sel­le suu­ret ruo­ka­pi­dot, jon­ka jäl­keen se sai rau­has­sa pa­la­ta ko­tiin­sa. Vi­hol­li­suu­det lop­pui­vat sii­hen. Paha voi­tet­tiin hy­väl­lä.

Kul­tai­nen sään­tö

Teks­tim­me vii­mei­set sa­nat – niin kuin te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, niin teh­kää te heil­le – tun­ne­taan ni­mel­lä kul­tai­nen sään­tö. Sa­man­si­säl­töi­nen oh­je löy­tyy lä­hes kai­kis­ta maa­il­ma­nus­kon­nois­ta. Ly­hyt ja yk­sin­ker­tai­nen oh­je, jon­ka mu­kaan elä­mi­nen lo­pet­tai­si rii­dat ja tais­te­lut niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kuin kan­sa­kun­tien­kin vä­lil­lä.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen synk­kä pe­rin­tö on teh­nyt ih­mi­sen ky­ke­ne­mät­tö­mäk­si hy­vään ja tai­pu­vai­sek­si pa­haan. Paa­va­lin esit­tä­mä ku­vaus lo­pu­na­jan ih­mi­ses­tä on ka­rua lu­et­ta­vaa: ”Sil­loin ih­mi­set ra­kas­ta­vat vain it­se­ään ja ra­haa, he ovat re­hen­te­le­viä ja pöyh­kei­tä, he her­jaa­vat ja ovat van­hem­mil­leen tot­te­le­mat­to­mia. He ovat kiit­tä­mät­tö­miä, ju­ma­lat­to­mia, rak­kau­det­to­mia, lep­py­mät­tö­miä, pa­net­te­le­via, vä­ki­val­tai­sia ja raa­ko­ja, kai­ken hy­vän vi­hol­li­sia, pe­tol­li­sia, häi­käi­le­mät­tö­miä ja jär­jet­tö­miä. He ra­kas­ta­vat enem­män nau­tin­to­ja kuin Ju­ma­laa.” (2. Tim 3:2–4.) Ku­vauk­ses­sa ei näy kul­tai­sen sään­nön yk­sin­ker­tai­nen oh­je, mut­ta syn­nin vai­kut­tei­ta vas­taan tais­te­lee myös elä­män tiel­lä kul­ki­ja.

Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan tah­don vii­meis­tä piir­toa myö­ten. Rak­kau­den uh­ri­tie vei hä­net mei­dän edes­täm­me ris­tin­puul­le. Jee­suk­sen pa­ran­ta­vat haa­vat hoi­ta­vat tais­te­luis­sa haa­voit­tu­nei­ta ja tur­vaa­vat mat­kaam­me tai­vaan ko­tiin.

”Hän­tä her­jat­tiin, mut­ta hän ei vas­tan­nut her­jauk­sel­la, hän kär­si, mut­ta ei uh­kail­lut, vaan us­koi it­sen­sä oi­ke­a­mie­li­sen tuo­ma­rin

hal­tuun. It­se, omas­sa ruu­miis­saan, hän ’kan­toi mei­dän syn­tim­me’ ris­tin­puul­le, jot­ta me kuo­li­sim­me pois syn­neis­tä ja eläi­sim­me van­hurs­kau­del­le. ’Hä­nen haa­van­sa ovat tei­dät pa­ran­ta­neet.’” (1. Piet. 2:23–24.)

Sep­po Jo­ka­lai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.7.2018

Ku­vi­tus­ku­va: El­ja Maa­nin­ka

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys