JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Rau­han ter­vei­set

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
28.4.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302443120190428070000

Us­ko ei ole nä­ke­mis­tä vaan luot­ta­mis­ta vie­lä täl­lä het­kel­lä nä­ky­mät­tö­miin asi­oi­hin.

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min mu­kaan Jee­sus oli pää­si­äi­saa­mu­na il­mes­ty­nyt Mag­da­lan Ma­ri­al­le ja käs­ke­nyt hä­nen vie­dä ter­vei­siä ope­tus­lap­sil­leen, joi­ta hän nyt ni­mit­ti vel­jik­seen. Päi­vän evan­ke­liu­mi ker­too, mitä ta­pah­tui sa­man päi­vän il­ta­na.

Jo­han­nes ker­too, et­tä ope­tus­lap­set pel­kä­si­vät juu­ta­lai­sia ja oli­vat lu­kin­neet oven­sa aja­tel­les­saan, et­tä heil­le käy sa­moin kuin hei­dän mes­ta­ril­leen. Kun ylös­nous­sut Jee­sus il­mes­tyi ja ter­veh­ti hei­tä rau­han ter­veh­dyk­sel­lä, hei­dän si­säi­nen pel­kon­sa muut­tui sa­noin­ku­vaa­mat­to­mak­si ilok­si.

Jee­sus oli elä­vä­nä hei­dän kes­kuu­des­saan ja näyt­ti heil­le haa­vat kä­sis­sään ja kyl­jes­sään. Tämä ker­too hy­vin myös sitä rau­has­ta ja ilos­ta, jon­ka evan­ke­liu­min saar­na ris­tiin­nau­li­tus­ta ja ylös­nous­sees­ta Ju­ma­lan Po­jas­ta yhä syn­nyt­tää us­ko­jis­saan.

Ope­tus­lap­set sai­vat kal­li­sar­voi­sen teh­tä­vän: hei­dän tu­lee ol­la Jee­suk­sen lä­het­ti­läi­tä maa­il­mas­sa. Isä lä­het­ti Poi­kan­sa pe­las­ta­jak­si, ja Poi­ka lä­het­ti oman­sa saar­naa­maan ilo­sa­no­maa täs­tä pe­las­tuk­ses­ta. Se on syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen saar­naa­mis­ta, sil­lä sen vas­taa­not­ta­jat saa­vat omat syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Joka ei ota sa­no­maa vas­taan, jää si­do­tuk­si syn­tei­hin­sä. Py­hän Hen­gen saa­neil­le ih­mi­sil­le an­net­tiin näin tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met.

Tuo­mas­kin us­koo

Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus on kaik­kein tär­kein us­kon­koh­ta. Jos sitä ei oli­si ta­pah­tu­nut, saar­na hä­nes­tä ja myös ih­mis­ten us­ko oli­si­vat tur­haa.

Evan­ke­liu­mi­koh­ta ker­too myös epäi­le­väs­tä Tuo­mak­ses­ta. Oli­si­ko Tuo­mas jää­rä­päi­syy­des­sään en­nen pit­kää jou­tu­nut epä­us­koon, el­lei Jee­sus oli­si il­mes­ty­nyt var­ta vas­ten hä­nel­le?

Tuo­mas oli var­mas­ti mie­les­tään jär­ke­vä, ja­lat maas­sa ole­va mies, joka ajat­te­li, et­tä hau­taan pan­tu ei siel­tä enää nou­se. Oli­vat­ko toi­set ope­tus­lap­set hä­nen mie­les­tään hai­hat­te­li­joi­ta? Vii­kon ajan hän kuu­li hei­dän to­dis­tuk­si­aan, ei­kä sit­ten­kään us­ko­nut.

Mut­ta kun Jee­sus tuli, pu­hui juu­ri hä­nel­le ja ke­hot­ti kos­ke­maan lä­vis­tet­ty­jä kä­si­ään ja kyl­ke­ään, Tuo­mas­kin us­koi. Hän il­mai­see us­kon­sa kau­niin hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen muo­dos­sa: ”Mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni”.

Ker­to­mus Tuo­maas­ta opet­taa us­kon luon­net­ta. Us­ko ei ole nä­ke­mis­tä vaan luot­ta­mis­ta vie­lä täl­lä het­kel­lä nä­ky­mät­tö­miin asi­oi­hin. ”Au­tu­ai­ta ne, jot­ka us­ko­vat, vaik­ka ei­vät näe.” Jee­sus ei ole sil­mil­lä näh­tä­vis­sä, mut­ta kui­ten­kin hän on us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Hä­nes­tä kuul­laan evan­ke­liu­min saar­nas­sa, hä­neen us­ko­taan ja hä­net saa­daan ker­ran myös näh­dä tai­vaas­sa, jos­sa us­kon pää­mää­rä, sie­lu­jen pe­las­tus to­teu­tuu lo­pul­li­ses­ti.

Teks­ti: Pau­li Ki­vi­o­ja

Ku­vi­tus­ku­va: El­me­ri Hek­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.4.2019

EVAN­KE­LIU­MI Joh. 20:19–31

Raa­mat­tu 1992

Sa­ma­na päi­vä­nä, vii­kon en­sim­mäi­se­nä, ope­tus­lap­set oli­vat il­lal­la kool­la lu­kit­tu­jen ovien ta­ka­na, sil­lä he pel­kä­si­vät juu­ta­lai­sia. Yh­täk­kiä Jee­sus sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!”

Tä­män sa­not­tu­aan hän näyt­ti heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Ilo val­ta­si ope­tus­lap­set, kun he nä­ki­vät Her­ran.

Jee­sus sa­noi uu­del­leen: ”Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.”

Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.”

Yk­si kah­des­ta­tois­ta ope­tus­lap­ses­ta, Tuo­mas, jos­ta käy­tet­tiin myös ni­meä Di­dy­mos, ei ol­lut mui­den jou­kos­sa, kun Jee­sus tuli.

Toi­set ope­tus­lap­set ker­toi­vat hä­nel­le: ”Me näim­me Her­ran.” Mut­ta Tuo­mas sa­noi: ”En us­ko. Jos en it­se näe nau­lan­jäl­kiä hä­nen kä­sis­sään ja pis­tä sor­me­a­ni nii­hin ja jos en pis­tä kät­tä­ni hä­nen kyl­keen­sä, minä en us­ko.”

Vii­kon ku­lut­tua Jee­suk­sen ope­tus­lap­set oli­vat taas kool­la, ja Tuo­mas oli tois­ten jou­kos­sa. Ovet oli­vat lu­kos­sa, mut­ta yh­täk­kiä Jee­sus sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!”

Sit­ten hän sa­noi Tuo­maal­le: ”Ojen­na sor­me­si: täs­sä ovat kä­te­ni. Ojen­na kä­te­si ja pis­tä se kyl­kee­ni. älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko!”

Sil­loin Tuo­mas sa­noi: ”Mi­nun Her­ra­ni ja Ju­ma­la­ni!”

Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Sinä us­kot, kos­ka sait näh­dä mi­nut. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka us­ko­vat, vaik­ka ei­vät näe.”

Mo­nia mui­ta­kin tun­nus­te­ko­ja Jee­sus teki ope­tus­las­ten­sa näh­den, mut­ta niis­tä ei ole ker­rot­tu täs­sä kir­jas­sa.

Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.

BIB­LIA

Kuin siis sen sab­ba­tin päi­vän eh­too oli, ja ovet oli­vat sul­je­tut, jos­sa ope­tus­lap­set ko­koon­tu­neet oli­vat Juu­da­lais­ten pel­von täh­den, tuli Jee­sus ja sei­soi hei­dän kes­kel­län­sä ja sa­noi heil­le: rau­ha ol­koon teil­le!

Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, osoit­ti hän heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Niin ope­tus­lap­set ihas­tui­vat, et­tä he nä­ki­vät Her­ran.

Ja Jee­sus taas sa­noi heil­le: rau­ha ol­koon teil­le! Niin­kuin Isä mi­nun lä­het­ti, niin minä myös lä­he­tän tei­dät.

Ja kuin hän nä­mät sa­no­nut oli, pu­hal­si hän hei­dän pääl­len­sä ja sa­noi heil­le: ot­ta­kaat Pyhä Hen­ki: joil­le te syn­nit an­teek­si an­nat­te, niil­le ne an­teek­si an­ne­taan, ja joil­le te ne pi­dät­te, niil­le ne ovat pi­de­tyt.

Mut­ta Too­mas, yk­si kah­des­ta­tois­ta­kym­me­nes­tä, joka kak­soi­sek­si kut­su­taan, ei ol­lut hei­dän kans­san­sa, kuin Jee­sus tuli.

Niin muut ope­tus­lap­set sa­noi­vat hä­nel­le: me näim­me Her­ran. Mut­ta hän sa­noi heil­le: el­len minä näe hä­nen kä­sis­sän­sä nau­lan rei­kää, ja pis­tä sor­me­a­ni nau­lain si­aan, ja pis­tä kät­tä­ni hä­nen kyl­keen­sä, en minä us­ko.

Ja kah­dek­san päi­vän pe­räs­tä oli­vat ope­tus­lap­set taas si­säl­lä, ja Too­mas hei­dän kans­san­sa. Niin Jee­sus tuli, kuin ovet sul­je­tut oli­vat, ja sei­soi hei­dän kes­kel­län­sä, ja sa­noi: rau­ha ol­koon teil­le!

Sit­te sa­noi hän Too­maal­le: pis­tä sor­mes tän­ne, ja kat­so mi­nun kä­si­ä­ni, ja ojen­na tän­ne kä­tes, ja pis­tä mi­nun kyl­kee­ni, ja älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko­vai­nen.

Too­mas vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni!

Jee­sus sa­noi hä­nel­le: et­täs näit mi­nun, Too­mas, niin sinä us­koit: au­tu­aat ovat ne, jot­ka ei näe, ja kui­ten­kin us­ko­vat.

Niin teki myös Jee­sus mon­ta muu­ta merk­kiä ope­tus­las­ten­sa näh­den, jot­ka ei täs­sä kir­jas­sa ole kir­joi­te­tut.

Mut­ta nä­mät ovat kir­joi­te­tut, et­tä te us­koi­sit­te, et­tä Jee­sus on Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä te sai­sit­te elä­män us­kon kaut­ta hä­nen ni­meen­sä.

13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys