Ensimmäinen adventti aloittaa joulun, Jeesuksen syntymäjuhlan, odotuksen.
Adventin tuttu virsi kehottaa avaamaan sydämen portit ja ottamaan Jeesuksen sydämen asukkaaksi. Ensimmäinen adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Samalla alkaa joulun odotus.
Adventtipyhinä sytytetään kynttilöitä. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus” (Jes. 9:1). – Valon lapsi Jeesus on pian syntyvä!
Adventti – odotuksen aika
Adventti merkitsee Herran tulemista. Lutherin mukaan odotuksesta voidaan puhua kolmessa merkityksessä. Ensinnäkin Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika. Vanha testamentti on täynnä Messias-ennustuksia. Jo syntiinlankeemuksen jälkeen annettiin lupaus vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään (1. Moos. 3).
Siinä oli lupauksen sana ja evankeliumi Kristuksesta, joka voittaa pahan ja synnin vallan. Profeetat välittivät kansalle lupauksia Messiaan, Kristuksen tulemisesta.
Joulun lapsessa, Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi. Siinä toteutui Kristuksen ensimmäinen tuleminen. Jeesuksen syntymä profeettojen ilmoittamana lupausten täyttäjänä toteutui jouluyönä: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.”
Adventin sanomassa korostuu vahvasti myös Kristuksen toinen tuleminen kaikkeu-den Herrana aikojen lopulla. On tärkeää viisaiden neitseiden tavoin valvoa uskossa loppuun asti.
Rauhanruhtinas saapui Jerusalemiin
Jeesus lähestyi oppilaineen kohti Jerusalemia. Betfagen kylässä, joka oli lähellä Betaniaa, Jeesus pyysi kahta opetuslastaan noutamaan aasinvarsan. Betfage sijaitsee lähellä öljymäen lakea, sen itärinteellä. Mäen läntinen rinne oli muinoin öljypuiden peitossa, ja siellä sijaitsi myös Getsemanen puutarha.
Tehtävän saaneet opetuslapset toimivat kuuliaisesti Jeesuksen ohjeiden mukaan. He löysivät aasin ja ilmoittivat ihmettelijöille Herran tarvitsevan sitä. Jeesus ei ollut jäänyt ihmisille tuntemattomaksi. Hän oli parantanut sokeita, kuuroja ja halvaantuneita. Kuolleitakin Jeesus oli herättänyt jumalallisella voimallaan.
Opetuslapset asettelivat eläimen selkään vaatteita. Niiden päällä istui opetuslapsille rakas ja läheinen opettaja, jota he olivat lähteneet seuraamaan. Jeesuksen saapuessa
Jerusalemiin ihmiset levittivät vaatteita ja palmunoksia tielle huutaen ”Hoosianna”.
Jeesus otettiin vastaan riemuhuudoin profeetta Sakarjan ennustuksen mukaisesti: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee.” Jeesus oli Messias, joka ”tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.” (Sak. 9:9–10.) Jeesus oli lempeä rauhanruhtinas: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:29.)
Riemuhuudot kaikuivat voimallisesti kansan keskuudessa. Erityisesti Jeesukseen uskovat riemuitsivat Vapahtajasta. Heille oli avautunut uskon kautta ymmärrys, että paljon hämmennystä ja ihmetystä kansan keskuudessa aiheuttanut ratsastaja oli heidän todellinen sydämen Herra ja Vapahtaja.
Kuva vapaasta sydämestä
Tämän sunnuntain tekstissä Jeesus korosti opetuslapsiaan valitsemaan varsan, jonka selässä ei ollut kukaan vielä istunut. Lutherin mukaan tällaisessa nuoressa varsassa, jolla Jeesus ratsasti Jerusalemiin, voidaan nähdä hengellinen kuva sisäisestä ihmisestä, sydämestä, hengestä ja tahdosta.
Sisäinen ihminen ei voi alistua lain alaiseksi. Kyse on siis uskovaisesta ihmisestä eli Jumalan lapsesta. Turmeltuneen luonnon vuoksi uskovainenkin on ”vanhan ihmisen” puolelta kuin vikuroiva aasi, joka pistää hanttiin ja on taipuvainen kaikkeen syntiin ja pahaan. Näin siitä huolimatta, että ohjaksissa on itse Jeesus Kristus.
Lutherin mukaan Kristuksen käsky ”päästää aasi” merkitsee käskyä saarnata hänen nimessään evankeliumin vapauttavaa sanaa, jossa julistetaan armon päästö kaikista synneistä. Siinä on kyse ennen kaikkea siitä, että hän on meidän puolestamme täyttänyt lain. Evankeliumin uskomisen kautta sydän ”päästetään” omantunnon kahleista. Näin ihminen saa armon, joka tekee sydämen ja sisäisen ihmisen vapaaksi ja iloiseksi. (Lutherin 1. adventtisunnuntain evankeliumisaarna.)
”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”
Heikki Myllyniemi
Julkaistu Päivämiehessä 27.11.2019
Kuvituskuva: Päivi Peltoniemi
Evankeliumi: Mark. 11:1–10
RAAMATTU 1992: Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen.
Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin
mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas
lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!
BIBLIA: Kuin he lähestyivät Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, öljymäen tykö, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa, Ja sanoi heille:
menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja
kohta kuin te siihen tulette sisälle, löydätte te
varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole; päästäkäät se ja tuokaat tänne.
Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin
sanokaat: Herra sitä tarvitsee; ja kohta hän laskee hänen tänne.
Niin he menivät, ja löysivät varsan sidottuna
ulkona oven tykönä tien haarassa, ja he päästivät sen vallallensa. Muutamat niistä, jotka siellä
seisoivat, sanoivat heille: mitä te teette, että te
varsan päästätte? Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli käskenyt; niin he päästivät heidät. Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen päälle. Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle. Ja jotka edellä
kävivät ja myös seurasivat, huusivat, sanoen:
hosianna,
hyvästi siunattu olkoon se, joka tulee Herran
nimeen!
Hyvästi siunattu olkoon Davidin meidän isän valtakunta,
joka tulee Herran nimeen:
hosianna korkeudessa!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys