JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ris­tin uh­ri oli täy­del­li­nen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
26.12.2017 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:21
2020010111213220171226070000

Ta­pa­nin­päi­vä­nä muis­tam­me kris­ti­kun­nan en­sim­mäis­tä mart­tyy­ria, Ste­fa­nos­ta. Kaut­ta ai­ko­jen us­ko­vai­set ovat jou­tu­neet kär­si­mään to­dis­ta­es­saan us­kos­taan.

Jee­sus oli saa­pu­nut Je­ru­sa­le­miin ja lap­set temp­pe­lis­sä huu­si­vat hä­nel­le: ”Hoo­si­an­na, Da­vi­din poi­ka!” Yli­pa­pit, fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat suut­tui­vat täs­tä, heil­le las­ten ja ime­väis­ten kii­tos-ää­net oli­vat vie­rai­ta. (Matt. 21:15–16.)

Jee­sus piti temp­pe­lis­sä fa­ri­seuk­sia ja lai­nop­pi­nei­ta vas­taan nuh­te­le­van pu­heen, jos­ta päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti on pää­tö­so­sa. Fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat ei­vät ha­lun­neet men­nä tai­vas­ten val­ta­kun­taan, ei­vät­kä pääs­tä­neet nii­tä­kään, jot­ka ha­lu­si­vat men­nä (Matt. 23:13).

Van­han lii­ton ai­ka­na Ju­ma­la lä­het­ti voi­mal­li­sia pro­feet­to­ja neu­vo­maan Her­ran kan­sal­le au­tuu­den tie­tä. He jou­tui­vat ko­ke­maan vai­noa. Hei­dän sy­dä­men us­kos­taan nou­se­va, Ju­ma­lal­le kel­paa­va uh­rin­sa he­rät­ti ka­teu­den oma­van­hurs­kais­sa (1. Moos. 4:3–8) ja hei­dän saar­nan­sa nos­ti vi­han eku­me­ni­a­hen­ki­sis­sä kir­kon­mie­his­sä (2. Aik. 24:17–21).

Näin myös van­han lii­ton us­ko­vai­set to­dis­ti­vat ve­rel­lään Ju­ma­lan van­hurs­kau­des­ta ja kuu­li­ai­suu­des­taan Ju­ma­lan sa­nal­le.

Temp­pe­li jää asu­jaan­sa vail­le

Je­ru­sa­le­min temp­pe­li oli juu­ta­lai­sen us­kon­non ja ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­män kes­kus. Lai­no­pet­ta­jil­le ja fa­ri­seuk­sil­le us­ko­ne­lä­män pe­rus­ta­na oli Moo­sek­sen laki ja kuu­lu­mi­nen ym­pä­ri­leik­kauk­sen sak­ra­men­tin kaut­ta Ab­ra­ha­min su­ku­kun­taan.

Jee­sus sa­noi Moo­sek­sen is­tui­men ole­van hei­dän val­las­saan ja neu­voi kuu­li­ai­suu­teen hei­tä koh­taan kir­kol­li­se­na esi­val­ta­na. Hän kui­ten­kin va­roit­ti seu­raa­mas­ta hei­dän ul­ko­kul­tais­ta kil­voi­tus­taan. (Matt. 23:1–7.)

Ju­ma­lan Poi­ka näki lai­no­pet­ta­jien ja fa­ri­seus­ten ul­ko­nai­sen har­tau­den läpi oma­van­hurs­kaa­seen sy­dä­meen, jos­sa asui viha Ju­ma­lan lap­sia koh­taan. He tu­li­si­vat vie­lä ker­ran it­kien ja ham­mas­ta pur­ren nä­ke­mään, mi­ten ih­mi­set idäs­tä ja län­nes­tä, poh­joi­ses­ta ja ete­läs­tä kä­vi­si­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan Ab­ra­ha­min, Ii­sa­kin ja Jaa­ko­bin kans­sa. It­se he jäi­si­vät sul­je­tuk­si ulos. (Luuk. 13:28–29.)

Jee­sus kai­pa­si kyy­nel­sil­min Je­ru­sa­le­min asuk­kai­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­taan (Luuk. 19:41–44). Hän ha­lu­si koo­ta hei­dät kuin ka­na­e­mo ko­ko­aa poi­ka­sen­sa sii­pien­sä suo­jaan. Jee­sus tie­si, mil­lais­ta tus­kaa he tu­li­si­vat kär­si­mään, kun syy­tön veri vii­mein tu­li­si hei­dän pääl­len­sä.

Tämä to­teu­tui vie­lä sa­man su­ku­pol­ven elä­es­sä, kun tu­le­va Roo­man kei­sa­ri Ti­tus pii­rit­ti Je­ru­sa­le­min ja tu­ho­si sen temp­pe­lin vuon­na 70 jKr. Temp­pe­li jäi asu­joi­ta vail­le.

Kun Jee­sus an­toi hen­ken­sä Gol­ga­tan ris­til­lä, maa va­vah­te­li ja temp­pe­lin val­ta­va vä­li­ver­ho re­pe­si yl­hääl­tä alas as­ti (Matt. 27:51). Van­han lii­ton kaik­kein py­hin, jon­ne oli pää­sy vain ylim­mäi­sel­lä pa­pil­la ker­ran vuo­des­sa, oli pal­jas­tet­tu.

Van­ha liit­to oli täy­tet­ty. Jee­suk­sen ris­tin uh­ri oli lo­pul­li­nen, täy­del­li­nen uh­ri, jota van­han lii­ton temp­pe­li­ju­ma­lan­pal­ve­lus oli ku­van­nut.

Uu­den lii­ton pap­peus

Uu­des­sa lii­tos­sa temp­pe­liä ei enää tar­vi­ta, sil­lä me olem­me Ju­ma­lan temp­pe­li ja Ju­ma­lan Hen­ki asuu meis­sä (1. Kor. 3:16). Lee­vi­läis­tä pap­peut­ta ei enää ole, vaan Kris­tuk­sen val­ta­kun­nas­sa kaik­ki us­ko­vai­set ovat Py­hän Hen­gen pap­pe­ja (1. Piet. 2:5, 9).

He uh­raa­vat Ju­ma­lan puo­leen hy­vän­tuok­sui­sia uh­re­ja. Heil­lä on pää­sy vä­li­ver­hon, Jee­suk­sen uh­rin, kaut­ta kaik­kein py­him­pään eli tai­vaa­seen (Hepr. 10:19-20).

Us­ko­vai­set ha­lu­a­vat uu­dis­taa liit­to­jaan ja Her­ran Jee­suk­sen veri puh­dis­taa hei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä. Kil­voi­tuk­sen hel­tees­sä uu­pu­neil­le ju­lis­te­taan syn­tien an­teek­si­an­toa Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Täl­lai­nen temp­pe­li ei jää asu­jaan­sa vail­le.

Us­ko­vai­nen on maa­il­mal­le ai­na vie­ras ja muu­ka­lai­nen. Hän to­dis­taa us­kos­taan maa­il­man kes­kel­lä en­nen us­ko­nei­den jäl­jil­lä, vaik­ka se tar­koit­tai­si vas­toin­käy­mi­siä ja vai­noa. ”Mut­ta joka kes­tää lop­puun as­ti, pe­las­tuu” (Matt. 24:13).

Myös mei­dän ai­kam­me oma­van­hurs­kail­le fa­ri­seuk­sil­le ja lai­nop­pi­neil­le ju­lis­te­taan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­saa­mis­ta. Us­kon avaa­min sil­min epä­us­kos­ta pa­ran­nuk­seen au­tet­tu saa näh­dä Her­ran Jee­suk­sen.

Hän saa sy­dä­meen­sä elä­vän us­kon ja huu­lil­leen uu­den vir­ren, ylis­tys­lau­lun hä­nel­le, joka ker­ran tu­lee Her­ran ni­meen.

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.12.2017

6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys