JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

”Tai­pu­kaa Her­ran vuok­si maal­li­sen jär­jes­tyk­sen alai­suu­teen”

Sana sunnuntaiksi
8.11.2015 9.00

KUVA: JOHANNA LUMIJäRVI

Jee­sus asui jon­kin ai­kaa Ga­li­le­an Ka­per­nau­mis­sa Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven luo­teis­ran­nal­la. Kau­pun­gis­sa oli sy­na­go­ga, jon­ka rau­ni­oi­tu­neel­le mar­mo­ri­lat­ti­al­le tu­ris­tit voi­vat yhä las­kea jal­kan­sa. Ope­tus­lap­si Pie­ta­ri asui Ka­per­nau­mis­sa, sa­moin hä­nen vel­jen­sä And­re­as sekä Jaa­kob ja Jo­han­nes.

Kir­kas­tus­vuo­rel­la käyn­nin jäl­keen Jee­sus pa­la­si ko­ti­kau­pun­kiin­sa Pie­ta­rin, Jaa­ko­bin ja Jo­han­nek­sen kans­sa. Hei­tä vas­tas­sa oli temp­pe­li­ve­ron kan­ta­ja. Hän ky­se­li ve­to­a­vas­ti: ”Ei­kö tei­dän Mes­ta­rin­ne ole tot­tu­nut ve­ro­ra­haa mak­sa­maan?” Ky­sy­mys jäi as­kar­rut­ta­maan Jee­sus­ta.

Jee­suk­sen ajan ve­ro­mak­su­ja

Temp­pe­li­ve­roa ke­rät­tiin temp­pe­lin yl­lä­pi­tä­mi­seen ja ju­ma­lan­pal­ve­lus­me­no­ja var­ten. Moo­ses oli sää­tä­nyt vuo­sit­tai­sen vä­es­tön­las­ken­nan yh­tey­des­sä puo­len ho­pe­a­se­ke­lin lu­nas­tus­mak­sun jo­kai­ses­ta kak­si­kym­men­tä­vuo­ti­aas­ta tai sitä van­hem­mas­ta so­taan kel­vol­li­ses­ta hen­ki­lös­tä. Her­ral­le uh­ri­lah­ja­na osoi­tet­tu mak­su oli Her­ran edes­sä va­kuu­te­na sii­tä, et­tä hei­dän hen­ken­sä oli lu­nas­tet­tu. (2. Moos. 30:11–16.)

Jee­suk­sen ai­ka­na kaik­ki juu­ta­lai­set oli­vat vel­vol­li­sia mak­sa­maan vuo­tui­sen temp­pe­li­ve­ron. Temp­pe­li­ve­ro kuu­lui Is­ra­e­lin omaan si­säi­seen hal­lin­ta­jär­jes­tel­mään. Roo­man val­tio eli kei­sa­ri taas ke­rä­si vie­raan val­lan hal­ti­ja­na tul­li­mak­su­ja ja kan­toi omat ve­ron­sa.

Ky­sy­mys ve­ron­mak­su­vel­vol­li­suu­des­ta

Jee­sus piti ope­tus­lap­sil­leen ti­lan­tee­seen so­pi­van ope­tus­pu­heen. Kei­sa­ri kan­toi tul­lia ja ve­roa vie­rail­ta oman hal­lin­tan­sa yl­lä­pi­tä­mi­sek­si. Näin ei pi­täi­si ol­la Ju­ma­lan va­pait­ten las­ten per­heyh­tey­des­sä. Kos­ka Jee­sus ja ope­tus­lap­set eli­vät juu­ta­lais­ten seu­ra­kun­nas­sa kah­den val­ta­kun­nan kan­sa­lai­si­na, Jee­sus alis­tui va­paa­eh­toi­ses­ti mak­sa­maan temp­pe­li­ve­ron.

Ju­ma­la siu­naa ve­ron­mak­suun va­ro­ja työn tuo­tos­ta. Toi­ses­sa evan­ke­liu­min koh­das­sa Jee­sus opet­ti kah­den val­ta­kun­nan kan­sa­lai­se­na mak­sa­maan ve­ron myös kei­sa­ril­le: ”An­ta­kaa kei­sa­ril­le mikä kei­sa­ril­le kuu­luu ja Ju­ma­lal­le mikä Ju­ma­lal­le kuu­luu” (Mark. 12:17).

Maal­li­sen jär­jes­tyk­sen alai­suu­des­sa

Pie­ta­ri kir­joit­taa myö­hem­min Vä­hän Aa­si­an seu­ra­kun­nil­le: ”Tai­pu­kaa Her­ran vuok­si kai­ken maal­li­sen jär­jes­tyk­sen alai­suu­teen: kei­sa­rin, kos­ka hän on kaik­kien ylä­puo­lel­la, ja yh­tä lail­la käs­kyn­hal­ti­joi­den, kos­ka kei­sa­ri on val­tuut­ta­nut hei­dät ran­kai­se­maan pa­han­te­ki­jöi­tä ja pal­kit­se­maan nii­tä, jot­ka te­ke­vät hy­vää.”

Pie­ta­ri jat­kaa kir­joit­ta­mal­la Ju­ma­lan tah­dos­ta: ”Hy­vää te­ke­mäl­lä pa­net­te su­lun ym­mär­tä­mät­tö­mien ih­mis­ten ty­pe­ril­le pu­heil­le. Ja näin teh­kää va­pai­den ta­voin – – äl­kää niin kuin ne, joil­la va­paus on pa­huu­den ver­ho­na, vaan niin kuin Ju­ma­lan or­jat.” Pie­ta­ri ke­hot­taa osoit­ta­maan kai­kil­le ar­vo­nan­toa, ra­kas­ta­maan us­kon­vel­jiä, pel­kää­mään Ju­ma­laa ja kun­ni­oit­ta­maan kei­sa­ria. (1. Piet. 2:13–17).

Va­ro­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön

Toi­saal­ta kris­ti­tyn va­pau­den ja toi­saal­ta uh­rau­tu­van rak­kau­den pe­ri­aat­tei­den tu­li­si oh­ja­ta kaik­kea va­rain­ke­ruu­ta Ju­ma­lan per­he­vä­en kes­kuu­des­sa. Sa­nan­las­kuis­sa ope­te­taan: ”Kun­ni­oi­ta Her­raa an­ta­mal­la va­rois­ta­si ja kai­ken sa­to­si par­haim­mas­ta, niin si­nun jy­vä­ait­ta­si täyt­ty­vät run­sau­del­la, ja vii­ni pur­suu si­nun kuur­nis­ta­si (Sa­nanl. 3:9–10).

Apos­to­li muis­tut­taa an­ta­mi­ses­ta: joka niu­kas­ti kyl­vää, se myös niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se myös run­saas­ti niit­tää. Hän ke­hot­taa ku­ta­kin an­ta­maan niin kuin an­ta­jan oma sy­dän vaa­tii, ei sur­keil­len ei­kä pa­kos­ta, sil­lä ilois­ta an­ta­jaa Ju­ma­la ra­kas­taa. ”Ju­ma­la on voi­mal­li­nen an­ta­maan teil­le ylen­palt­ti­ses­ti kaik­kea ar­moa, et­tä teil­lä kai­kes­sa ai­na oli­si kaik­kea riit­tä­väs­ti, voi­dak­sen­ne ylen­palt­ti­ses­ti teh­dä kaik­ki­nais­ta hy­vää; niin kuin kir­joi­tet­tu on: ´Hän si­rot­te­lee, hän an­taa köy­hil­le, hä­nen van­hurs­kau­ten­sa py­syy ian­kaik­ki­ses­ti.´” (2. Kor. 9:6–9.)

Kir­je ko­rint­to­lai­sil­le jat­kuu roh­kai­se­vin sa­noin: “Hän, joka an­taa sie­me­nen kyl­vä­jäl­le ja lei­vän ruu­ak­si, on an­ta­va teil­le­kin ja enen­tä­vä kyl­vön­ne ja kas­vat­ta­va tei­dän van­hurs­kau­ten­ne he­del­mät, niin et­tä te kai­kes­sa vau­ras­tu­en voit­te vil­pit­tö­mäs­ti har­joit­taa kaik­ki­nais­ta an­te­li­ai­suut­ta, joka mei­dän kaut­tam­me saa ai­kaan kii­tos­ta Ju­ma­lal­le” (2. Kor. 9:10–11).

Mat­ti Kont­ka­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.11.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 17:24–27

Bib­lia: Mut­ta kuin he me­ni­vät Ka­per­nau­miin, tu­li­vat ve­ro­ra­han ot­ta­jat Pie­ta­rin tykö, ja sa­noi­vat: ei­kö Mes­ta­rin­ne ole tot­tu­nut ve­ro­ra­haa mak­sa­maan? Sa­noi hän: on. Ja kuin hän tuli huo­nee­seen, en­nät­ti hä­nen Je­sus, ja sa­noi: mi­täs luu­let, Si­mon? Keil­tä maan ku­nin­kaat ot­ta­vat tul­lin eli ve­ron? Omil­ta lap­sil­tan­sa, taik­ka vie­rail­ta? Pie­ta­ri sa­noi hä­nel­le: vie­rail­ta. Sa­noi Je­sus hä­nel­le: niin lap­set ovat va­paat. Mut­ta et­tem­me hei­tä pa­hen­tai­si, niin mene me­rel­le, hei­tä on­kes, ja ota se kala, joka en­sin tu­lee ylös, ja avaa hä­nen suun­sa, niin sinä löy­dät ra­han: ota se, ja an­na heil­le mi­nun ja si­nun edes­täs.

Raa­mat­tu 1992: Kun he saa­pui­vat Ka­per­nau­miin, tuli Pie­ta­rin luo temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka sa­noi­vat: ”Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?” ”Mak­saa kyl­lä”, hän vas­ta­si. Kun hän meni si­säl­le ta­loon, Jee­sus ehät­ti ky­sy­mään: ”Mitä miel­tä olet, Si­mon? Keil­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta?” ”Vie­rail­ta”, vas­ta­si Pie­ta­ri. Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Lap­set ovat siis va­paat. Mut­ta mik­si suot­ta suu­tut­tai­sim­me hei­dät? Mene jär­vel­le ja hei­tä on­ki ve­teen. Ota en­sim­mäi­nen kala, jon­ka ve­dät ylös, ja avaa sen suu. Siel­lä on ho­pe­a­ra­ha. Ota se ja mak­sa heil­le sekä mi­nun et­tä it­se­si puo­les­ta.”

20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys