JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tai­vaan kan­sa­lai­se­na

Sana sunnuntaiksi
14.5.2017 7.00

Jee­suk­sen seu­raa­jat elä­vät maa­il­mas­sa kah­den to­del­li­suu­den kes­kel­lä: tai­vaal­li­sen ja maal­li­sen.

Ju­ma­la lä­het­ti Jee­suk­sen toi­mi­maan vä­lit­tä­jä­nä hen­gel­li­sen ja maal­li­sen to­del­li­suu­den sekä Ju­ma­lan ja ih­mis­ten vä­lil­lä (1. Tim. 2:5; Joh. 17:8). Syn­tien so­vi­tuk­sen li­säk­si hä­nen teh­tä­vä­nään oli vä­lit­tää ih­mi­sil­le Ju­ma­lan sana ja tah­to (Joh. 17:6). Il­man tätä teh­tä­vää me oli­sim­me ”ek­sy­nei­nä kuin lam­paat” (Jes. 53:6).

Jää­hy­väis­ru­kouk­ses­saan Jee­sus ker­too Ju­ma­lal­le, kuin­ka hän on saa­nut teh­tä­vän­sä teh­tyä (Joh. 17:8). Ju­ma­lan sana ja Jee­suk­sen ope­tuk­set al­koi­vat tuot­taa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sis­sa Py­hän Hen­gen lah­jo­ja. Tä­män seu­rauk­se­na he läh­ti­vät ju­lis­ta­maan pe­las­tus­ta kai­kil­le kan­soil­le Jee­suk­sen ke­ho­tuk­sen mu­kai­ses­ti. (Matt. 28:18-20; Hepr. 2:3–4.)

Maa­il­man kan­sa­lai­se­na

Jee­sus ym­mär­si, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa kan­ta­vat huol­ta ajal­li­ses­ta toi­meen­tu­los­taan. Rat­kai­suk­si tä­hän Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan et­si­mään en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan. Tä­män seu­rauk­se­na he saa­vat myös kai­ken ajal­li­sen, ruo­an ja vaat­teet. (Matt. 6:25, 33.)

Jee­suk­sen seu­raa­jat elä­vät maa­il­mas­sa tai­vaal­li­sen ja maal­li­sen to­del­li­suu­den kes­kel­lä. Yh­tääl­tä meil­lä on kut­su­mus toi­mia täs­sä maa­il­mas­sa lä­him­mäi­si­äm­me pal­vel­len, mut­ta toi­saal­ta us­ko kiin­nit­tää toi­vom­me tu­le­vaa elä­mää var­ten.

Usein nämä kak­si to­del­li­suut­ta ovat elä­mäs­säm­me so­pu­soin­nus­sa. On myös ti­lan­tei­ta, jol­loin ko­em­me nii­den vä­lil­lä ris­ti­rii­taa. Tä­män maa­il­man ar­vot ja toi­min­ta­mal­lit saat­ta­vat ol­la eri­lai­sia kuin ne, joi­hin Ju­ma­lan sana mei­tä oh­jaa.

Jee­sus ym­mär­si, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa ovat ah­taal­la näi­den kah­den to­del­li­suu­den vä­lis­sä. Hän roh­kai­si hei­tä py­sy­mään rau­hal­li­si­na. (Joh. 16:33.) Li­säk­si Jee­sus ru­koi­li seu­raa­jien­sa puo­les­ta ja jat­kaa esi­ru­kous­taan Ju­ma­lan oi­ke­al­la puo­lel­la tai­vaas­sa (Joh. 17:9; Room. 8:34). Hä­nen ru­kouk­sen­sa on, et­tä Ju­ma­la var­je­li­si omi­aan kai­kel­ta pa­hal­ta täs­sä maa­il­mas­sa (Joh. 17:15).

Ju­ma­lan kirk­kau­des­ta osal­li­se­na

Pää­si­äi­sen ja ylös­nou­se­muk­sen jäl­keis­tä ai­kaa kut­su­taan usein uu­den elä­män ajak­si. Paa­va­lin mu­kaan kas­te Kris­tuk­seen erot­taa ih­mi­sen elä­mään uut­ta elä­mää syn­nin or­juu­des­ta va­paa­na (Room. 6:4, 18). Pää­si­äi­syön mes­sun päät­teek­si pap­pi tai di­a­ko­ni lä­het­tää seu­ra­kun­ta­lai­set elä­mään uut­ta elä­mää lä­him­mäi­si­ään pal­vel­len.

Ylös­nou­se­muk­sen juh­la on osoi­tus Ju­ma­lan rak­kau­des­ta ih­mis­tä koh­taan. Tä­män rak­kau­den an­si­os­ta ih­mi­nen ky­ke­nee lä­him­mäi­sen­sä ra­kas­ta­mi­seen (1. Joh. 4:11, 19). Rak­kaus on­kin yk­si merk­ki Jee­suk­sen ju­ma­lal­li­ses­ta kirk­kau­des­ta, joka tu­lee jul­ki hä­nen seu­raa­jis­saan (Joh. 13:35; 15:8; 17:10).

Kris­tuk­sen kirk­kaus on ym­mär­ret­tä­vis­sä eri­tyi­ses­ti pe­las­tuk­se­na, jon­ka omis­ta­mi­seen ih­mi­nen voi pääs­tä syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen evan­ke­liu­min kaut­ta (2. Tess. 2:14). Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan pi­tä­mään esil­lä Ju­ma­lan kirk­kaut­ta, va­loa, jot­ta se lois­tai­si ih­mi­sil­le (Matt. 5:15–16). Me toi­mim­me tai­vaan kan­sa­lai­si­na ja Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kai­ses­ti, kun muis­tu­tam­me ih­mi­siä Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­sis­ta. Sii­hen mei­dät on kut­sut­tu maal­li­sen kut­su­muk­sem­me li­säk­si.

Jani Muik­ku

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.5.2017

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 17:6–10

Bib­lia

Minä il­moi­tin si­nun ni­mes ih­mi­sil­le, jot­kas mi­nul­le maa­il­mas­ta an­noit: he oli­vat si­nun, ja mi­nul­le sinä ne an­noit, ja si­nun sa­nas he kät­ki­vät. He tie­si­vät nyt kaik­ki ole­van si­nus­ta, mit­kä sinä mi­nul­le an­noit. Sil­lä ne sa­nat, jot­ka sinä mi­nul­le an­noit, an­noin minä heil­le; ja he ne ot­ti­vat vas­taan, ja to­ti­ses­ti tun­si­vat mi­nun si­nus­ta läh­te­neen, ja us­koi­vat, et­tä sinä mi­nun lä­he­tit.

Minä ru­koi­len hei­dän edes­tän­sä: en minä maa­il­man edes­tä ru­koi­le, vaan nii­den edes­tä, jot­ka sinä mi­nul­le an­noit, et­tä he ovat si­nun omas. Ja kaik­ki mi­nun oma­ni ovat si­nun, ja si­nun omas ovat mi­nun: ja minä olen kir­kas­tet­tu heis­sä.

Raa­mat­tu 1992

”Minä olen il­moit­ta­nut si­nun ni­me­si niil­le ih­mi­sil­le, jot­ka va­lit­sit maa­il­mas­ta ja an­noit mi­nul­le. He oli­vat si­nun, ja sinä us­koit hei­dät mi­nul­le. He ovat ot­ta­neet omak­seen si­nun sa­na­si ja tie­tä­vät nyt, et­tä kaik­ki, min­kä olet mi­nul­le an­ta­nut, on tul­lut si­nul­ta. Kai­ken sen, min­kä olet pu­hut­ta­vak­se­ni an­ta­nut, minä olen pu­hu­nut heil­le, ja he ovat ot­ta­neet pu­hee­ni vas­taan. Nyt he tie­tä­vät, et­tä minä olen tul­lut si­nun luo­ta­si, ja us­ko­vat, et­tä sinä olet mi­nut lä­het­tä­nyt.

”Minä ru­koi­len hei­dän puo­les­taan. Maa­il­man puo­les­ta minä en ru­koi­le, vaan nii­den, jot­ka sinä olet mi­nul­le an­ta­nut, kos­ka he kuu­lu­vat si­nul­le. Kaik­ki, mikä on mi­nun, on si­nun, ja mikä on si­nun, on mi­nun, ja mi­nun kirk­kau­te­ni on tul­lut jul­ki heis­sä.

29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys