JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tär­kein asia on ot­taa kut­su vas­taan

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
30.6.2019 6.55

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302444220190630065500

Ju­ma­la kut­suu ih­mi­siä yhä juh­la­huo­nee­seen­sa, val­ta­kun­taan­sa, syö­mään kuo­le­mat­to­man sie­lun ra­vin­toa.

Jee­sus oli kut­sut­tu­na il­lal­li­sel­la erään fa­ri­se­a­lai­sen pää­mie­hen ko­to­na. Ky­sees­sä oli päi­vän pää­a­te­ria. Siel­lä hän ker­toi läs­nä­o­le­vil­le ver­tauk­sen suu­res­ta eh­tool­li­ses­ta eli il­lal­li­ses­ta.

Ate­ri­an jär­jes­tä­jä lä­het­ti vie­rail­leen en­nak­ko­kut­sun il­lal­li­ses­ta pal­jon en­nen ta­pah­tu­maa. Näin kaik­ki kut­su­tut pys­tyi­vät va­rau­tu­maan jär­jes­tä­mään asi­an­sa niin, et­tä pys­tyi­vät osal­lis­tu­maan il­taan.

Kun il­lal­li­sen ai­ka koit­ti, isän­tä lä­het­ti pal­ve­li­jan­sa vie­mään lo­pul­li­sen kut­sun vie­rail­le: ”Tul­kaa, kaik­ki on jo val­mii­na!” (Luuk. 14:17.) Jee­suk­sen ker­to­mas­sa ver­tauk­ses­sa kut­su­tut vie­raat kek­si­vät ve­ruk­kei­ta es­teek­si juh­laan osal­lis­tu­mi­seen.

Her­ram­me ker­too, et­tä juh­lan jär­jes­tä­jä ha­lu­si kui­ten­kin pi­tää juh­lan ja saa­da huo­neen täy­teen vä­keä juh­li­maan. Pal­ve­li­jat läh­ti­vät kut­su­maan il­man en­nak­ko­va­roi­tus­ta ih­mi­siä siel­tä mis­tä hei­tä ta­pa­si­vat. Kut­sua vie­tiin ka­duil­le ja ky­lien ku­jil­le, köy­hil­le ja vai­vai­sil­le.

Te­ko­syi­tä kut­sun tor­ju­mi­seen

Ver­tauk­sen kut­su il­lal­li­sel­le tar­koit­taa kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Tätä kut­sua vie­dään vie­lä­kin ih­mis­ten kes­kuu­teen. Kut­sun vas­taa­not­ta­mi­nen on us­ko­mis­ta Ju­ma­lan lu­nas­tus­työ­hön Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Us­ko­mal­la epä­us­ko ja kaik­ki syn­nit an­teek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tus­sa syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­mis­sa ih­mi­ses­tä tu­lee Ju­ma­lan lap­si, il­lal­lis­vie­ras juh­laan. Tär­kein asia jo­kai­sel­le on ot­taa kut­su vas­taan. ”Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia” (KO 1).

Mo­net kuu­le­vat kut­sun, mut­ta toi­mi­vat ku­ten Jee­suk­sen ver­tauk­ses­sa kut­sun saa­neet. Es­tee­nä saat­ta­vat ol­la ajal­li­set teh­tä­vät ja ase­ma. Jol­la­kin voi ol­la syy­nä omat lä­hei­set, joku voi ko­kea kut­sun lä­het­tä­jän ja vä­lit­tä­jän lii­an hal­pa-ar­voi­se­na. Kai­kil­la kut­sun tor­ju­neil­la on jär­ken­sä pe­rus­teel­la hyvä ja pä­te­vä es­te, joka kui­ten­kin on lo­pul­ta vain te­ko­syy.

Ju­ma­la tah­too saa­da kaik­ki val­ta­kun­taan­sa lap­sik­seen. Hän on pit­kä­mie­li­nen ja lau­pi­as luo­maan­sa ih­mis­tä koh­taan. Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä meil­le luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Ai­van eri­tyi­ses­ti Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä py­häs­sä sa­nas­saan ja Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Mo­net ovat saa­neet ko­kea Ju­ma­lan lä­hes­ty­mi­sen elä­mäs­sään jopa ko­vin ki­peis­sä ja vai­keis­sa asi­ois­sa. Sil­loin kun ih­mi­nen ko­kee ja tun­tee ole­van­sa Ju­ma­lan edes­sä vain syn­ti­nen, vail­la mi­tään omia mah­dol­li­suuk­sia rau­haan Ju­ma­lan kans­sa, hän voi ot­taa vas­taan Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­van ar­mon ja tur­vau­tua hä­neen. Ih­mi­nen on sil­loin, Jee­suk­sen ver­tauk­sen mu­kai­ses­ti, kuin köy­hä, so­kea, ram­pa tai raa­ja­rik­ko, joka tar­vit­see apua sel­viy­ty­äk­seen.

Juh­la al­kaa jo maan pääl­lä

Va­pah­ta­ja ha­lu­si täl­lä il­lal­lis­ver­tauk­sel­la ava­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ole­mus­ta. Se on maan pääl­lä kuin juh­la­huo­ne, jos­sa kaik­ki si­säl­lä ole­vat saa­vat iloi­ten syö­dä kuo­le­mat­to­man sie­lun ra­vin­toa, joka on muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana.

Us­ko­vai­sel­la on ai­na tur­va­naan kai­ken luo­ja ja yl­lä­pi­tä­jä, hän, jon­ka tie­dos­sa ja hal­lin­nas­sa on kaik­ki elä­mäm­me päi­vät. Par­haa­na nä­kö­a­la­na on ian­kaik­ki­nen juh­la ja rie­mu Ju­ma­lan yh­tey­des­sä tai­vaas­sa.

Tänä ai­ka­na us­ko­vai­sen on tar­peen val­voa, et­tä viih­teel­li­syys ja luot­ta­muk­sen puu­te Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ei­vät tu­li­si es­teek­si asua Her­ran huo­nees­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa Ju­ma­lan sana, joka on valo tiel­läm­me, opas­taa meil­le oi­ke­aa tie­tä ja vah­vis­taa us­kos­sa. Syn­ti­set saa­vat ai­na tur­vau­tua an­teek­si­an­ta­muk­seen.

”Mut­ta jos me val­keu­des­sa va­el­lam­me, niin kuin hän­kin val­keu­des­sa on, niin meil­lä on osal­li­suus kes­ke­näm­me, ja Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, hä­nen Poi­kan­sa veri puh­dis­taa mei­tä kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7). Jo maan pääl­lä saa iloi­ta täy­del­li­ses­tä ar­mos­ta, joka kan­taa us­ko­jan­sa ian­kaik­ki­seen suu­reen juh­laan tai­vaa­seen.

Teks­ti: Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Su­vi­seu­ro­jen ku­va­pal­ve­lu

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.6.2019

EVAN­KE­LIU­MI: Luuk. 14:16–24

RAA­MAT­TU 1992:

Jee­sus ker­toi: ”Eräs mies jär­jes­ti suu­ret pi­dot ja oli kut­su­nut pal­jon vie­rai­ta. Kun pi­to­jen oli mää­rä al­kaa, hän lä­het­ti pal­ve­li­jan­sa sa­no­maan kut­su­tuil­le: ’Tul­kaa, kaik­ki on jo val­mii­na.’ Mut­ta yk­si toi­sen­sa jäl­keen nämä al­koi­vat esit­tää ve­ruk­kei­ta. ’Olen os­ta­nut pel­lon’, sa­noi yk­si, ’mi­nun täy­tyy men­nä kat­so­maan sitä. Suot­han an­teek­si, et­ten pää­se tu­le­maan.’ ’Os­tin vii­si här­kä­pa­ria’, sa­noi toi­nen, ’ja olen läh­dös­sä ko­kei­le­maan nii­tä. Suot­han an­teek­si, et­ten pää­se tu­le­maan.’ Kol­mas sa­noi: ’Olen juu­ri men­nyt nai­mi­siin en­kä sik­si voi tul­la.’

Pal­ve­li­ja pa­la­si ja ker­toi tä­män her­ral­leen. Sil­loin isän­tä vi­has­tui ja sa­noi pal­ve­li­jal­le: ’Mene kii­rees­ti kau­pun­gin ka­duil­le ja to­reil­le ja tuo tän­ne köy­hät ja raa­ja­ri­kot, so­ke­at ja ram­mat.’ Pal­ve­li­ja tuli sa­no­maan: ’Her­ra, olen teh­nyt niin kuin käs­kit, mut­ta vie­lä on ti­laa.’ Sil­loin her­ra sa­noi: ’Mene maan­teil­le ja ky­lien ku­jil­le ja vaa­di ih­mi­siä tu­le­maan, jot­ta ta­lo­ni täyt­tyi­si. Ja sii­tä voit­te ol­la var­mat, et­tä yk­si­kään nois­ta, jot­ka minä kut­suin, ei pää­se mi­nun pi­to­pöy­tää­ni!’”

BIB­LIA:

Niin hän sa­noi hä­nel­le: yk­si ih­mi­nen teki suu­ren eh­tool­li­sen ja kut­sui mon­ta. Ja lä­het­ti pal­ve­li­an­sa eh­tool­li­sen het­kel­lä sa­no­maan kut­su­tuil­le: tul­kaat, sil­lä kaik­ki ovat val­mis­te­tut. Ja he ru­pe­si­vat jär­jes­tän­sä kaik­ki it­se­än­sä es­te­le­mään: en­si­mäi­nen sa­noi hä­nel­le: minä os­tin pel­lon, ja mi­nun pi­tää me­ne­män sitä kat­so­maan: minä ru­koi­len si­nua, sano mi­nun es­tee­ni. Ja toi­nen sa­noi: minä os­tin vii­si pa­ria här­kiä, ja me­nen nii­tä ko­et­te­le­maan: minä ru­koi­len si­nua, sano mi­nun es­tee­ni. Kol­mas sa­noi: minä olen emän­nän nai­nut, ja en tai­da sen­täh­den tul­la.

Kuin se pal­ve­lia tuli, sa­noi hän nä­mät her­ral­len­sa. Sil­loin per­hee­ni­sän­tä vi­has­tui ja sa­noi pal­ve­li­al­len­sa: mene no­pi­as­ti kau­pun­gin ka­duil­le ja ku­jil­le ja saa­ta tän­ne vai­vai­set ja raa­ja­ri­kot, on­tu­vat ja so­ki­at. Pal­ve­lia sa­noi: her­ra, minä olen teh­nyt niin­kuin sinä käs­kit, ja vie­lä nyt siaa on. Her­ra sa­noi pal­ve­li­al­le: men maan­teil­le ja ai­doil­le, ja vaa­di hei­tä si­säl­le tu­le­maan, et­tä mi­nun huo­nee­ni täy­tet­täi­siin. Sil­lä minä sa­non teil­le, et­tei yk­si­kään niis­tä mie­his­tä, jot­ka kut­sut­tiin, pidä mais­ta­man mi­nun eh­tool­lis­ta­ni.

14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys