JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tie­tä­jät löy­si­vät oi­ke­an ku­nin­kaan

Sana sunnuntaiksi
6.1.2021 6.15

Juttua muokattu:

5.1. 15:10
2021010515101120210106061500

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Idän tie­tä­jät us­koi­vat Jee­suk­sen kaik­kien kan­so­jen va­pah­ta­jak­si. He iloit­si­vat löy­tä­es­sään odo­te­tun ku­nin­kaan.

Lop­pi­ai­nen tar­koit­taa jou­lun­py­hien lop­pu­mis­ta. Sen rin­nak­kais­ni­mi on kreik­ka­lais­pe­räi­nen epi­fa­nia, joka mer­kit­see il­mes­ty­mis­tä. Alun pe­rin lop­pi­ais­ta vie­tet­tiin Jee­suk­sen syn­ty­män ja kas­teen juh­la­na. Ag­ri­co­lan päi­vis­tä al­ka­en pää­ai­hee­na on ol­lut idän tie­tä­jien vie­rai­lu vas­ta­syn­ty­neen Jee­suk­sen luo.

Evan­ke­lis­tois­ta ai­no­as­taan Mat­teus on kir­joit­ta­nut tie­tä­jien vie­rai­lus­ta, ja hän­kin var­sin pel­kis­te­tys­ti. Hän ker­too yli­mal­kai­ses­ti, et­tä tie­tä­jiä tuli idäs­tä. Tie­tä­jät lie­ne­vät tul­leet kau­kaa ul­ko­mail­ta, per­si­a­lais­ten ja ba­by­lo­ni­a­lais­ten asu­ma-alu­eel­ta, jota hal­lit­si­vat tuo­hon ai­kaan Roo­man im­pe­riu­min vi­hol­li­set.

Le­gen­dat pu­hu­vat tie­tä­jis­tä ku­nin­kai­na ja mai­nit­se­vat hei­dät jopa ni­mel­tä. Mat­teus kui­ten­kin nä­kee ker­to­muk­ses­saan vain yh­den ku­nin­kaan, Jee­suk­sen.

Valo voit­taa pi­mey­den

Lop­pi­ais­ker­to­mus si­säl­tää vas­tak­kai­sia ja jän­nit­tei­siä ai­nek­sia: us­koa ja epä­us­koa, luot­ta­mus­ta ja jär­kei­lyä, tur­val­li­suut­ta ja pel­koa, vil­pi­tön­tä ja tees­ken­nel­tyä pal­von­taa, iloa ja ilot­to­muut­ta, joh­da­tus­ta ja sen epäi­lyä, maal­lis­ta ja hen­gel­lis­tä ku­nin­kuut­ta, kor­kea-ar­voi­sia ja vä­hä­pä­töi­siä ih­mi­siä, nöy­ryyt­tä ja ko­vuut­ta, Ju­ma­lan vii­saut­ta ja ih­mis­vii­saut­ta, va­loa pa­ka­na­kan­so­jen edus­ta­jien kes­kel­lä ja pi­meyt­tä omai­suus­kan­san pa­ris­sa.

Ju­ma­la joh­ti sa­la­tul­la ta­val­la kaik­ki vai­heet. Lop­pi­ai­sen ta­pah­tu­mat ei­vät eden­neet sat­tu­man va­ras­sa. Tie­tä­jät pää­si­vät pe­ril­le Bet­le­he­miin, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo, kun he nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. He ku­mar­si­vat las­ta ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa. Lah­jat oli­vat tar­peen, kos­ka edes­sä oli pa­ko­mat­ka Egyp­tiin pois He­ro­dek­sen vi­han ulot­tu­vil­ta.

Lop­pi­ais­ker­to­mus vah­vis­taa sen, min­kä pro­feet­ta Je­sa­ja on en­nus­ta­nut Jee­suk­sen kirk­kau­des­ta: ”Kat­so, pi­meys peit­tää maan, yön synk­kyys kan­sat. Mut­ta si­nun tai­vaal­le­si ko­ho­aa aa­mun­koi, Her­ran kirk­kaus hoh­taa si­nun yl­lä­si.” (Jes. 60:2.)

Tie­to il­man us­koa ei rii­tä

Tie­tä­jien ko­ti­seu­dul­la en­nus­tet­tiin täh­dis­tä vaik­ka­pa hal­lit­si­joi­den val­taan­nou­su­ja ja har­joi­tet­tiin myös sy­vem­pää täh­tien tut­ki­mis­ta. Juu­ta­lai­set taas ei­vät us­ko­neet täh­tiin. To­sin myös Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on pe­las­tus­his­to­ri­al­li­nen täh­tien­nus­tus, jon­ka Bi­le­am lau­sui: ”Täh­ti nou­see Jaa­ko­bin kes­kel­tä, val­ti­aan sau­va Is­ra­e­lis­ta” (4. Moos. 24:17). Vir­ren 47 kir­joit­ta­ja on tul­kin­nut täh­den ole­van it­se Jee­sus: ”Jee­sus, kir­kas täh­te­ni, aa­mun­koit­to Jaa­ko­bis­ta”.

He­ro­des ky­syi juu­ta­lai­sil­ta op­pi­neil­ta, mis­sä mes­si­aan on mää­rä syn­tyä. Luul­ta­vas­ti nämä tie­si­vät ker­toa Bi­le­a­min en­nus­tuk­sen edo­mi­lai­sel­le He­ro­dek­sel­le, vaik­ka ei­vät ym­mär­tä­neet­kään täh­den tar­koit­ta­van Jee­sus­ta.

Yli­pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet osa­si­vat vas­ta­ta He­ro­dek­sel­le mes­si­aan syn­ty­mä­pai­kan lai­naa­mal­la pro­feet­ta Mii­kan sa­no­ja ”Sinä, Ju­dan Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia” (Matt. 2:6).

Yli­pap­pe­ja ja kir­ja­nop­pi­nei­ta ei kui­ten­kaan val­lan­nut ilo ei­vät­kä he läh­te­neet Bet­le­he­miin ku­ten tie­tä­jät. To­teu­tui se, min­kä Paa­va­li sa­noi Is­ra­e­lis­ta: ”He ovat täyn­nä in­toa Ju­ma­lan puo­les­ta, mut­ta heil­tä puut­tuu ym­mär­rys. He ei­vät tie­dä, mitä Ju­ma­lan van­hurs­kaus on.” (Room. 10:2–3.)

Ilo­sa­no­ma koko kan­sal­le

Jou­lu­ker­to­muk­sis­sa Luu­kas suun­taa kat­seen­sa län­teen, Mat­teus itään. Ilon, ar­mon ja pe­las­tuk­sen vies­ti kuu­luu kai­kil­le. Tämä vies­ti ei ole kan­sa-, ai­ka- tai kult­tuu­ri­si­don­nai­nen.

Lä­he­tys­työn ydin tii­vis­tyy pu­hu­jien van­haan mat­ka­oh­jee­seen ”ju­lis­ta evan­ke­liu­mia”. Tuo oh­je pä­tee maa­il­man jo­kai­ses­sa kol­kas­sa.

Lop­pi­ai­nen oh­jaa lä­he­tys­teh­tä­vään lä­hel­le ja kau­as. Kun idän tie­tä­jät sai­vat us­kon lah­jan, heil­lä oli mat­ka­tu­li­ai­si­na maa­il­man pa­ras vies­ti.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli syn­ty­nyt Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­ka­na, Je­ru­sa­le­miin tuli idäs­tä tie­tä­jiä. He ky­syi­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” Kuul­les­saan täs­tä ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi, ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Hän kut­sui kool­le kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat ja tie­dus­te­li heil­tä, mis­sä mes­si­aan oli mää­rä syn­tyä. ”Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä”, he vas­ta­si­vat, ”sil­lä näin on il­moi­tet­tu pro­fee­tan kir­jas­sa:

– Sinä, Juu­dan Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia.”

Sil­loin He­ro­des kut­sui sa­laa tie­tä­jät luok­seen ja ot­ti heil­tä juur­ta jak­sain sel­vil­le, mil­loin täh­ti oli tul­lut nä­ky­viin. Sit­ten hän lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin. ”Men­kää sin­ne”, hän sa­noi, ”ja ot­ta­kaa asi­as­ta tark­ka sel­ko. Kun löy­dät­te lap­sen, niin il­moit­ta­kaa mi­nul­le, jot­ta mi­nä­kin voi­sin tul­la ku­mar­ta­maan hän­tä.” Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. He me­ni­vät ta­loon ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. Sil­loin he maa­han heit­täy­ty­en ku­mar­si­vat las­ta, ava­si­vat ark­kun­sa ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa.

Unes­sa Ju­ma­la va­roit­ti tie­tä­jiä pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

BIB­LIA: Kos­ka siis Je­sus syn­ty­nyt oli Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la, ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­kaan, kat­so, tie­tä­jät tu­li­vat idäs­tä Je­ru­sa­le­miin ja sa­noi­vat: Kus­sa on se syn­ty­nyt Juu­da­lais­ten ku­nin­gas? sil­lä me näim­me hä­nen täh­ten­sä idäs­sä, ja tu­lim­me hän­tä ku­mar­ta­en ru­koi­le­maan. Kuin ku­nin­gas He­ro­des sen kuu­li, häm­mäs­tyi hän ja kaik­ki Je­ru­sa­lem hä­nen kans­san­sa, Ja ko­ko­si kaik­ki ylim­mät pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet kan­san se­as­sa, ja ky­se­li heil­tä, kus­sa Kris­tuk­sen syn­ty­män piti. Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la; sil­lä niin on prop­he­tan kaut­ta kir­joi­tet­tu:

Ja sinä Bet­le­hem Juu­dan maas­sa, et sinä ole suin­kaan vä­hin Juu­dan pää­ruh­ti­nas­ten se­as­sa; sil­lä si­nus­ta on tu­le­va se Ruh­ti­nas, jon­ka mi­nun kan­saa­ni Is­ra­e­lia pi­tää hal­lit­se­man.

Sil­loin kut­sui He­ro­des tie­tä­jät sa­laa, ja tut­kis­te­li vi­sus­ti heil­tä, mil­lä ajal­la täh­ti il­mes­tyi, Ja lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin, ja sa­noi: men­käät ja ky­sy­käät vi­sus­ti lap­ses­ta, ja kuin te löy­dät­te, niin il­moit­ta­kaat mi­nul­le, et­tä mi­nä­kin tu­li­sin ja ku­mar­tai­sin hän­tä. Kuin he oli­vat ku­nin­kaan kuul­leet, me­ni­vät he mat­kaan­sa, ja kat­so, täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet idäs­sä, kävi hei­dän edel­län­sä, niin­kau­van kuin hän edel­lä käy­den sei­sah­ti sen pai­kan pääl­le, jos­sa lap­si oli. Kuin he täh­den nä­ki­vät, ihas­tui­vat he san­gen suu­rel­la ilol­la, Ja me­ni­vät huo­nee­seen, löy­si­vät lap­sen äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa, maa­han lan­ke­si­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, ja ava­si­vat ta­va­ran­sa, ja lah­joit­ti­vat hä­nel­le kul­taa ja py­hää sa­vua ja mir­ha­mia.

Ja Ju­ma­la kiel­si hei­tä unes­sa He­ro­dek­sen tykö pa­la­ja­mas­ta; ja he me­ni­vät tois­ta tie­tä omal­le maal­len­sa.

21.1.2021

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Joh. 1:14

Viikon kysymys