JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tietäjien luottamus riitti

Sana sunnuntaiksi
6.1.2020 6.00

Juttua muokattu:

7.1. 12:43
2020010712431220200106060000

H.H.

H.H.

Al­bert Ha­lo­nen

Tie­tä­jät luot­ti­vat en­nus­tuk­siin ja Ju­ma­lan lu­pauk­seen ja löy­si­vät Jee­suk­sen.

Ker­to­mus idäs­tä saa­pu­neis­ta tie­tä­jis­tä on kieh­to­va. Se on kaik­ki­na ai­koi­na in­noit­ta­nut ta­ri­nan­ker­to­jia, lau­lun­te­ki­jöi­tä ja ku­va­tai­te­li­joi­ta. Mat­teuk­sen tal­len­ta­ma ku­vaus jät­tää lu­ki­jan­sa mie­leen voi­mak­kai­ta mie­li­ku­via ja mo­nia ky­sy­myk­siä. Tie­tä­jien ym­pä­ril­lä ole­va sa­lai­suu­den ver­ho ra­ot­tuu vain vä­hän. Kui­ten­kin hei­dän vies­tin­sä on maa­il­man­his­to­ri­aa ra­vis­te­le­va.

Tie­tä­jät us­koi­vat lu­pauk­seen

Mat­teus ank­ku­roi ku­vaa­man­sa ta­pah­tu­mat toi­saal­ta his­to­ri­aan ja toi­saal­ta Van­han tes­ta­men­tin pro­fe­ti­oi­hin. He­ro­des Suu­ren hovi oli pa­ha­en­tei­nen ta­pah­tu­ma­ym­pä­ris­tö. Tuon häi­käi­le­mät­tö­män hal­lit­si­jan suu­ruus oli en­nen kaik­kea hä­nen röyh­key­des­sään, po­liit­ti­ses­sa pe­li­sil­mäs­sään ja jul­muu­des­saan. Hän oli saa­nut val­tan­sa Roo­mal­ta ja kas­vat­ti sitä sa­la­juo­nien, lah­jon­nan ja mur­hien­kin kaut­ta ha­lu­a­maan­sa suun­taan. Evan­ke­liu­mis­sa pal­jas­tuu räi­ke­äl­lä ta­val­la Juu­de­aa hal­lit­se­van ku­nin­kaan ja jos­ta­kin kau­kaa pa­ka­nal­li­sil­ta alu­eil­ta saa­pu­nei­den tie­tä­jien ero.

Kes­ki­ai­kai­sis­sa teks­teis­sä näi­tä tie­tä­jiä pi­det­tiin ku­nin­kai­na. Tämä sy­vään juur­tu­nut kä­si­tys on siir­ty­nyt niin jou­lu­lau­lui­hin kuin muu­hun­kin tai­tee­seen. Mat­teus ei kui­ten­kaan kir­joi­ta mi­tään ku­nin­kais­ta. Hän käyt­tää sa­naa magi eli tie­tä­jä: vii­sas, op­pi­nut hen­ki­lö, jopa erään­lai­nen tie­de­mies, joka toki saat­toi ol­la oman maan­sa ku­nin­kaan tär­keä neu­vo­nan­ta­ja. To­den­nä­köi­ses­ti nämä tie­tä­jät har­ras­ti­vat ai­kan­sa lää­ke­tie­det­tä ja luon­non­tie­det­tä ja nii­den mui­nai­sia so­vel­lu­tuk­sia ku­ten unien se­li­tys­tä, ast­ro­no­mi­aa ja ast­ro­lo­gi­aa.

Sil­lä, mis­tä maas­ta he tar­kal­leen ot­ta­en oli­vat tul­leet ja kuin­ka mon­ta hei­tä oli, ei lie­ne suur­ta mer­ki­tys­tä. Ai­na­kaan sitä ei ker­ro­ta. Pal­jon tär­ke­äm­pää on se, mik­si he tu­li­vat. Lop­pi­ai­sen evan­ke­liu­mi ku­vaa pu­hut­te­le­val­la ta­val­la sitä, mi­ten jou­lun tär­kein sa­no­ma on mo­nel­ta kät­ket­ty ja hu­kas­sa. Jou­lun her­raa Kris­tus­ta ei et­si­nyt hä­nen oma kan­san­sa, ei­vät Raa­mat­tun­sa lu­ke­neet juu­ta­lai­set op­pi­neet, ei­vät pa­pit ei­vät­kä vai­ku­tus­val­tai­set Is­ra­e­lin hei­mot. Evan­ke­liu­min ku­vaus ikään kuin al­le­vii­vaa sitä alen­nus­ti­laa ja pi­meyt­tä, joka Juu­de­as­sa oli val­lal­la. Temp­pe­lin ja ho­vin edus­ta­jat oli­vat maan­tie­teel­li­ses­ti lä­hel­lä mut­ta hen­gel­li­ses­ti kau­ka­na Jee­suk­ses­ta. Hä­nen edes­sään ku­mar­tui vie­ras kan­sa.

Tie­tä­jät sa­no­vat yk­si­se­lit­tei­ses­ti tul­leen­sa ku­nin­kaan vuok­si. Ei­vät He­ro­dek­sen, vaan sen vas­ta­syn­ty­neen. Hä­nen, jon­ka mer­kik­si tai­vaal­li­nen va­loil­miö lois­ti yön pi­mey­teen. Ki­peä oma­tun­to, val­lan­hi­mo ja vai­no­har­hai­nen pel­ko sai­vat He­ro­dek­sen suun­nil­taan, jär­ky­tyk­ses­tä vi­haan ja vä­ki­val­lan te­koi­hin saak­ka. He­ro­des tie­si, et­tä Mes­si­aan syn­ty­mi­nen ei tar­koit­ta­nut vain kil­pai­le­vaa hal­lit­si­jaa, vaan myös Ju­ma­lan oi­keu­den­mu­kai­sen tuo­mi­on täy­tän­töön­pa­noa, ja sitä hä­nen vää­rät te­kon­sa ei­vät kes­täi­si. He­ro­des aloit­ti va­leh­te­lun ja juo­nit­te­lun, jon­ka pää­mää­rä oli ää­rim­mäi­sen jul­ma. Syyl­li­syy­den sa­lai­lu vie usein ih­mi­sen yhä sy­vem­mäl­le vää­ryy­den verk­koon.

Täh­ti oli lu­paus

Täh­ti oli Ju­ma­lan lu­paus ku­nin­kaas­ta ja pe­las­ta­jas­ta. Kun Ju­ma­la jo­tain lu­paa, niin sii­hen saa luot­taa, niin kuin se oli­si jo ta­pah­tu­nut. Tie­tä­jät luot­ti­vat täh­den lu­pauk­seen enem­män kuin He­ro­dek­sen juo­nit­te­luun. Hei­dän luot­ta­muk­sel­laan oli iha­na palk­ka. Bet­le­he­mis­tä, eli suo­mek­si lei­vän ta­los­ta, löy­tyi huo­ne, jos­ta kan­tau­tui elä­män lei­vän tuok­su (Joh. 6:35, 48). Täyn­nä odo­tus­ta, ih­me­tys­tä ja luot­ta­mus­ta nuo vii­saat ja pal­jon näh­neet op­pi­neet ku­mar­tui­vat ja pai­noi­vat ot­san­sa lat­ti­aan. Elä­män ruh­ti­naal­le he an­toi­vat kal­leim­mat lah­jan­sa.

Pa­lat­sien lois­toon tot­tu­nei­den tie­tä­jien sil­mis­sä näky Ma­ri­an ja Joo­se­fin kort­tee­ris­sa ei var­mas­ti ol­lut mi­ten­kään häi­käi­se­vä: ta­val­li­set van­hem­mat, ar­ki­nen huo­ne ja vaa­ti­mat­to­mas­ti pu­et­tu lap­si. Us­ko näki sen, mitä sil­mil­lä ei voi­nut ta­voit­taa. Luot­ta­mus pro­feet­to­jen sa­naan ja täh­den vies­tiin riit­ti. Ju­ma­lan sana an­toi het­kel­le sen mer­ki­tyk­sen ja si­säl­lön. Täs­sä oli hei­dän pit­kän mat­kan­sa syy. Täyt­ty­myk­sel­li­nen ilo tun­tui, kuu­lui ja nä­kyi. Täh­den valo yl­si sy­dä­meen saak­ka. Tä­män ko­ke­muk­sen, näyn ja toi­von he vei­vät mu­ka­naan kau­as itään.

Evan­ke­liu­mi kuu­luu kai­kil­le

Tie­tä­jien vie­rai­lus­sa nä­kyy pu­hut­te­le­val­la ta­val­la se, mi­ten sa­no­ma Jee­suk­ses­ta oli tar­koi­tet­tu koko maa­il­man ilok­si; hyvä ja ilah­dut­ta­va vies­ti Ju­ma­las­ta ih­mis­ten kes­kel­lä, sii­tä pe­las­tuk­sen toi­vos­ta, joka Kris­tuk­sen per­soo­nas­sa tuli li­hak­si. Evan­ke­liu­mi kuu­luu kai­kil­le kan­soil­le, sil­lä Ju­ma­la tah­too, et­tä kaik­ki ih­mi­set pe­las­tui­si­vat ja tu­li­si­vat tun­te­maan to­tuu­den (1. Tim. 2:4).

Tie­tä­jien jän­nit­tä­vää mat­kaa tut­kies­sa on py­säyt­tä­vää huo­ma­ta se, mi­ten us­kon sa­lai­suu­det ovat usein kat­seel­ta pii­los­sa ja jär­jen ta­voit­ta­mat­to­mis­sa. Jos­kus on vai­kea näh­dä lä­hel­le. Ju­ma­la kät­kee suu­rim­mat lah­jan­sa vaa­ti­mat­to­maan pa­ket­tiin. Ju­ma­lan omai­suus­kan­sa ei tun­nis­ta­nut ei­kä ot­ta­nut vas­taan Mes­si­as­ta, mut­ta kau­kaa näh­tiin pa­rem­min. Muu­ka­lai­set sai­vat sen, mitä Is­ra­el oli odot­ta­nut.

Luot­ta­mus Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin on tä­nään­kin ai­nut oi­kea tien­viit­ta, jota seu­raa­mal­la ih­mi­nen löy­tää pe­las­tuk­sen läh­teel­le.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys