Tuomiosunnuntain sanoma viimeisestä tuomiosta ei ole mieluista kuultavaa. Kukapa meistä haluaisi, että koko elämämme arvioidaan ja että iankaikkinen osamme ratkaistaan sen pohjalta. Tuntuu, että siltä pohjalta on kovin suuri mahdollisuus tulla hylätyksi.
Sunnuntain evankeliumin kuvaus viimeisestä tuomiosta kertoo, että tuomion perusteluina ovat ainoastaan ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset. Onko siis sittenkin niin, että jos ihminen tekee tarpeeksi hyvää, Jumala armahtaa hänet? Tällainen tapa pyrkiä taivaaseen olisi ihmiselle hyvin mieluinen; Raamattu ei kuitenkaan tarjoa tällaista ratkaisua.
Palvelitko Jeesusta?
Evankeliumissa Jeesus luettelee kuusi tilannetta, joissa hän on kohdannut ihmisiä ja odottanut palvelua. Hän on ollut nälissään, janoissaan, kodittomana, alasti, sairaana ja vankilassa. Näissä tilanteissa hän on kätkeytynyt vähäisimmän veljen hahmoon. Toisin sanoen meidän pitäisi tunnistaa Jeesus kärsivistä lähimmäisistämme.
Vanhurskaat eivät voisi olla niin hämmästyneitä kuin he evankeliumissa ovat, jos tämän kertomuksen tarkoituksena olisi opettaa tekojen vanhurskautta. Hehän olisivat siinä tapauksessa palvelleet lähimmäisiään koko elämänsä ajan, olivatpa sitten tunnistaneet heissä Jeesuksen tai eivät. Mutta vanhurskaat ovat aivan yllättyneitä: Milloin teimme tuon kaiken?
Tekstissä ovat yllättyneitä nekin, jotka uskoivat tekojensa pelastavan heidät. He kummastelevat, milloin olisivat muka jättäneet auttamatta lähimmäistään ja Jeesusta. Kuuluuko heidän kysymyksestään ajatus: Mehän autoimme paljon, kuinka me sinua emme auttaneet? Vaiko pelkästään: Milloin sinä olit apua pyytämässä?
Molemmissa joukoissa on yhtä suuri hämmästys siitä, että Jeesus onkin tullut vastaan arkielämän tilanteissa eivätkä he ole tunnistaneet häntä.
Yhdelle vähäisimmistä
Toinen seikka, joka evankeliumissa puhuu tekojen kautta vanhurskauttamista vastaan, on puhe yhdestä vähäisimmistä veljistä. Vanhurskaitakaan ei siis kiitetä siitä, että he tekivät palveluksia kaikille vähäisille. Eikä toisia moitita siitä, että he jättivät aina palvelematta. Kaikki siis ovat jossakin hyvien ja huonojen tekojen välimaastossa. Elämän aikana on ollut hyviä palveluksia sekä niiden puutetta.
Miksi toisille lasketaan eduksi yksikin hyvä teko ja toisille vahingoksi yksikin laiminlyönti? Tähän ei Jeesus tekstissä vastaa mitenkään. Tuntuu kuitenkin siltä, että tilikirjoista on jotakin pyyhitty pois ja että jotakin puolestaan on jäänyt jäljelle tuomion perusteeksi.
Virheet pyyhitään pois
Jeesuksen tuomiosanoissa on vielä yksi tärkeä viesti. Vanhurskaille hän sanoo: ”Te Isäni siunaamat”, toisille puolestaan: ”Te kirotut”. Isä on siunannut niitä, jotka nyt saavat onnellisen tuomion. He ovat nauttineet Isän siunauksesta elämässään ja jakaneet sitä myös toisille. Huonon tuomion saajia ei sanota Isän kiroamiksi, mutta joka tapauksessa kirotuiksi. Ihminen itse vetää kirouksen päälleen, jos hylkää Isän siunauksen.
Evankeliumissa on kysymys juuri siitä, että uskon kautta vastaanotettu Isän siunaus pyyhkii pois ihmisen pahat teot ja puutteet. Samalla se tekee teoista arvokkaita Jeesuksen silmissä.
Jumalan lapset jakavat toisille Isän siunausta. Ilman Isän siunausta parhaatkin ihmisteot ovat vajavaisia. Yhdestäkään niistä ei ole ponnahduslaudaksi taivaaseen. Niihin luottaminen tekee turhaksi Jeesuksen sovitustyön, johon juuri Isän siunaus kätkeytyy.
Viimeistä tuomiota on turvallista ajatella Jumalan lapsena. Kun synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, omistamme Isä siunauksen, ja Jeesuksen sovitustyö on elämässämme mitä suurimmassa arvossa.
Mauno Hepola
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
Tuomiosunnuntai: Ps. 143:1–10; Mal. 3:19–20; 1. Kor. 15:22–28 tai Hepr. 12:18–25; Matt. 25:31–46
Julkaistu Päivämiehessä 19.11.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys