JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Työnantaja on tehnyt tarpeelliset valmistelut

Sana sunnuntaiksi
25.10.2020 6.15

Juttua muokattu:

23.10. 14:50
2020102314505020201025061500

Kaisa/Lukijan kuva

Kaisa/Lukijan kuva

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Jee­sus ke­hot­taa kaik­kia seu­raa­ji­aan ju­lis­ta­maan sa­no­maa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Apos­to­li tar­koit­taa lä­he­tet­tyä. Hän ei ole läh­te­nyt teh­tä­vään omas­ta tah­dos­taan, vaan hä­net on kut­sut­tu ja lä­he­tet­ty.

Jee­sus va­lit­si ja kut­sui lä­him­mik­si seu­raa­jik­seen kak­si­tois­ta ope­tus­las­ta. Va­lit­se­mi­nen tar­koit­ti erot­ta­mis­ta ja kut­su­mis­ta tiet­tyyn teh­tä­vään. Jee­sus suo­rit­ti apos­to­lien teh­tä­vään siu­naa­mi­sen ja lä­het­tä­mi­sen.

Saat­to­mie­het tu­ke­vat toi­si­aan

72 apos­to­lin mää­rä viit­taa Is­ra­e­lin kah­teen­tois­ta hei­moon. Ku­ta­kin hei­moa koh­den lä­he­tet­ty­jä apos­to­le­ja oli kuu­si. Hei­dät lä­he­tet­tiin kah­des­taan ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­maa. Van­han juu­ta­lai­sen oi­keus­käy­tän­nön mu­kaan hyvä sa­no­ma oli vah­vis­tet­ta­va kah­den tai kol­men to­dis­ta­jan suul­la (5. Moos. 19:15).

Mik­si hei­dät lä­he­tet­tiin ”kak­sin ja kak­sin”? Kah­des­taan lä­he­te­tyt oli­vat tois­ten­sa tu­ke­na ja saat­to­mie­hi­nä.

Näin on vie­lä­kin. Vaa­ti­vis­sa teh­tä­vis­sä saat­to­mies on tär­keä neu­vo­nan­ta­ja ja opas­ta­ja. Saat­to­mies voi loh­dut­taa tois­ta evan­ke­liu­min hy­väl­lä sa­no­mal­la. Mo­lem­mat on val­jas­tet­tu kan­ta­maan Kris­tuk­sen ies­tä teh­tä­vis­sä, jot­ka heil­le on us­kot­tu. Työn ilot ja mur­heet ovat yh­tei­siä.

Työ­tä on pal­jon

Lop­pu­ke­säs­tä, kun vil­ja on kyp­sy­nyt, on ai­ka aloit­taa sa­don­kor­juu. Sil­loin on heti tar­tut­ta­va toi­meen en­nen kuin sa­teet saa­pu­vat.

Kun va­lin­ta lä­het­ti­lääk­si oli suo­ri­tet­tu, työ­mie­hil­lä oli kii­re Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­man ju­lis­ta­mi­seen. Työ­nan­ta­ja oli teh­nyt kaik­ki tar­peel­li­set val­mis­te­lut, ei­kä enem­pää va­rus­tei­ta tar­vit­tu: ei ra­ha­kuk­ka­roa, ei lauk­kua, ei jal­ki­nei­ta.

Ai­kaa ja työ­mie­hiä on vä­hän, mut­ta työ­tä on pal­jon. Vies­ti tu­lee vie­dä maan ää­riin saak­ka. Jee­sus ke­hot­ti ru­koi­le­maan Ju­ma­laa, et­tä hän an­tai­si työ­vä­keä.

Ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan ot­ta­maan Py­hän Hen­gen ja val­tuut­ti hei­dät ju­lis­ta­maan syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta (Joh. 20: 22–23).

Tämä teh­tä­vä ei kos­ke­nut vain lä­him­piä op­pi­lai­ta. Se kos­kee kaik­kia Jee­suk­seen us­ko­via ja hä­nen seu­raa­ji­aan. Työ­tä teh­dään ru­kouk­sen mie­lel­lä ja Ju­ma­lan voi­mas­ta.

Lam­paat su­sien kes­kel­le

Apos­to­lit on lä­he­tet­ty evan­ke­liu­min työ­hön kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Lam­mas ku­vaa puh­taut­ta ja vi­at­to­muut­ta. Su­det ovat kuva ih­mis­ten raa­te­le­vas­ta pa­huu­des­ta.

On nii­tä­kin, jot­ka esiin­ty­vät lam­mas­ten vaat­teis­sa, vaik­ka ovat­kin raa­te­le­via su­sia si­säl­tä päin (Matt. 7:15). Ne ei­vät lau­maa sääs­tä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ koh­taa heis­sä suu­rim­mat vai­keu­det.

Hei­dän koh­taa­mis­taan var­ten Jee­sus an­toi toi­sen ku­van: ”Minä lä­he­tän tei­dät kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Ol­kaa siis vii­sai­ta kuin käär­meet ja vi­at­to­mia kuin kyyh­ky­set.” (Matt. 10:16.)

Jee­sus en­nus­ti kris­tit­ty­jen vai­not. Hän sa­noi, et­tä hei­tä tul­laan vie­mään hä­nen ta­ki­aan maa­her­ro­jen ja ku­nin­kai­den eteen to­dis­ta­maan. Jee­sus loh­dut­ti, et­tei tar­vit­se ol­la huo­lis­saan, mitä tai mi­ten sa­noo vi­ra­no­mai­sil­le, sil­lä tuo­na het­ke­nä an­ne­taan oi­ke­at sa­nat. (Mark. 13:9–11.)

Myös tänä ai­ka­na on tar­peen ru­koil­la Py­hän Hen­gen vii­saut­ta, tai­toa ja oi­kei­ta sa­no­ja, kun us­ko­mi­sen pe­rus­tei­ta ky­sy­tään ja ky­see­na­lais­te­taan.

Evan­ke­liu­mi kuu­luu kai­kil­le

Jee­sus ju­lis­ti: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, ja Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le; teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15). Uu­dem­pi kään­nös pu­huu kään­ty­mi­ses­tä ja hy­vän sa­no­man us­ko­mi­ses­ta.

Ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen Jee­sus il­mes­tyi op­pi­lail­leen ja muis­tut­ti hei­tä to­teu­tu­neis­ta en­nus­tuk­sis­ta. Hän ava­si hei­dän ym­mär­rys­tään sa­no­en: ”Niin on kir­joi­tet­tu, et­tä Kris­tus oli kär­si­vä ja kol­man­te­na päi­vä­nä nou­se­va kuol­leis­ta, ja et­tä pa­ran­nus­ta syn­tien an­teek­si­saa­mi­sek­si on saar­nat­ta­va hä­nen ni­mes­sän­sä kai­kil­le kan­soil­le, al­ka­en Je­ru­sa­le­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat.” (Luuk. 24:44–48.)

Evan­ke­liu­min ydin on sa­no­ma syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Tä­män sa­no­man voi kuul­la yhä uu­del­leen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa. Evan­ke­liu­min us­kol­la omis­ta­va pää­see tun­te­maan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä (Room. 14:17).

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 10:1–12

Raa­mat­tu 1992: Tä­män jäl­keen Her­ra va­lit­si vie­lä seit­se­män­kym­men­tä­kak­si ope­tus­las­ta ja lä­het­ti hei­dät kak­sit­tain edel­lään jo­kai­seen kau­pun­kiin ja ky­lään, jo­hon hän ai­koi it­se men­nä.

Hän sa­noi heil­le: ”Sa­toa on pal­jon, mut­ta sa­don­kor­jaa­jia vä­hän. Pyy­tä­kää siis her­raa, jol­le sato kuu­luu, lä­het­tä­mään vä­keä elon­kor­juu­seen.

Men­kää, minä lä­he­tän tei­dät kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Äl­kää ot­ta­ko mu­kaan­ne ra­ha­kuk­ka­roa, äl­kää lauk­kua äl­kää­kä jal­ki­nei­ta. Äl­kää mat­kan var­rel­la py­säh­ty­kö ter­veh­ti­mään ke­tään. Ja kun tu­let­te jo­hon­kin ta­loon, sa­no­kaa en­sik­si: ’Rau­ha täl­le ko­dil­le.’ Jos siel­lä on joku, joka on rau­han ar­voi­nen, hän saa tei­dän toi­vot­ta­man­ne rau­han. El­lei ole, toi­vo­tuk­sen­ne pa­laa teil­le. Jää­kää sii­hen ta­loon ja syö­kää ja juo­kaa mitä teil­le tar­jo­taan, sil­lä työ­mies on palk­kan­sa an­sain­nut. Äl­kää siir­ty­kö ta­los­ta toi­seen.

Kun tu­let­te kau­pun­kiin ja tei­dät ote­taan siel­lä vas­taan, syö­kää mitä teil­le tar­jo­taan, pa­ran­ta­kaa kau­pun­gin sai­raat ja ker­to­kaa kai­kil­le: ’Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut tei­tä lä­hel­le.’ Mut­ta jos tei­tä jo­hon­kin kau­pun­kiin tul­tu­an­ne ei ote­ta vas­taan, men­kää sen ka­duil­le ja ju­lis­ta­kaa: ’Me pyy­him­me pois pö­lyn­kin, joka tei­dän kau­pun­gis­tan­ne on jal­koi­him­me tart­tu­nut – pi­tä­kää hy­vä­nän­ne! Mut­ta tie­tä­kää, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le!’ Minä sa­non teil­le: So­do­ma­kin pää­see tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin sel­lai­nen kau­pun­ki.”

Bib­lia: Niin aset­ti Her­ra toi­set seit­se­män­kym­men­tä, ja lä­het­ti hei­tä kak­sin ja kak­sin edel­län­sä joka kau­pun­kiin ja paik­kaan, ku­hun­ka hän it­se oli tu­le­va.

Niin hän sa­noi heil­le: eloa to­sin on pal­jo, vaan työ­vä­keä on vähä: ru­koil­kaat siis elon Her­raa, työ­vä­keä lä­het­tä­mään eloon­sa.

Men­käät: kat­so, minä lä­he­tän tei­dät niin­kuin ka­rit­sat sut­ten kes­kel­le. Äl­käät ot­ta­ko säk­kiä, ei­kä kuk­ka­roa, ei­kä ken­kiä, ja äl­käät ke­tään ter­veh­ti­kö tiel­lä. Mut­ta ku­hun­ka huo­nee­sen te me­net­te si­säl­le, niin sa­no­kaat en­sis­ti: rau­ha ol­koon täl­le huo­neel­le! Ja jos siel­lä on rau­han lap­si, niin tei­dän rau­han­ne jää hä­nen pääl­len­sä; mut­ta jos ei, niin se pa­la­jaa teil­le. Mut­ta sii­nä huo­nees­sa vii­py­käät, syö­käät ja juo­kaat sitä, mitä heil­lä on; sil­lä työ­mies on palk­kan­sa an­si­ol­li­nen. Äl­käät huo­nees­ta huo­nee­seen käy­kö.

Mut­ta ku­hun­ka kau­pun­kiin te tu­let­te si­säl­le, ja he tei­tä ot­ta­vat vas­taan, niin syö­käät mitä tei­dän eteen­ne pan­naan, ja pa­ran­ta­kaat sai­rai­ta, joi­ta sii­nä on, ja sa­no­kaat heil­le: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­tä lä­hes­ty­nyt. Mut­ta ku­hun­ka kau­pun­kiin te tu­let­te si­säl­le, ja ei he tei­tä ota vas­taan, niin men­käät ulos sen ka­duil­le, ja sa­no­kaat: to­mun­kin, joka tei­dän kau­pun­gis­tan­ne tart­tui mei­hin, me pu­dis­tam­me teil­le: kui­ten­kin se tie­tä­käät, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli tei­tä lä­hes­ty­nyt. Minä sa­non teil­le: So­do­mal­le pi­tää sinä päi­vä­nä huo­ki­am­pi ole­man kuin sil­le kau­pun­gil­le.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys