JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­ko Jee­suk­seen te­kee va­paak­si

Sana sunnuntaiksi
13.10.2019 6.03

Ju­ma­lan lap­sen va­paus oh­jaa to­tuu­teen ja rak­kau­teen.

Jee­sus rik­koi juu­ta­lai­seen ta­pa­kult­tuu­riin kuu­lu­via seu­rus­te­lu­nor­me­ja ja koh­ta­si kai­ken­lai­sia ih­mi­siä. Yleen­sä hän vie­rai­li alem­pi­ar­voi­si­na pi­det­ty­jen tai ta­val­lis­ten ih­mis­ten luo­na.

Täl­lä ker­taa Jee­sus oli ylei­ses­ti ar­vos­sa pi­de­tys­sä seu­ras­sa. Voi pää­tel­lä, et­tä Jee­sus ei men­nyt ruo­kai­le­maan ar­vo­val­tai­seen seu­raan omin päin, vaan hä­net oli kut­sut­tu.

Jee­sus fa­ri­seus­ten tark­kai­lus­sa

Jee­sus saa­pui fa­ri­seus­ten joh­to­mie­hen ko­tiin ate­ri­oi­maan, kuin “lei­jo­nien luo­laan”. Ti­lan­ne ei ol­lut in­hi­mil­li­ses­ti miel­lyt­tä­vä: “kaik­ki tark­kai­li­vat, mitä hän te­ki­si” (Luuk.14:1).

Mik­si Jee­sus­ta tark­kail­tiin? Vi­ri­tet­tiin­kö hä­nel­le an­saa? Luu­kas ku­vaa ai­em­min eräs­tä yh­teen­tör­mäys­tä, jos­sa Jee­sus oli pa­ran­ta­nut sa­pat­ti­na köy­ry­sel­käi­sen nai­sen. Täs­tä sy­na­go­gan esi­mie­hen ker­ro­taan vi­has­tu­neen ja moit­ti­neen Jee­sus­ta sa­pa­tin rik­ko­mi­ses­ta. Jee­sus nuh­te­li fa­ri­seuk­sia te­ko­py­hik­si ja sai vas­tus­ta­jat hä­pe­ä­mään. “Kan­sa iloit­si kai­kis­ta ih­me­tel­tä­vis­tä te­ois­ta, joi­ta hän teki” (Luuk. 13:17).

Nyt Jee­suk­sen ate­ri­oi­des­sa fa­ri­seus­ten sil­mien al­la tuli pai­kal­le ve­si­pö­höä eli tur­vo­tus­ta sai­ras­ta­va mies. Oli taas sa­pat­ti. Ai­em­min fa­ri­seuk­set oli­vat saa­neet Jee­suk­sen suus­ta kuul­la ole­van­sa te­ko­py­hiä jous­ta­mat­to­mien sa­pat­ti­sään­nös­ten nou­dat­ta­jia. Jee­suk­sen ky­sy­mys ”On­ko sa­pat­ti­na lupa pa­ran­taa vai ei?” oli kiu­sal­li­nen. Fa­ri­seuk­set ei­vät vas­tan­neet mi­tään.

Jee­sus on sa­pa­tin Her­ra

Jee­sus pa­ran­si sai­raan mie­hen ja aset­ti sen jäl­keen fa­ri­seuk­set jäl­leen ah­taal­le. Hän konk­re­ti­soi ti­lan­teen, jos­sa hei­dän it­sen­sä oli pää­tet­tä­vä, an­ne­taan­ko ih­mi­sen tai eläi­men jää­dä ja ken­ties kuol­la kai­voon, kos­ka on sa­pat­ti. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus pa­laut­ti mie­leen fa­ri­seuk­sil­ta unoh­tu­neen asi­an: “Sa­pat­ti on ih­mis­tä var­ten, ei­kä ih­mi­nen sa­pat­tia var­ten” (Mark. 2:27).

Juu­ta­lais­ten omak­su­ma lain tark­ka nou­dat­ta­mi­nen saat­toi ol­la alun pe­rin pyr­ki­mys­tä vil­pit­tö­mään ha­luun nou­dat­taa Ju­ma­lan tah­toa. Läh­tö­koh­ta oli kui­ten­kin vää­rä, kos­ka kel­paa­mi­nen Ju­ma­lal­le pe­rus­tui omiin pon­nis­te­lui­hin. Lo­pul­ta sää­dök­set me­ni­vät Ju­ma­lan sa­nan ylä­puo­lel­le ja fa­ri­se­a­lai­suus kui­vui ul­ko­nai­seen ta­po­jen nou­dat­ta­mi­seen. Mu­ka­na tuli la­ki­hen­ki­syy­den kaut­ta ah­dis­ta­va vaa­ti­mus it­seä ja mui­ta koh­taan.

Fa­ri­se­a­lai­set oli­vat kul­ke­neet kau­as Ju­ma­lan tar­koit­ta­mas­ta va­pau­des­ta, joka oh­jaa to­tuu­teen ja rak­kau­teen. Laki ei an­na voi­maa Ju­ma­lan tah­don to­teut­ta­mi­seen, vaan sen te­kee ai­no­as­taan evan­ke­liu­mi. Laki ei myös­kään syn­ny­tä rak­kaut­ta lä­him­mäis­tä koh­taan, ku­ten elä­vä us­ko te­kee.

Us­ko tuo oi­ke­an va­pau­den

Ju­ma­lan ar­mon mit­taa­mat­to­man sy­vyy­den voi ko­kea sil­loin, kun ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon. Pe­ri­syn­nin tur­me­le­man ih­mi­sen on kaik­ki­na ai­koi­na ol­lut vai­ke­aa us­koa yk­sin ar­mos­ta. Ar­mos­ta us­ko­mi­nen ei ol­lut kom­pas­tus­ki­ve­nä ai­no­as­taan Jee­suk­sen ajan fa­ri­seuk­sil­le ja kir­ja­nop­pi­neil­le.

Syn­tien an­teek­si us­ko­mi­nen an­si­ot­to­ma­na ja kel­vot­to­ma­na on ko­ko­naan Ju­ma­lan ar­moa. Täy­del­li­sen an­teek­si­an­ta­muk­sen kaut­ta avau­tuu to­del­li­nen va­paus, joka on “van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä” (Room. 14:17). Jee­sus saar­na­si va­paut­ta. Hän oli syn­tis­ten Va­pah­ta­ja.

Jee­suk­sen en­sim­mäi­sen jul­ki­sen saar­nan si­säl­tö­nä oli il­moi­tus hä­nen tu­le­vas­ta teh­tä­väs­tään. Hä­nen teks­tin­sä oli Je­sa­jan kir­jas­ta “Her­ran hen­ki on mi­nun yl­lä­ni, sil­lä hän on voi­del­lut mi­nut. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut il­moit­ta­maan köy­hil­le hy­vän sa­no­man, pa­ran­ta­maan ne, joi­den mie­li on mur­tu­nut, ju­lis­ta­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja kah­li­tuil­le kah­leit­ten kir­po­a­mis­ta.” (Jes. 61:1.)

Sie­lun­vi­hol­li­nen tar­jo­aa toi­sen­lais­ta va­paut­ta. Epä­us­koi­nen maa­il­ma lu­paa pal­jon, mut­ta an­taa vä­hän: “He lu­paa­vat näil­le va­paut­ta, vaik­ka it­se ovat tur­me­luk­sen or­jia: ke­nen voit­ta­ma ih­mi­nen on, sen or­ja hän on” (2. Piet. 2:19).

Tänä päi­vä­nä­kin saa syn­nin or­juut­ta­ma ih­mi­nen tur­vau­tua omien te­ko­jen si­jas­ta Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön. Sana Va­pah­ta­ja tar­koit­taa va­paut­ta­jaa ja pe­las­ta­jaa. Kris­tus on teh­nyt uh­ri­kuo­le­mal­laan kai­ken val­miik­si. Kaik­ki ha­luk­kaat saa­vat us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Täs­tä seu­raa Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen va­paus, joka oh­jaa eri­lai­sis­sa va­lin­ta­ti­lan­teis­sa kat­so­maan asi­oi­ta us­kon nä­kö­kul­mas­ta.

Teks­ti: Vil­le Lai­va­maa

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.10.2019

Ku­vi­tus­ku­va: El­me­ri Hek­ka­la

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 14:1-6

RAA­MAT­TU 1992:: Jee­sus meni sa­pat­ti­na erään fa­ri­seus­ten joh­to­mie­hen ko­tiin ate­ri­al­le, ja kaik­ki tark­kai­li­vat, mitä hän te­ki­si. Kävi niin, et­tä hä­nen luok­seen tuli ve­si­pö­höä sai­ras­ta­va mies. Jee­sus kään­tyi lai­no­pet­ta­jien ja fa­ri­seus­ten puo­leen ja ky­syi: ”On­ko sa­pat­ti­na lupa pa­ran­taa vai ei?” He ei­vät sa­no­neet sii­hen mi­tään. Sil­loin Jee­sus kos­ket­ti mies­tä, pa­ran­si hä­net ja lä­het­ti hä­net pois. Sit­ten hän taas ky­syi: ”Mi­ten te it­se teet­te? Jos jon­kun poi­ka tai här­kä pu­to­aa kai­voon, niin kai hän heti nos­taa sen siel­tä, vaik­ka oli­si­kin sa­pat­ti?” Tä­hän he ei­vät ky­en­neet vas­taa­maan.

BI­BI­LIA:: Ta­pah­tui, et­tä hän tuli yh­den Pha­ri­se­a­lais­ten pää­mie­hen huo­nee­sen sab­ba­ti­na ru­al­le, ja he var­ti­oit­si­vat hän­tä. Ja kat­so, sii­nä oli ve­si­tau­ti­nen ih­mi­nen hä­nen edes­sän­sä. Niin Je­sus vas­ta­ten sa­noi lai­nop­pi­neil­le ja Pha­ri­se­a­lai­sil­le: so­pii­ko sab­ba­ti­na pa­ran­taa? Niin he vai­ke­ni­vat. Mut­ta hän ru­pe­si hä­neen, ja pa­ran­si hä­nen, ja pää­si me­ne­mään. Hän vas­ta­ten sa­noi heil­le: ke­nen­kä teis­tä nau­ta eli aa­si pu­too kai­voon, ei­kö hän koh­ta sab­ba­tin päi­vä­nä hän­tä ota ylös? Ei he tai­ta­neet hän­tä tä­hän vas­ta­ta.