JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­ko muut­taa elä­män

Sana sunnuntaiksi
21.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

18.6. 06:40
2020061806405820200621060000

Kari Kau­nis­to

Kun ih­mi­nen ot­taa Jee­suk­sen kut­sun vas­taan, hä­nen elä­män­sä suun­ta muut­tuu. Us­ko al­kaa tuot­taa he­del­miä.

Van­ha kris­ti­nop­pi opet­taa: ”Ju­ma­lan ja va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen on elä­mäm­me kal­lein asia.” Jee­sus ju­lis­ti jul­ki­sen toi­min­tan­sa alus­ta saak­ka: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Mark. 1:15; Matt. 4:17). Täl­lä ta­val­la Jee­sus käs­ki myös ope­tus­las­ten­sa ju­lis­taa (Matt. 3:2; Luuk. 10:9).

Kun on ky­sy­mys näin elin­tär­ke­äs­tä asi­as­ta, on myös ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää, et­tä Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kai­ses­ti edel­leen­kin kut­su­taan ih­mi­siä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pi­tä­en esil­lä evan­ke­liu­mia Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni ih­mi­nen pää­si­si Ju­ma­lan lap­sek­si.

Sak­keus ha­lu­si näh­dä Jee­suk­sen

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too meil­le jo lap­suu­den py­hä­kou­lu­tuo­ki­ois­ta tu­tun ker­to­muk­sen Sak­keus-ni­mi­ses­tä pie­ni­ko­koi­ses­ta mie­hes­tä, joka kii­pe­si puu­hun näh­däk­seen Jee­suk­sen. Hä­nen ker­ro­taan ol­leen pub­li­kaa­nien esi­mies Je­ri­kon kau­pun­gis­sa. Pub­li­kaa­ni oli Roo­man val­ta­kun­nas­sa hen­ki­lö, jol­le oli an­net­tu oi­keus kan­taa ve­ro­ja ja tul­le­ja jol­la­kin val­ta­kun­nan alu­eel­la ja tu­lot­taa ne sit­ten val­ti­ol­le. Hä­nel­lä saat­toi ol­la alai­sia, jot­ka te­ki­vät var­si­nai­sen ra­has­tus­työn.

Täl­lai­nen ul­kois­tet­tu jär­jes­tel­mä si­säl­si ris­kin vää­rin­käy­tök­sil­le, ra­han­hi­mo sai ot­ta­maan yli­mää­räis­tä tul­lia esi­mer­kik­si kaup­pi­ail­ta. Je­ri­ko oli tär­ke­än kaup­pa­rei­tin var­rel­la, jo­ten teks­tin mai­nin­ta Sak­keuk­sen rik­kau­des­ta on ym­mär­ret­tä­vä. Pub­li­kaa­nit oli­vat juu­ta­lais­ten sil­mis­sä hal­vek­sit­tu­ja sekä epä­re­hel­li­sen mai­neen­sa et­tä mie­hi­tys­val­lan avus­ta­mi­sen vuok­si.

Luu­kas ei ker­ro, mik­si Sak­keus ha­lu­si näh­dä kau­pun­kiin­sa tu­le­van Jee­suk­sen. Tuo Na­sa­re­tin opet­ta­ja oli toki jo saa­nut mai­net­ta teh­ty­ään ih­me­te­ko­ja, ja ih­mis­ten ker­ro­taan seu­ran­neen hän­tä ute­li­ai­suu­des­ta.

Ju­ma­la he­rät­ti Sak­keuk­sen

Teks­tin ko­ko­nai­suus viit­taa kui­ten­kin sii­hen, et­tä Ju­ma­la oli he­rät­tä­nyt Sak-keuk­sen oman­tun­non. Il­mei­ses­ti osa hä­nen rik­kauk­sis­taan oli an­sait­tu epä­re­hel­li­ses­ti, ja hä­nen oma­tun­ton­sa oli al­ka­nut soi­ma­ta täs­tä. Hän oli kuul­lut tuon Na­sa­re­tin opet­ta­jan saar­naa­van tuo­mi­os­ta ja ar­mah­duk­ses­ta. Kun Jee­sus tuli puun koh­dal­le, hän kat­soi ylös Sak­keuk­seen, kut­sui tä­män ni­mel­tä alas ja sa­noi tu­le­van­sa hä­nen vie­raak­seen.

Jee­sus Ju­ma­lan poi­ka­na tun­si Sak-
keuk­sen ja näki hä­nen si­sim­pään­sä. Jee­suk­sen kut­su on vie­lä­kin hen­ki­lö­koh­tai­nen ei­kä sitä kan­na­ta väis­tää. ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15). Kut­su voi ol­la ai­nut­ker­tai­nen, ku­kaan ei voi tie­tää huo­mi­ses­ta mi­tään.

Sak­keus ha­lu­si ot­taa Va­pah­ta­jan kut­sun vas­taan. Jee­suk­sen kut­sun vas­taa­not­ta­mi­nen us­kol­la tuo hä­net myös sy­dä­men asuk­kaak­si; us­ko puh­dis­taa sy­dä­mes­tä myös epä­us­kon ja kaik­ki muut­kin syn­nit pois.

Us­ko nä­kyy he­del­mi­nä

Sak­keuk­sen us­ko tuot­ti myös nä­ky­viä seu­rauk­sia, us­kon he­del­miä. Hän ot­ti Jee­suk­sen iloi­ten ko­tiin­sa, vaik­ka ih­mi­set pa­hek­sui­vat­kin Jee­suk­sen ma­joit­tu­mis­ta huo­no­mai­nei­sen, jopa vi­ha­tun pub­li­kaa­nin luok­se. Sak­keus il­moit­ti myös kor­vaa­van­sa lii­kaa pe­ri­tyt mak­sut ne­lin­ker­tai­si­na sekä an­ta­van­sa puo­let omai­suu­des­taan köy­hil­le. Pa­ran­nuk­sen ar­mo ja syn­tien an­teek­si saa­mi­nen opet­taa kor­vaa­maan myös maal­li­sen lain rik­ko­muk­set.

Jee­sus to­te­aa ker­to­muk­sen lo­pus­sa, mi­ten hän on tul­lut et­si­mään ja pe­las­ta­maan sitä, mikä on ka­don­nut. Toi­saal­la hän opet­taa, et­tä ter­veet ei­vät tar­vit­se pa­ran­ta­jaa vaan sai­raat. Syn­tin­sä tun­te­val­le on edel­leen­kin tar­jol­la evan­ke­liu­min sa­no­mas­sa Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus. Sen voi­ma muut­taa elä­män suun­nan, ku­ten ai­ka­naan pub­li­kaa­ni Sak­keuk­sel­la.

3. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta I Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 19:1–10

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus tuli Je­ri­koon ja kul­ki kau­pun­gin hal­ki. Siel­lä asui mies, jon­ka nimi oli Sak­keus. Hän oli pub­li­kaa­nien esi­mies ja hy­vin ri­kas. Hän ha­lu­si näh­dä, mikä mies Jee­sus oli, mut­ta ei pie­ni­ko­koi­se­na ylet­ty­nyt kur­kis­ta­maan vä­ki­jou­kon ta­kaa. Niin­pä hän juok­si jon­kin mat­kaa edem­mäs ja kii­pe­si met­sä­vii­ku­na­puu­hun näh­däk­seen Jee­suk­sen, joka oli tu­los­sa sitä tie­tä. Mut­ta tul­tu­aan sil­le koh­taa Jee­sus kat­soi ylös ja sa­noi: ”Sak­keus, tule kii­rees­ti alas. Tä­nään mi­nun on mää­rä ol­la vie­raa­na si­nun ko­dis­sa­si.” Sak­keus tuli kii­rees­ti alas ja ot­ti iloi­ten Jee­suk­sen vie­raak­seen. Kun ih­mi­set nä­ki­vät tä­män, he sa­noi­vat pa­hek­su­en: ”Syn­ti­sen mie­hen ta­lon hän ot­ti ma­ja­pai­kak­seen.” Mut­ta Sak­keus sa­noi Her­ral­le kaik­kien kuul­len: ”Her­ra, näin minä teen: puo­let omai­suu­des­ta­ni an­nan köy­hil­le, ja ke­nel­tä olen lii­kaa kis­ko­nut, sil­le mak­san ne­lin­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin.” Sen kuul­tu­aan Jee­sus sa­noi hä­neen vii­ta­ten: ”Tä­nään on pe­las­tus tul­lut tä­män per­heen osak­si. On­han hän­kin Ab­ra­ha­min poi­ka. Juu­ri sitä, mikä on ka­don­nut, Ih­mi­sen Poi­ka on tul­lut et­si­mään ja pe­las­ta­maan.”

Bib­lia: Ja hän meni si­säl­le ja va­el­si Je­ri­kon lä­vit­se. Ja kat­so, yk­si mies oli ni­mel­tä Za­keus, joka oli Pub­li­ka­nien pää­mies ja hän oli ri­kas. Ja hän pyy­si näh­dä Jee­sus­ta, kuka hän olis, ei­kä saa­nut kan­sal­ta; sil­lä hän oli vart­tan­sa vä­häi­nen. Ja hän sa­mo­si edel­le, meni ylös yh­teen met­sä-fi­ku­na­puu­hun, et­tä hän olis saa­nut hä­nen näh­dä; sil­lä sen kaut­ta oli hän va­el­ta­va. Ja kuin hän tuli sii­hen paik­kaan, kat­soi Jee­sus ylös, ja näki hä­nen, ja sa­noi hä­nel­le: Za­keus, as­tu no­pi­as­ti alas! Sil­lä mi­nun pi­tää tä­nä­pä­nä ole­man si­nun huo­nees­sas. Ja hän as­tui no­pi­as­ti alas ja ot­ti hä­nen iloi­ten vas­taan. Ja kuin he sen nä­ki­vät, na­pi­si­vat he kaik­ki, et­tä hän meni si­säl­le syn­ti­sen mie­hen tykö ole­maan. Mut­ta Za­keus sei­soi ja sa­noi Her­ral­le: kat­so, Her­ra, puo­len mi­nun ta­va­raa­ni an­nan minä vai­vai­sil­le; ja jos minä jon­kun pet­tä­nyt olen, sen minä nel­jä­ker­tai­ses­ti jäl­leen an­nan. Niin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: tä­nä­pä­nä on täl­le huo­neel­le au­tuus ta­pah­tu­nut, et­tä hän­kin on Ab­ra­ha­min poi­ka. Sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka tuli et­si­mään ja va­pah­ta­maan sitä, mikä ka­don­nut oli.

22.9.2020

Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton. Ps. 86:1

Viikon kysymys