Usko on lupauksiin luottamista
Matias Haaraniemi
Matias Haaraniemi
Ville Laivamaa
Tänäkin aikana voi luottaa Jumalan lupauksiin – niin kuin opetuslapset uskoivat, vaikka eivät ymmärtäneet.
Pääsiäisen ajan tapahtumat olivat vyöryneet kovalla vauhdilla. Jeesus oli vangittu ja surmattu julmasti ristillä. Jeesuksen seuraajat olivat hämmentyneitä ja peloissaan. He kyllä uskoivat Jeesuksen olevan Jumalan Poika, mutta eivät oikein ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut.
Ristin juurella seisseet olivat kuulleet Jeesuksen viimeiset sanat: ”Se on täytetty.” Jeesus oli kallistanut päänsä ja antanut henkensä. Jumalan Poika oli avannut häneen uskoville portin taivaaseen.
Hauta oli tyhjä
Viikon ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen joukko naisia, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome lähtivät Jeesuksen haudalle. He halusivat voidella rakkaan Jeesuksen ruumiin kalliilla voiteilla. Oli vielä hämärää, mutta aurinko oli nousemassa taivaanrannasta. Nousevan auringon kirkkaat säteet saattoi nähdä vertauskuvallisina: Jeesus, armon aurinko oli noussut ylös pimeästä haudasta.
Ihmissilmin ei ollut tapahtunut mitään valoisaa ja rohkaisevaa. Naiset tuskin huomasivat auringon kirkkaita säteitä. Mieli oli murheellinen.
Järkyttävien tapahtumien ketju ei ollut vielä kuitenkaan päättynyt. Haudan suulta oli vieritetty raskas kivi pois, ja Jeesuksen ruumis oli kadonnut. Maria lähti juoksemaan haudalta. Hän kohtasi Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen, “jota Jeesus rakasti”. Maria päätteli, että Jeesuksen ruumis oli kuljetettu pois. Hän sanoi: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta”. Maria varmaankin viittasi Jeesuksen vastustajiin ilmaisulla “ovat vieneet”.
Kuullessaan Marian havainnon tyhjästä haudasta opetuslapset lähtivät juoksemaan kilpaa haudalle. Ensin haudalle ehtinyt kurkisti haudan sisään. Hän erotti haudasta Jeesuksen käärinliinat. Myös Jeesuksen kasvoilla ollut hikiliina erottui.
Jumala pitää lupauksensa
Johannes kertoo: “Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.”
Kävi kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa uskon olemusta: “Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1). Jeesuksen seuraajat näkivät uskon silmin, uskoivat, vaikka eivät ymmärtäneet.
He turvasivat koko elämänsä Jumalan haltuun ja luottivat siihen, että Jumala pitää lupauksensa. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Saa olla pieni
Elämme nyt erikoista aikaa. Koko maailmaa koetteleva sairauden uhka on saanut ihmisen pysähtymään ja tuntemaan oman rajallisuutensa suurempien voimien edessä. On vapauttavaa hiljentyä pääsiäisen sanoman äärelle.
Kenenkään ei tarvitse käpertyä itseensä. Jokainen voi kohottaa katseensa Kristuksen lempeisiin ja rakastaviin kasvoihin. Ymmärtämättömänä saa tukeutua itseään suurempaan ja antaa Jumalan käsiin koko elämänsä. Saa olla pieni.
Moni saattaa etsiä iankaikkista ja pysyvää perustusta elämälleen. Ainoa pysyvä turva on Jumalassa. Tämä turva ja iankaikkisen elämän toivo on tänäänkin uskottavissa ja omistettavissa pääsiäisen sovintosaarnassa Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumi tuo ilon sydämeen. Iloitaan yhteisestä uskosta, joka vie kerran perille ikuisiin pääsiäisjuhliin taivaan kotiin.
”Armosi, Jeesus, sielulleni kuin aamukaste vuotakoon, ja virvoituksen tunnolleni veresi pyhä tuottakoon, niin että uuden voiman saan taas valossasi kulkemaan” (VK 540).
Evankeliumiteksti Joh. 20:1–10
Raamattu 1992: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.
BIBLIA: Mutta ensimmäisenä päivänä viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin vielä pimiä oli, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta. Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat. Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle. Mutta he juoksivat kahden ynnä, ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle. Ja kuin hän itsensä kumarsi, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle. Niin Simon Pietari tuli seuraten häntä, ja meni hautaan, ja näki kääriliinat pantuna. Ja hikiliinan, joka hänen päänsä päällä oli ollut, ei kääriliinan kanssa, vaan erinänsä käärittynä yhteen paikkaan. Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli, ja näki sen ja uskoi. Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista. Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä. Ps. 23:6
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
