JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Uskoen, seuraten ja muille jakaen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
1.7.2018 7.03

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109275720180701070300

Ope­tus­lap­set sai­vat evan­ke­liu­min us­ko­es­saan teh­tä­vän vie­dä ilo­sa­no­maa eteen­päin.

Va­pah­ta­ja kut­sui it­sel­leen ope­tus­lap­sia ke­ho­tuk­sel­la ”Tule ja seu­raa mi­nua”. Mo­net nou­dat­ti­vat kut­sua ja jät­ti­vät ar­ki­set as­ka­reen­sa. He sai­vat teh­tä­vän saar­na­ta pa­ran­nus­ta ”Is­ra­e­lin kan­san ka­don­neil­le lam­pail­le” (Matt. 15:24). Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­sun vas­taa­not­ta­nut saa rau­han sy­dä­meen­sä ja vie vies­tiä us­kon tuo­mas­ta ilos­ta ar­mos­ta osat­to­mil­le.

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Jee­sus kut­sui kak­si­tois­ta mies­tä apos­to­leik­si, lä­het­ti­läik­si, vie­mään evan­ke­liu­mia Mes­si­aas­ta. He läh­ti­vät kul­ke­maan ky­läs­tä toi­seen kak­sit­tain. En­sim­mäi­se­nä kut­sun sai­vat köy­hät ka­las­ta­jat. Jee­sus lu­pa­si teh­dä heis­tä ih­mis­ten ka­las­ta­jia. Kut­sun saa­tu­aan vel­jek­set Si­mon ja And­rea sekä Se­be­deuk­sen po­jat Jaa­kob ja Jo­han­nes jät­ti­vät verk­kon­sa ja seu­ra­si­vat Jee­sus­ta. (Mark. 1:16–20.)

Ker­ran ope­tus­lap­set ky­se­li­vät Jee­suk­sel­ta, mitä he saa­vat vas­ti­neek­si, kun ovat luo­pu­neet kai­kes­ta ja seu­raa­vat Her­raa. Jee­sus lu­pa­si, et­tä he saa­vat kai­ken sa­ta­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin ja lo­pul­ta vie­lä ian­kaik­ki­sen elä­män. (Matt. 19:27–29.) Kan­nat­taa kul­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa Jee­suk­sen seu­raa­ja­na.

Minä lä­he­tän tei­dät

Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­set vie­mään rau­han sa­no­maa tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Teh­tä­vä ei tu­li­si ole­maan help­po: ”Minä lä­he­tän tei­dät kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Ol­kaa siis vii­sai­ta kuin käär­meet ja vi­at­to­mia kuin kyyh­ky­set.” (Matt. 10:16.)

Lä­he­tys­teh­tä­väs­sä ei tar­vit­se luot­taa omiin voi­miin ei­kä vii­sau­teen. Kun Pie­ta­ri an­toi Jee­suk­ses­ta tun­nus­tuk­sen ”sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka”, Jee­sus vas­ta­si, et­tä sen­kin vai­kut­ti tai­vaal­li­sen Isän Hen­ki, joka asuu us­ko­van sy­dä­mes­sä. (Matt. 16:16–17.)

Pie­ta­rin us­kon pe­rus­tus oli Kris­tus. Jee­sus lu­pa­si ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa täl­le lu­jal­le pe­rus­tuk­sel­le, Kris­tus-kal­li­ol­le. Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met, joil­la ava­taan tai­vas ja sul­je­taan ka­do­tus. ”Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.” (Matt. 16:18–19.)

Pie­nen pai­kal­la suu­res­sa teh­tä­väs­sä

Jee­suk­sen seu­raa­jis­ta useim­mat oli­vat op­pi­mat­to­mia, köy­hiä mie­hiä. He kuun­te­li­vat mes­ta­rin­sa ope­tus­ta, ja Jee­sus lu­pa­si, et­tä Pyhä Hen­ki pa­laut­taa hei­dän mie­leen­sä ope­te­tut asi­at ja an­taa oi­kei­ta sa­no­ja. Sama lu­paus ja roh­kai­su tuli ai­koi­naan myös pro­feet­ta He­se­kie­lil­le, kun Ju­ma­la lä­het­ti hä­net saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ka­pi­noi­vil­le is­ra­e­li­lai­sil­le: ”Si­nun tu­lee pu­hua mi­nun sa­no­ja­ni heil­le, kuul­koot tai ol­koot kuu­le­mat­ta – he ovat up­pi­nis­kai­sia. Mut­ta sinä, ih­mi­nen, kuun­te­le mitä si­nul­le sa­non.” (Hes. 2:7–8.)

Kun Sau­lus Tar­so­lai­nen, op­pi­nut juu­ta­lai­nen, sai pa­ran­nuk­sen ar­mon kaut­ta kut­sun apos­to­lik­si, hän ot­ti ni­men Paa­va­li. Pau­lus on la­ti­naa ja mer­kit­see pien­tä ja vä­häis­tä. Paa­va­li kir­joit­ti sii­tä, mi­ten suu­ri ar­mo on, et­tä hä­net on kut­sut­tu apos­to­lin teh­tä­vään ja va­lit­tu ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­mia, vaik­ka hän oli vai­non­nut us­ko­vai­sia. (Tim. 1:12–17; 1. Kor. 15:8–10).

Hän myös muis­tut­ti kir­jeis­sään, et­tä kut­sut­tu­jen jou­kos­sa ei ole mon­ta ih­mis­ten mie­les­tä vii­sas­ta, vai­ku­tus­val­tais­ta tai ja­lo­su­kuis­ta (1. Kor. 1:26). Jee­sus kiit­ti Ju­ma­laa: ”Minä ylis­tän si­nua, Isä tai­vaan ja maan Her­ra sii­tä, et­tä olet sa­lan­nut tä­män jär­ke­vil­tä ja vii­sail­ta, mut­ta olet il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le. Näin sinä Isä olet hy­väk­si näh­nyt.” (Matt. 11:25–26.)

Seu­ra­kun­ta­äi­din hoi­dos­sa

Pyhä Hen­ki liit­tää Ju­ma­lan lap­set rak­kau­den si­tein toi­siin­sa. Seu­ra­kun­ta nä­kyy us­kon sil­min ar­mon val­ta­kun­ta­na, jos­sa jo­kais­ta hoi­de­taan evan­ke­liu­mil­la ja roh­kais­taan kil­voit­te­le­maan edes­sä ole­vaa pal­kin­toa, tai­vas­ta koh­ti. Sama evan­ke­liu­mi kut­suu myös ul­ko­puo­lel­la ole­via. Kai­kil­le tar­jo­taan eh­do­ton­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen evan­ke­liu­mia Her­ran Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. On tär­ke­ää py­syä seu­ra­kun­nan rak­kau­des­sa.

Pie­ta­ri ek­syi vää­ril­le tu­lil­le läm­mit­te­le­mään ja jou­tui kiel­tä­jän pai­kal­le. Va­pah­ta­jan ra­kas­ta­va kat­se veti kui­ten­kin Pie­ta­rin ta­kai­sin ope­tus­las­ten luo. Ar­mah­det­tu­na hän sai Jee­suk­sel­ta tär­ke­än teh­tä­vän ruok­kia ja kait­sea Her­ran lau­maa. Vain ar­mon va­ras­sa Pie­ta­ri­kin pää­si pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Sin­ne kaik­ki us­ko­vat ker­ran Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­mo­hoi­dos­ta vie­dään.

Ka­le­vi Nie­mi­kor­pi

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.6.2018

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L.S.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 3:13–19

Raa­mat­tu 1992

Sit­ten Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän käs­ki luok­seen ne, jot­ka hän oli va­lin­nut, ja he läh­ti­vät hä­nen mu­kaan­sa. Nämä kak­si­tois­ta Jee­sus kut­sui ole­maan kans­saan lä­het­tääk­seen hei­dät saar­naa­maan ja val­tuut­taak­seen hei­dät kar­kot­ta­maan saas­tai­sia hen­kiä: Si­mon, jol­le hän an­toi ni­men Pie­ta­ri, Jaa­kob Se­be­deuk­sen poi­ka ja tä­män veli Jo­han­nes, joil­le hän an­toi ni­men Bo­a­ner­ges – se mer­kit­see: uk­ko­sen­jy­li­nän po­jat – sekä And­re­as, Fi­lip­pus ja Bar­to­lo­meus, Mat­teus, Tuo­mas ja Jaa­kob Al­feuk­sen poi­ka, Tad­deus, Si­mon Ka­na­neus ja Juu­das Is­ka­ri­ot, sama joka ka­val­si hä­net.

Bib­lia:

Ja hän as­tui ylös vuo­rel­le ja kut­sui ty­kön­sä, jot­ka hän it­se tah­toi, ja he tu­li­vat hä­nen ty­kön­sä. Nämä kak­si­tois­ta Jee­sus kut­sui ole­maan kans­saan lä­het­tääk­seen hei­dät saar­naa­maan ja val­tuut­taak­seen hei­dät kar­kot­ta­maan saas­tai­sia hen­kiä: Si­mon, jol­le hän an­toi ni­men Pie­ta­ri, Jaa­kob Se­be­deuk­sen poi­ka ja tä­män veli Jo­han­nes, joil­le hän an­toi ni­men Bo­a­ner­ges – se mer­kit­see: uk­ko­sen­jy­li­nän po­jat – sekä And­re­as, Fi­lip­pus ja Bar­to­lo­meus, Mat­teus, Tuo­mas ja Jaa­kob Al­feuk­sen poi­ka, Tad­deus, Si­mon Ka­na­neus ja Juu­das Is­ka­ri­ot, sama joka ka­val­si hä­net.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys