Is­ra­e­lis­sa jär­jes­tet­tiin joka vuo­si kol­me suur­ta juh­laa, joi­hin jo­kai­nen mies­puo­li­nen is­ra­e­li­lai­nen jou­tui osal­lis­tu­maan. Näi­den juh­lien jou­kos­sa oli myös leh­ti­ma­jan­juh­la, joka oli eri­tyi­nen ilon juh­la.

Juh­la oli luon­teel­taan syys- eli kor­juu­juh­la, jol­la kii­tet­tiin Ju­ma­laa sa­dos­ta. Kan­sa asui tuol­loin leh­ti­ma­jois­sa, joi­den teh­tä­vä oli muis­tut­taa kor­pi­va­el­luk­sen ajois­ta ja he­rät­tää kii­tol­li­suut­ta Her­raa koh­taan, joka oli hei­dät joh­dat­ta­nut lu­vat­tuun maa­han.

Kuka oli Jee­sus?

Iloi­ses­ta il­mees­tä huo­li­mat­ta juh­laa var­jos­ti erään ker­ran on­gel­ma. Vii­mei­se­nä juh­la­päi­vä­nä ih­mi­set ryh­tyi­vät kiis­te­le­mään Jee­suk­sen per­soo­nas­ta.

Toi­set nä­ki­vät Jee­suk­ses­sa pro­fee­tan, toi­set pi­ti­vät hän­tä Mes­si­aa­na eli Ju­ma­lan voi­del­tu­na. Kuu­li­joi­den jou­kos­sa oli nii­tä, jot­ka nä­ki­vät Jee­suk­ses­sa pa­ran­ta­jan­sa ja pe­las­ta­jan­sa. Sen vuok­si hei­dän mie­les­tään Jee­sus oli lu­vat­tu Mes­sias. Osa suh­tau­tui asi­aan kriit­ti­sem­min ja epäil­len, kos­ka Jee­sus tuli Ga­li­le­as­ta ei­kä Bet­le­he­mis­tä.

Evan­ke­liu­mien mu­kaan fa­ri­seuk­set pi­ti­vät Jee­sus­ta kil­pai­li­ja­naan, joka va­ka­vas­ti uh­ka­si hei­dän ar­vo­val­taan­sa. He pel­kä­si­vät myös sik­si, et­tä Jee­sus suh­tau­tui la­kiin toi­sel­la ta­val­la kuin he. Sen vuok­si ei ol­lut ih­me, et­tä nämä ja kir­ja­nop­pi­neet lä­het­ti­vät pai­kal­le mie­hiä ot­ta­maan Jee­suk­sen kiin­ni. Mie­het jou­tui­vat kui­ten­kin pa­laa­maan voi­mat­to­mi­na ja alis­tu­nei­na ta­kai­sin.

Pro­fee­tat en­nus­ti­vat

Hei­dän mie­leen­sä oli jää­nyt Jee­suk­sen ope­tus, joka poik­ke­si mui­den ope­tuk­ses­ta. Fa­ri­seuk­sia har­mit­ti myös se, et­tä yk­si suu­ren neu­vos­ton jä­se­nis­tä, Ni­ko­de­mos, puo­lus­ti Jee­sus­ta.

Mo­net Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet Jee­suk­sen toi­min­nas­ta. Pro­feet­ta Je­sa­ja oli lu­van­nut, et­tä so­kei­den sil­mät au­ke­ai­si­vat, kuu­rot sai­si­vat kuu­lon­sa, ram­mat kä­ve­li­si­vät ja köy­hil­le ju­lis­tet­tai­siin evan­ke­liu­mia (Jes. 35:5–6). Jee­sus vah­vis­ti tä­män asi­an oh­jel­ma­ju­lis­tuk­ses­saan, jon­ka hän piti ko­ti­kau­pun­kin­sa Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa. Sen jäl­keen mo­net ih­mi­set oli­vat näh­neet Jee­suk­sen näin toi­mi­van.

Oma­van­hurs­kaus so­kai­see

Fa­ri­seuk­set naut­ti­vat ta­val­li­sen kan­san kes­kuu­des­sa suu­rin­ta ar­vo­val­taa. Heil­le oli tär­ke­ää, et­tä Ju­ma­lan la­kia nou­da­te­taan tar­kas­ti. Fa­ri­seuk­set vaa­ti­vat it­sel­tään enem­män kuin muil­ta. He nou­dat­ti­vat myös isien pe­rin­näis­sään­tö­jä. Kir­joi­tus­ten tun­te­mi­nen oli hei­dän mie­les­tään oi­ke­an elä­män pe­ru­se­del­ly­tyk­siä. Fa­ri­seuk­set yl­pei­li­vät ole­van­sa Moo­sek­sen ope­tus­lap­sia, mut­ta ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä juu­ri Moo­ses toi­mi hei­dän syyt­tä­jä­nään. Ju­ma­la oli vä­lit­tä­nyt Moo­sek­sen kaut­ta la­kin­sa, joka osoit­taa epä­us­koon jou­tu­neel­le hä­nen syn­ti­sen ti­lan­sa ja sen, et­tei ih­mi­nen voi an­sai­ta pe­las­tus­ta omien te­ko­jen­sa kaut­ta.

Fa­ri­seuk­sil­ta, kir­ja­nop­pi­neil­ta ja yli­pa­peil­ta puut­tui Ju­ma­lan Hen­gen avaa­ma nä­kö­ky­ky. Kos­ka epä­us­ko oli so­kais­sut hei­dän sil­män­sä, Jee­sus ei ol­lut heil­le lu­vat­tu Mes­si­as. He ei­vät hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä pys­ty­neet aut­ta­maan it­se­ään ei­vät­kä mui­ta ih­mi­siä. He ei­vät myös­kään ha­lun­neet luo­pua oman­van­hurs­kau­den ties­tä ja pi­ti­vät ul­ko­nai­sen hurs­kau­den har­joit­ta­mis­ta Ju­ma­lal­le kel­paa­va­na te­ko­na.

Ju­ma­la toi­mii

Us­ko on ai­na Ju­ma­lan työ. Sii­nä Ju­ma­la toi­mii aloit­teen­te­ki­jä­nä. Kun Ju­ma­lan ai­ka koit­taa, hän rak­kau­des­saan lä­hes­tyy luo­maan­sa ih­mis­las­ta. Tuol­loin Ju­ma­lal­la on käy­tös­sään lu­ke­ma­ton va­li­koi­ma kei­no­ja, joil­la hän he­rät­tää ih­mi­sen syn­nin unes­ta. Sen vuok­si on tär­ke­ää, et­tä ih­mi­nen ot­tai­si ar­mo­tar­jouk­sen vas­taan ja us­koi­si omal­ta puo­lel­taan an­si­ot­to­ma­na evan­ke­liu­min tuo­man ilo­sa­no­man.

Ju­ma­la te­kee las­ten­sa vä­li­tyk­sel­lä edel­leen val­ta­kun­tan­sa työ­tä. Tä­hän ju­lis­tuk­seen si­säl­tyy Py­hän Hen­gen voi­ma, joka mo­nes­ti vai­kut­taa niin, et­tä syn­tin­sä an­teek­si saa­nut ja us­ko­nut ih­mi­nen ker­too ilo­sa­no­maa ym­pä­ril­leen. Hä­nen kii­tok­sen­sa koh­tee­na on Ju­ma­la, ja eri­tyi­sen rak­kau­den koh­tee­na en­sim­mäi­sen ker­ran evan­ke­liu­min saar­nan­neet Ju­ma­lan lap­set.

Han­nu Hei­nä­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.10.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 7:40–52

Bib­lia

Mon­ta siis kan­sas­ta, jot­ka tä­män pu­heen kuu­li­vat, sa­noi­vat: tämä on to­ti­ses­ti prop­he­ta. Muut sa­noi­vat: tämä on Kris­tus; mut­ta muu­ta­mat sa­noi­vat: tul­lee­ko Kris­tus Ga­li­le­as­ta? Ei­kö Raa­mat­tu sano Da­vi­din sie­me­nes­tä ja Bet­le­he­min kau­pun­gis­ta, kus­sa Da­vid oli, Kris­tuk­sen tu­le­van? Niin nou­si rii­ta kan­san se­as­sa hä­nen täh­ten­sä. Mut­ta muu­ta­mat tah­toi­vat hä­nen ot­taa kiin­ni, ja ei kui­ten­kaan ken­kään las­ke­nut kä­si­än­sä hä­nen pääl­len­sä. Niin pal­ve­li­at tu­li­vat Pha­ri­se­a­lais­ten ja ylim­mäis­ten pap­pein tykö, ja he sa­noi­vat heil­le: mik­si et­te hän­tä tän­ne tuo­neet? Pal­ve­li­at vas­ta­si­vat: ei ole ih­mi­nen ikä­nä niin pu­hu­nut kuin se ih­mi­nen. Pha­ri­se­a­lai­set vas­ta­si­vat hei­tä: olet­te­ko te myös vie­tel­lyt? On­ko joku pää­mie­his­tä taik­ka Pha­ri­se­a­lai­sis­ta us­ko­nut hä­nen pääl­len­sä? Vaan tämä kan­sa, joka ei tie­dä la­kia, on ki­rot­tu. Niin sa­noi heil­le Ni­ko­de­mus, joka yöl­lä oli hä­nen ty­kön­sä tul­lut, ja oli yk­si heis­tä: Tuo­mit­see­ko mei­dän la­kim­me jon­kun ih­mi­sen, en­nen­kuin kuul­laan eli tie­tää saa­daan, mitä hän teki? He vas­ta­si­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: olet­ko si­nä­kin Ga­li­le­a­lai­nen? Tut­ki ja näe, et­tei Ga­li­le­as­ta ole yh­tään prop­he­taa tul­lut.

Raa­mat­tu 1992

Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan jot­kut vä­ki­jou­kos­ta sa­noi­vat: ”Tä­män täy­tyy ol­la se pro­feet­ta.” Toi­set sa­noi­vat: ”Hän on Mes­si­as.” Mut­ta toi­set epäi­li­vät: ”Ei kai Mes­si­as Ga­li­le­as­ta tule! Kir­joi­tuk­sis­sa­han sa­no­taan, et­tä Mes­si­as on Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen ja tu­lee Bet­le­he­mis­tä, Daa­vi­din ko­ti­kau­pun­gis­ta.” Näin ih­mi­set al­koi­vat kiis­tel­lä hä­nes­tä. Muu­ta­mat ha­lu­si­vat ot­taa hä­net kiin­ni, mut­ta ku­kaan ei kui­ten­kaan käy­nyt hä­neen kä­sik­si. Jee­sus­ta pi­dät­tä­mään lä­he­te­tyt mie­het pa­la­si­vat yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten luo, ja nämä ky­syi­vät: ”Mik­si et­te tuo­neet hän­tä?” Mie­het vas­ta­si­vat: ”Yk­si­kään ih­mi­nen ei iki­nä ole pu­hu­nut sil­lä ta­voin kuin hän.” Sil­loin fa­ri­seuk­set sa­noi­vat: ”Olet­te­ko te­kin an­ta­neet ek­syt­tää it­sen­ne? On­ko ku­kaan hal­li­tus­mies us­ko­nut hä­neen? Tai yk­si­kään fa­ri­seus? Tuo rah­vas ei tie­dä lais­ta mi­tään - ki­rot­tu­ja kaik­ki!” Sil­loin Ni­ko­de­mos, joka it­se oli fa­ri­seus ja oli ai­em­min käy­nyt ta­paa­mas­sa Jee­sus­ta, sa­noi: ”Ei­hän mei­dän la­kim­me mu­kaan ke­tään voi tuo­mi­ta, en­nen kuin on kuul­tu hän­tä ja otet­tu sel­vil­le, mitä hän on teh­nyt.” Mut­ta toi­set sa­noi­vat hä­nel­le: ”Tai­dat ol­la it­se­kin Ga­li­le­as­ta. Tut­ki kir­joi­tuk­sia, niin opit, et­tei Ga­li­le­as­ta tule pro­feet­taa.”