Viimeisestä tuomiosta puhuttaessa koko ihmiskuntaa verrataan vain lampaisiin ja vuohiin. Näin siitä huolimatta, että jo Raamatun aikaan tunnettiin valtava määrä erilaisia eläimiä – yksistään kalojakin jo 153 eri lajia!
Viimeisen tuomion jälkeisiä iankaikkisuustilojakin on Raamatun mukaan vain kaksi: toiset pääsevät kunniaan ja ikuiseen elämään, toiset joutuvat häpeään ja ikuiseen kauhuun (Dan. 12:2).
Jumalan Poika on tuomarimme
Kuvaukset viimeisestä tuomiosta kuuluvat niihin raamatunkohtiin, jotka moni lukija mielellään sivuuttaa, koska ne tuntuvat heistä niin pelottavilta ja ahdistavilta. Koulutuksessa hioutunut ihmisjärki ei toisaalta hyväksy näin mustavalkoista jaottelua.
Ajatellaan, ettei kukaan ole täysin väärässä eikä täysin oikeassakaan. Paljon myös kysytään: ”Miten määritellä vuohet ja lampaat? Millä arvovallalla? Vain hengellisesti omahyväinen voi tehdä niin!”
Vertaus itse osoittaa, etteivät ihmiset voi tuomita ketään: hehän ovat tuomion kohteina. Tuomarina on Jumalan Poika Jeesus Kristus, kuten apostolisessa uskontunnustuksessakin sanotaan: ”On sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Jumala on ilmoittanut tahtonsa sanassaan, eikä hän toimi omaa sanaansa vastaan.
Autuailla on synnit anteeksi
Uskomisen asioissa järki tulee ottaa vangiksi (1. Kor. 1:18–19). Jumalan Pojalla oli ja on selvä peruste, jolla viimeinen tuomio toimitetaan.
Taivasten valtakuntaa verrataan nuottaan, joka laskettiin maailman mereen ja joka kokosi kaikenlaisia kaloja. Kun se oli täynnä, kalansaalis jaettiin kahteen osaan. Tuoreet kalat laitettiin lajistaan riippumatta koreihin, huonot viskattiin pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat ja erottavat pahat vanhurskaista. (Matt. 13:47–49.)
Myös vanhurskaat eli autuaat ihmiset ovat yhtä lailla omalta puoleltaan pahoja, mutta he ovat uskoneet syntinsä anteeksi (Ps. 32:1).
Autuaat ovat niitä viisaita morsiusneitoja (Matt. 25:1–13), joilla on lampuissaan Pyhän Hengen öljyä. He pääsivät sulhasen mukana häätaloon. Tyhmät morsiusneidot, joilla öljyä ei ollut, jäivät ulkopuolelle pimeyteen.
Evankeliumi vapauttaa kuolemasta
Jumala ei ole tarkoittanut ketään kadotukseen. Kadotus eli helvetti on sielunvihollisen ja hänen mustien enkeliensä vankila, jonne heidät viimeisenä päivänä teljetään. (Ilm. 12:7–8.)
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Hän ei ole ikinä luonut epäuskoista ihmistä eikä luo. Jokainen ihminen syntyy maailmaan Jumalan lapsena. Synti ja epäusko vievät kuitenkin monet ihmiset ulos Jumalan valtakunnasta.
Haluaisinkin lähestyä sinua, jota viimeinen tuomio ahdistaa. Onko taustalla pelko siitä, että kuulutko sinä perille pääseviin lampaisiin vai Jumalasta eroon joutuviin vuohiin? Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että silloin kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, kaikki pelko ja ahdistus väistyvät.
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Evankeliumi vapauttaa synnistä ja kuolemasta, ja silloin kuolemakin on voitto. (Room. 8:1; Fil. 1:21.) Isän siunatut eli Jumalan lapset saavat periä sen valtakunnan, joka on ollut heitä varten valmiina maailman luomisesta asti (Matt. 25:34).
Tuomo A. Komulainen
Julkaistu Päivämiehessä 21.11.2018
Kuvituskuva: Heikki Vuonokari
Evankeliumi Matt. 25:31–46
Raamattu 1992:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Biblia:
Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista, ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa. Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta. Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte: Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni. Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda? Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua? Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös? Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle. Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet: Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet. Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet? Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle. Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.