JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ylös­nou­se­muk­sen rie­mu

Sana sunnuntaiksi
27.3.2016 7.00

KUVA: MAARIT MääTTä

Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus on ih­me, jota ei voi kä­sit­tää il­man us­koa.

Ih­mis­tä vai­vaa­vat epäi­lyk­set ja heik­ko us­ko. Saa­tam­me jos­kus miet­tiä, on­ko koko us­ko tur­haa. Mitä jos ylös­nou­se­mus ja ian­kaik­ki­nen elä­mä ovat­kin vain ku­vi­tel­maa? Psal­min kir­joit­ta­jaa­kin vai­va­si epäi­lys: ”Olen­ko tur­haan pi­tä­nyt sy­dä­me­ni puh­taa­na ja kä­te­ni vi­at­to­mi­na?” (Ps. 73.) Epäi­lys­ten val­las­sa mo­net ai­ka­lai­set ei­vät us­ko­neet Jee­sus­ta Ju­ma­lan Po­jak­si, vaik­ka hän teki usei­ta tun­nus­te­ko­ja.

Jee­suk­sen nou­se­mi­nen kuol­leis­ta oli kui­ten­kin lo­pul­li­nen to­dis­tus sii­tä, et­tä hän oli se, mikä hän sa­noi ole­van­sa. Raa­mat­tua lu­kies­sa ei voi vält­tyä aja­tuk­sel­ta, et­tä sen kir­joit­ta­jat us­koi­vat sii­hen, mitä he kir­joit­ti­vat. Pää­si­äi­sen evan­ke­liu­mi­teks­ti vie mei­dät nais­ten mu­ka­na hau­dal­le, jos­sa Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus al­kaa val­je­ta hä­nen lä­him­mil­leen. Var­mas­ti meni ai­kaa, en­nen kuin sen mer­ki­tys avau­tui heil­le täy­sin. Meil­tä ky­sy­tään, us­kom­me­ko Raa­ma­tun to­dis­tuk­sen Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta.

Jee­sus voit­ti kuo­le­man val­lan

Kuo­le­man val­ta oli pai­na­nut ih­mis­kun­taa syn­tiin­lan­kee­muk­ses­ta saak­ka. Kuo­le­mas­ta oli tul­lut ras­kas syn­nin palk­ka. En­nen Jee­suk­sen tu­le­mis­ta maa­il­maan on tar­vit­tu pal­jon us­koa ja kär­si­väl­li­syyt­tä luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la lä­het­tää lu­paa­man­sa pe­las­tuk­sen. Ei ole ih­me, et­tä vuo­si­sa­to­jen vie­ries­sä ja su­ku­pol­vien vaih­tu­es­sa mo­net ei­vät jak­sa­neet us­koa.

Apos­to­li Pie­ta­ri ku­vaa sitä rie­mua ja toi­voa, min­kä Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus vih­doin toi: ”Suu­res­sa lau­peu­des­saan hän on syn­nyt­tä­nyt mei­dät uu­teen elä­mään ja an­ta­nut meil­le elä­vän toi­von he­rät­tä­mäl­lä Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kuol­leis­ta. Hä­nel­tä me saam­me pe­rin­nön, joka ei tur­mel­lu, ei tah­raan­nu ei­kä kuih­du. Se on va­rat­tu­na teil­le tai­vais­sa, ja voi­mal­laan Ju­ma­la var­je­lee tei­dät us­kos­sa, niin et­tä te saa­vu­tat­te pe­las­tuk­sen, joka on val­mii­na saa­tet­ta­vak­si il­mi lo­pu­nai­ka­na.”

Nyt oli var­ma tie­to sii­tä, mi­ten ja mil­loin pe­las­tus tuli. He us­koi­vat sen iloi­ten. Tä­män sa­no­man kaut­ta ym­mär­räm­me hy­vin, mitä tar­koit­taa, et­tä Jee­sus on voit­ta­nut kuo­le­man val­lan. Il­man ylös­nou­se­mus­ta Jee­suk­sen kuo­le­ma ris­til­lä oli­si jää­nyt vail­le lo­pul­lis­ta mer­ki­tys­tä.

Pyhä Hen­ki aut­taa us­ko­maan

Tämä kaik­ki oli mah­dol­lis­ta sen ta­kia, et­tä Jee­sus kuo­li vi­at­to­ma­na syn­nit­tö­män elä­män jäl­keen. Jo Aa­da­min oli­si kuu­lu­nut elää il­man syn­tiä, mut­ta hän ei ky­en­nyt sii­hen. Lan­ke­a­mal­la syn­tiin hän tuot­ti kuo­le­man­ran­gais­tuk­sen koko ih­mis­su­vul­le.

Jee­sus oli kuin uu­si Aa­dam, joka eli niin kuin ih­mi­sen oli alun pe­rin­kin tar­koi­tet­tu elä­vän – kuu­li­ai­se­na Ju­ma­lal­le. Kuo­le­mal­la vi­at­to­ma­na ja nou­se­mal­la ylös kuol­leis­ta hän tuot­ti koko ih­mis­su­vul­le va­pau­den syn­nis­tä ja kuo­le­man val­las­ta sekä ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa. (Room. 5.)

Jee­suk­sen an­sait­se­mat tai­vaal­li­set lah­jat saam­me omak­sem­me, kun jak­sam­me us­koa Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­set omal­la koh­dal­la to­dek­si. Ju­ma­lan sana ei ole vain kir­joi­tet­tu sana, vaan se on Py­hän Hen­gen elä­väk­si te­ke­mä sana, jota Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa pi­de­tään esil­lä. Edel­leen on niin, et­tä ih­mi­nen ei voi omas­ta jär­jes­tään kä­sit­tää näi­tä ih­meel­li­siä asi­oi­ta, vaan Pyhä Hen­ki py­hit­tää ja va­lai­see, aut­taa us­ko­maan. On iha­na asia, et­tä Pyhä Hen­ki to­dis­taa sy­dä­mis­säm­me Ju­ma­lan sa­nan oi­ke­ak­si. Se häl­ven­tää epäi­lyk­set ja ilo täyt­tää sy­dä­men.

Ila­ri Kin­nu­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.3.2016.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 24:1–12

Bib­lia: Mut­ta en­si­mäi­se­nä sab­ba­tin päi­vä­nä, san­gen var­hain, tu­li­vat he hau­dal­le ja kan­toi­vat hy­vän­ha­jui­sia yrt­te­jä, jot­ka he oli­vat val­mis­ta­neet, ja muu­ta­mat hei­dän kans­san­sa, niin he löy­si­vät ki­ven hau­dal­ta vie­ri­te­tyk­si pois, ja me­ni­vät sii­hen si­säl­le ei­kä löy­tä­neet Her­ran Je­suk­sen ruu­mis­ta. Ja ta­pah­tui, kuin he sii­tä epäi­li­vät, kat­so, kak­si mies­tä sei­soi hei­dän ty­kö­nän­sä kiil­tä­vis­sä vaat­teis­sa. Niin he pel­jäs­tyi­vät ja löi­vät kas­von­sa maa­ta päin. He sa­noi­vat heil­le: mik­si te elä­vää kuol­lei­den se­as­sa et­sit­te? Ei hän ole tääl­lä, mut­ta nou­si ylös; muis­ta­kaat, kuin­ka hän teil­le sa­noi, kuin hän vie­lä Ga­li­le­as­sa oli, sa­no­en: Ih­mi­sen Poi­ka pi­tää an­net­ta­man ylön syn­tis­ten ih­mis­ten kä­siin, ja ris­tiin­nau­lit­ta­man, ja kol­man­te­na päi­vä­nä nou­se­man ylös. Ja he muis­ti­vat hä­nen sa­nan­sa, ja pa­la­si­vat jäl­leen hau­dal­ta ja il­moit­ti­vat kaik­ki nä­mät yh­del­le­tois­ta­kym­me­nel­le ja kai­kil­le muil­le. Ja ne oli­vat Ma­ria Mag­da­le­na ja Jo­han­na ja Ma­ria, Ja­ko­bin äi­ti,ja mui­ta hei­dän kans­san­sa, jot­ka näi­tä apos­to­leil­le il­moit­ti­vat. Ja hei­dän pu­heen­sa nä­kyi heil­le hou­rauk­sek­si, ei­kä he us­ko­neet hei­tä. Mut­ta Pie­ta­ri nou­si ja juok­si hau­dal­le, ja kuin hän kur­kis­ti si­säl­le, näki hän ai­no­as­ti lii­na­vaat­teet pan­tu­na, ja meni pois ih­me­tel­len it­sel­län­sä sitä, mikä ta­pah­tu­nut oli.

Raa­mat­tu 1992: En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä sa­pa­tin jäl­keen nai­set jo aa­mu­var­hai­sel­la me­ni­vät hau­dal­le ja ot­ti­vat hank­ki­man­sa tuok­su­öl­jyt mu­kaan. He ha­vait­si­vat, et­tä kivi oli vie­ri­tet­ty hau­dan suul­ta, ja kun he me­ni­vät si­säl­le hau­taan, he ei­vät löy­tä­neet Her­ran Jee­suk­sen ruu­mis­ta. Kun he oli­vat ym­mäl­lä täs­tä, hei­dän edes­sään sei­soi yh­täk­kiä kak­si mies­tä sä­deh­ti­vän kirk­kais­sa vaat­teis­sa. Nai­set pe­läs­tyi­vät ja pai­noi­vat kat­seen­sa maa­han. Mut­ta mie­het sa­noi­vat heil­le: "Mik­si et­sit­te elä­vää kuol­lei­den jou­kos­ta? Ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut kuol­leis­ta. Muis­ta­kaa, mitä hän sa­noi teil­le ol­les­saan vie­lä Ga­li­le­as­sa: 'Näin täy­tyy käy­dä: Ih­mi­sen Poi­ka an­ne­taan syn­tis­ten ih­mis­ten kä­siin ja ris­tiin­nau­li­taan, mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­see kuol­leis­ta.'" Sil­loin he muis­ti­vat, mitä Jee­sus oli pu­hu­nut. Hau­dal­ta pa­lat­tu­aan nai­set vei­vät täs­tä sa­nan yh­del­le­tois­ta ope­tus­lap­sel­le ja kai­kil­le muil­le. Nämä nai­set oli­vat Mag­da­lan Ma­ria, Jo­han­na ja Jaa­ko­bin äi­ti Ma­ria, ja vie­lä mui­ta­kin oli hei­dän kans­saan. He ker­toi­vat kai­ken apos­to­leil­le, mut­ta nämä ar­ve­li­vat nais­ten pu­hu­van omi­aan ei­vät­kä us­ko­neet hei­tä. Pie­ta­ri läh­ti kui­ten­kin juok­su­jal­kaa hau­dal­le. Kur­kis­ta­es­saan si­sään hän näki ai­no­as­taan kää­rin­lii­nat, ja hän läh­ti pois ih­me­tel­len mie­les­sään sitä, mikä oli ta­pah­tu­nut.

20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys