Mikä vahvistaa isyyttä?

Usko ja elämä - Artikkelit 8.11.2015 06:42 | Siionin Lähetyslehti

KUVA: PÄIVI PELTONIEMI

Istuin kuuntelemassa terapeuttia. Hän puhui ennen sotaa syntyneiden miesten sukupolvesta, ”hiljaisista isistä”. Puhujan viesti oli, että ”suomalaisia tuppisuuäijiä on kasvattajina väheksytty usein aivan turhaan”.
Esimerkkinä asiantuntija käytti omaa isäänsä. Isä, rakennusalan yrittäjä, oli ollut tekojen mies, luontevimmillaan työssä. Kiireisenä miehenä hän oli kuljettanut myös omia kasvuikäisiä poikiaan mukana remonttikohteissa.

Pojat luulivat pitkään olleensa työmailla kovastikin avuksi. Vasta aikuisina pojille oli valjennut, että asia oli ollut aivan toisin. Kokemattomina ja toistaitoisina he olivat olleet työssä pääasiassa tiellä, saaneet aikaan vahinkoakin.

Rakennukselle vieminen oli ollut tämän isän ratkaisu kasvatuksen ongelmaan. Koska puhuminen oli ollut niin vaikeaa, isä oli koettanut esimerkillään opettaa, kuinka työhön tartutaan, kuinka vastuuta kannetaan ja kuinka toisiin ihmisiin suhtaudutaan.
 

KUVA: SRK:N ARKISTO

Elämme nyt toisenlaista aikaa. Monet nykyisistä perheenisistä ovat harjaantuneempia opastamaan sanoin lapsiaan ja pohtimaan jopa omaa isyyttään.


Helppoa se ei ole monille meistä vieläkään. On edelleen paljon isiä, jotka kokevat olevansa ”ulkokenttien miehiä”, luontevimmillaan kaikessa siinä, mikä tapahtuu kodin seinien ulkopuolella.

Miestutkijoiden sanomaa yksinkertaistaen voisi sanoa, että miehet ovat suorittajia. Yhä vieläkin monet meistä tekevät asioita mieluummin kuin puhuvat niistä.

Miesten suorituksia ohjaa rationaalisuus: vain sellaisia asioita kannattaa tehdä, joissa on järkeä.
 

KUVA: JARMO MÄÄTTÄ

Kodin ulkopuolisessa maailmassa miehelle on kehittynyt vahva paineensieto. Emme helposti salli itsellemme sellaisia piirteitä kuin hoivaavuus ja tunteet.


Heikkoutta, varsinkaan fyysistä heikkoutta perinteinen mies ei mielellään myönnä – monelle se on yhä vieläkin jonkinlainen kauhistus. Tällaiset odotukset ovat tehneet miesten maailmasta kovan ja karun. Erityisesti sellaisella miehellä on kovaa, joka ei tunne täyttävänsä ”perinteisen” miehen mittoja.

Miehiltä odotetaan vieläkin liikaa sitä, että pitää olla vahva ja kestää ihan kaikki, pohti osaansa muuan mies netin keskustelupalstalla.
 

KUVA: H.H.

Kodin seinien ulkopuolinen maailma, työelämä, on myös isojen linjojen maailma. Puhutaan ”urakoista”, ”strategioista” ja ”tilinpäätöksistä”. Tästä maailmasta monen miehen elämään on soluttautunut paljon kiirettä, mutta myös riittämättömyyden tunnetta ja jopa uupumusta.


Erityisesti näinä taantuman ja työttömyyden vuosina moni mies on joutunut kantamaan ylimääräistä huolta työn jatkumisesta. Työn menetys on koettelemus kaikille, mutta todellinen isku se voi olla miehelle, jonka kuitenkin piti ”alkuperäisen suunnitelman mukaan” tuoda leipä perheen pöytään. ”Näinhän me olimme sopineet, kun perheen perustimme.”

Samaiselta keskustelupalstalta löysin vielä nämä viestit:

Suomalaisen miehen mielessä kytee pelko siitä, että hän jää elämässään vaille tehtävää.

Siinä vaiheessa kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan, mies on se, joka ei saa ymmärrystä, eikä apua. Hän kokee olevansa ongelmineen yksin.

Se on totta, mies saattaa kokea olevansa yksin riittämättömyyden tunteensa ja uupumuksen sekaisen häpeänsä kanssa. Toisaalta, hän ei ole tullut ottaneeksi asiaa edes puheeksi – ei ole osannut.


KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Meiltä miehiltä puuttuu huolenpurkamisen vahva perinne. Sellainen on naisilla, vaimoillamme ja muilla sisarilla. Heillä on rinkinsä ja sisarpiirinsä.

Juuri tämän takia esimerkiksi Siionin erilaiset työmuodot, isien leirit ja kurssiviikonloput, nousevat arvoon arvaamattomaan. Olen itse ollut muutaman kerran tällaisissa mukana.

Toistemme seurassa, kaltaisinamme, olemme saaneet kertoa psalmejamme ja tavoitella tuntojamme. Turvallisessa ympäristössä olemme jakaa ilojamme ja surujamme.

Näissä tilanteissa olemme saaneet myös palata peruskysymyksen, uskomisen lahjan mukanaan tuoman anteeksiantamuksen armon todellisen merkityksen äärelle.

Toden totta, tämän onnen myötä olemme osallisia myös ilosta, kiitollisuudesta, toivosta ja rauhasta.
 
Teksti: Juha Hakala

Kirjoitus julkaistaan Päivämiehen liitteenä ilmestyvässä Siionin Lähetyslehdessä 11.11.

Tunnisteet:


työ mies isä

Lisää aiheesta:

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi