Tiistai 20.8.2019
"
Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta - kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Sananl. 3:3-4

Aikuisen tulee suojella lasta

Usko ja elämä - Artikkelit 20.11.2015 06:24 | Päivämies-verkkolehti

KUVITUSKUVA: LASSE LIMMA

Tänään vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Päivää vietetään kaikkialla maailmassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi. Tarkoituksena on tuoda esiin sopimus ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Tänä vuonna 16.–22. marraskuuta vietettävän Lapsen oikeuksien viikon ja Lapsen oikeuksien päivän valtakunnallisena teemana on lapsiperheiden köyhyys.
Suomen sisäasiainministeriö on määrännyt Lapsen oikeuksien päivänä liputuksen valtion virastoille ja laitoksille ja suosittaa yleistä liputusta kaikille muillekin. Myös kirkko suosittelee, että seurakunnissa liputetaan. Liputtaa voi myös sosiaalisessa mediassa laittamalla Suomen lipun ja aiheeseen liittyvän maininnan profiilikuvakseen tai jakamalla aiheeseen liittyviä tietoiskuja. Liputtaa voi sekä seurakuntien virallisissa että jokaisen halukkaan omissa sosiaalisen median kanavissa.

Päivämiehen verkkolehdessä julkaistaan Lapsen oikeuksien päivän kunniaksi artikkeli, joka on ilmestynyt SRK:n vuosikirjassa Ajankohtaista 2011. Mä taimi olen sun tarhassas.

Aikuisen tulee suojella lasta

Kolmivuotias kiipeää kaapille hakemaan keksiä. Äiti tulee paikalle, riuhtaisee lapsen käsivarresta alas ja huutaa: ”Mitä sää oikeen teet! Anna ne keksit tänne, just on ruoka tulossa!” Lapsi puhkeaa itkuun, itkun lomasta kuuluu sanat ”Äiti anteeksi”. Äiti havahtuu, ottaa tytön syliin ja sanoo: ”Annatko sinä äitille anteeksi, ei äiti saa sulle noin tehdä. Äiti on väsynyt ja pinna on kireällä.”

Läheisimpien ihmisten kanssa vietetään eniten aikaa ja elämäntilanteet ovat välillä kuormittavia. Pienten lasten kanssa toimiessa väsymys on vanhemmille tuttu vieras. Väsymiseen tulee puuttua herkästi ja hyvissä ajoin, sillä syvästi uupuneena ei jaksa hakea edes apua. Väsyneenä kontrolli pettää helpommin ja inhimillinen heikkous tulee esiin. Silloin tarvitaan anteeksiantamusta, mutta myös konkreettisia keinoja kuormittavien tilanteiden helpottamiseksi.

On hyvä miettiä, onko molemmilla vanhemmilla riittävästi aikaa perheelle. Ansiotyö saattaa olla vaativaa ja aikaa vievää, mutta lasten kasvatustehtävän pitäisi mennä senkin edelle. Vastuu lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on annettu äidille ja isälle yhteisesti. Jos omat ja läheisten voimat eivät riitä, kannattaa selvittää myös yhteiskunnan antaman hoitoavun ja tuen mahdollisuus. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut kuuluvat kaikille.


KUVITUSKUVA: HETA VESAMÄKI

Väkivalta on aina väärin

Jumalan sana haastaa meidät pohtimaan, millaisia vanhempia olemme lapsillemme. Joutuvatko lapseni tai muut läheiseni pelkäämään minua? Tarvitseeko minun pelätä läheisiäni? Jokainen ihminen on käytöksessään ja tunteiden osoittamisessaan inhimillinen ja vajavainen, ja myös kielteisten tunteiden näyttäminen kuuluu elämään. Kenenkään ei kuitenkaan tule pelätä kodissaan. Ei ole oikein, jos joutuu kokemaan läheisensä aiheuttamaa henkistä, fyysistä, hengellistä tai seksuaalista väkivaltaa tai edes sen uhkaa.

Perheväkivallan tunnustaminen ja myöntäminen voi aiheuttaa siinä määrin häpeää, että uhkaavissa tilanteissa mieluiten joustaisi, sulkisi silmänsä. Saattaa syntyä myös halu suojella väkivallantekijää toivoen, että hän muuttaisi käyttäytymistään omaehtoisesti. Väkivaltatilanteen jälkeen elämä voikin palautua vähäksi aikaa paremmaksi, mutta kiristyä vähitellen ja purkautua jälleen hallitsemattomana väkivaltana. Tekijä voi myös itse kärsiä tilanteesta ja katua tekojaan. Katuvalle kuuluu aina anteeksiantamus, mutta väkivaltaongelmaan tarvitaan myös ulkopuolista apua ja tukea. Siitä on syytä puhua ystäville, sukulaisille tai suoraan ammattiauttajille.

Perheväkivaltatilanteessa aikuisen etu ja kunnia eivät saa ajaa taivaan valtakunnan suurimman ja herkimmän, lapsen, ohi. Jos väkivaltaa ei pysäytetä, väärät toimintamallit periytyvät pahimmillaan uhreille ja väkivallan kierre saattaa jatkua sukupolvesta toiseen. Perheväkivallan uhreina ovat usein lapset. Yhteiskunta haluaa osaltaan huolehtia heidän turvallisuudestaan ja on siksi säätänyt lastensuojelulain. Sen tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

Lain perusteella lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään, pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. Tuohon lakiin voi turvautua, jos itse joutuu kärsimään väkivallasta tai huomaa sitä esimerkiksi tuttavaperheessä. Asiasta voi tehdä lastensuojeluilmoituksen tai kertoa esimerkiksi terveydenhoitajalle, opettajalle tai muulle kodin ulkopuoliselle aikuiselle. Väkivaltatilanteen selvittäminen on lopulta kaikkien edun mukaista. Jumalan sana ohjaa meitä rakastamaan toisiamme totuudessa. Kun tilanteeseen puututaan, myös väkivallan tekijä saa apua käyttäytymiseensä. 

Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä voi esiintyä myös uskovaisten keskuudessa. Väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön kohtaaminen on aina raskas ja ahdistava asia. Erityisen  ahdistavaa se saattaa olla sille, joka ei ammattinsa puolesta ole joutunut käsittelemään kyseisiä asioita. Väite seksuaalisesta tai muusta väkivallasta ehkä läheisessäkin perheessä saattaa aiheuttaa voimakkaan kieltämisreaktion ja tunteen, ettei asia ole mahdollista. Väite tai epäily täytyy kuitenkin aina ottaa vakavasti, ja asia tulee antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Erityisesti läheisten on vaikea arvioida tapahtunutta puolueettomasti, ja asian viivästyminen on aina uhrille kaikkein raskain asia. Lastensuojeluviranomaisille voi luottamuksellisesti esittää myös pelkän huolensa lasten puolesta ilman painavaa näyttöä tapahtumista. Jos väkivalta on todellista, uhri tai uhrit ovat vakavassa hädässä. Jokaisella on oikeus ilmoittaa tietoonsa tulleesta rikoksesta poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle. Teemme sen myös omantuntomme tähden.


KUVITUSKUVA: MARKETTA LUMIJÄRVI

Asioiden selvittäminen on tarpeen

Lapsen mieli pyrkii aktiivisesti unohtamaan häpeällisen ja ahdistavan tilanteen. Monissa tapauksissa seksuaalinen hyväksikäyttö tulee ilmi vasta uhrin kasvettua aikuiseksi ja itsenäistyttyä. Tapahtumat voivat aiheuttaa vakavia haittoja uhrin hyvinvoinnille ja terveydelle, vaikkei hän niitä muistaisikaan tapahtuneeksi. Oireina voi ilmetä eristäytymistä, välttämiskäyttäytymistä, masennusta tai itsetuhoisuutta. Jokin tilanne myöhemmässä elämänvaiheessa, kuten sukupuolielämä avioliitossa tai lapsen saaminen, voi laukaista vanhan trauman. Tällaisissa tilanteissa on syytä hakeutua ammattiauttajalle. Asian rikosoikeudellinen selvittely on yksi osa asian käsittelyä. Tämä auttaa tekijää sovittamaan teot myös maallisen esivallan edessä.

Hyväksikäyttäjä on yleensä lähisukulainen, ja lähipiiri saattaa painostaa uhria vaikenemaan perhettä tai sukua suojellakseen. Tällaisessa tilanteessa saatetaan käyttää myös henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Uhria väitetään katkeraksi, kun hän kaivelee vanhoja ja hakee oikeusteitse asiaan ratkaisua. Asian selvittäminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää, sillä hyväksikäyttäjä jatkaa toimintaansa usein läpi elämän ja uhreja saattaa olla useampia. Niin kauan kuin väkivallantekijää ei pysäytetä, joku voi olla vaarassa. Hyväksikäytöllä, kuten muullakin väkivallalla, on taipumus toistua useammissa sukupolvissa. Asian hoitaminen mahdollistaa ehkä  sukupolvien yli jatkuneen vakavan väkivallan ketjun katkaisemisen.

Vanhempien vastuulla on keskustella lasten kanssa henkilökohtaisesta koskemattomuudesta lapsentajuisesti. Voi esimerkiksi kertoa, mikä aikuisen käytöksessä on normaalia ja mikä epänormaalia. Avoin ja turvallinen ilmapiiri auttaa lasta kertomaan mieltä ahdistavista asioista.

Antti Koivisto

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi