Sunnuntai 15.12.2019
"
"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän." Matt. 11:11

Yksinäisyydessä ihmisen kaipuu

Usko ja elämä - Artikkelit 12.2.2016 06:56 | Päivämies

KUVA: JARMO MÄÄTTÄ

Jo muutamien minuuttien ikäiset vauvat katsovat mieluummin suoraan heihin katsovia kasvoja kuin kasvoja, joissa katse on kääntynyt sivuun. Varhaislapsuuden kiintymyssuhteet luovat pohjan kyvylle rakentaa läheisiä ihmissuhteita sekä luottaa toisiin ihmisiin. Aikuisten hyväksyvät katseet antavat lapselle suojaa tilanteisiin, joissa elämä myöhemmissä vaiheissa voi johdattaa yksinäisiin paikkoihin ja yksinäisyyden kokemuksiin.
“Kuin oksat vihannoivat vain puussa pysyen, niin toisten kanssa yhteen on luotu ihminen" (Vk. 464:1).

Ihminen, joka kulkee suuren porukan mukana, saattaa samalla kärsiä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteesta. Esimerkiksi varhainen erokokemus vanhemmista, vaikkapa sairaalahoidon vuoksi, voi taltioitua mielensisäiseksi kaipuuksi tai epämääräiseksi tunteeksi, jolle on vaikea löytää sanoja myöhemminkään. Myös koulukiusaaminen voi aiheuttaa jopa elämänmittaisen epävarmuuden ja ulkopuolisuuden tunteen, jolloin luottamuksen rakentaminen uusiin ihmisiin tarvitsee aikaa.

Onneksi kaikki myönteiset kokemukset, kohdatuksi ja rakastetuksi tulemisen hetket toimivat korjaavina ja eheyttävinä tekijöinä. Vaikeistakin kokemuksista voi toipua.
 
Toisaalta ihminen, joka viettää paljon aikaa yksin, ei välttämättä koe itseään lainkaan yksinäiseksi. Tällöin voidaan puhua vapaaehtoisesta yksinolemisesta, jolloin ihminen jopa nauttii hiljaisuuden hetkistä. Positiiviseen yksinäisyyteen liittyy rauhoittuminen omien ajatustensa kanssa.

Aina yksinäisyys ei kuitenkaan ole vapaaehtoista.  Yksinäisyyden kokemus ei katso ikää, sukupuolta tai elämäntilannetta. Yksinäisyyden on todettu olevan vakava terveysriski, joka pitkittyessään saattaa aiheuttaa muun muassa masennusta, toivottomuutta, merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunnetta sekä näköalattomuutta.

Toisilta ihmisiltä saatu tuki sen sijaan edistää terveyttä, suojaa sairauksilta ja parantaa koettua elämänlaatua. ”Uskollinen ystävä on vahva turva; joka sellaisen löytää, se aarteen löytää. Uskollinen ystävä on elvyttävä lääke, ja jotka Herraa pelkäävät, ne sellaisen löytävät.” (Sir. 6:14,16.)


KUVA: H.H.

Yksinäisyys ei näy aina ulospäin. Perheetön voi kokea suurenkin ystäväjoukon keskellä toisen ihmisen kaipausta. Samoin yksinäisyyden kipu voi koskettaa myös perheen keskellä erityisesti silloin, kun yhteys toiseen on ohut tai katkennut.

Erityisen haavoittavaa on, mikäli lapsi tai nuori kokee uskovaisten kaveriporukoissa olevansa näkymätön tai jopa torjuttu. Meidän aikuisten on tärkeää muistuttaa lapsiamme olemaan niitä, jotka pyytävät mukaan myös hiljaisempia ikätovereitaan. Vastuu siitä, että kukaan ei jää yksin, on yhteinen.
 
Raamatussa on useita kohtia, joissa meitä rohkaistaan olemaan toinen toistemme kanssakulkijoita sekä muistamaan sidotuita: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain” (Gal. 6:2) ja ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).

Tervehtiminen ja silmiin katsominen on suuri asia hänelle, joka on odottanut sitä pitkään. Lämmin katse, iloinen tervehdys ja mitä kuuluu -kysymys voivat olla juuri se, joka antaa toiselle voimia jaksaa taas matkaa eteenpäin. Aina ei tarvita paljoa aikaa ja pitkiä puheita.

"Minä annan sinulle näistä muutamia, jotka tässä seisovat, saattamaan sinua" (Sak. 3:7). Voin kysyä itseltäni, rohkenenko lähestyä tai ehdinkö omilta kiireiltäni pysähtyä nähdessäni elämän kuormien uuvuttavan lähimmäistäni. Samalla voin kysyä itseltäni, annanko toisen asettaa askeleensa rinnalleni silloin, kun omakin sydämeni kaipaa lohdutusta ja evankeliumilla uskomaan rohkaisua.

Huomaanko hänet, joka on juuri jäänyt leskeksi tai menettänyt ystävän tai läheisen? Miten kohtaan hänet, jonka perheessä on vaikeuksia tai perhe on rikkoutunut? Muistanko vanhusta, joka ei jaksa voimien heikentyessä enää lähteä seuroihin? Huomaanko hänet, joka toimii yksinäisellä vartiopaikalla läheisensä omaishoitajana?

Jo tieto, että minua muistetaan, lohduttaa ja auttaa jaksamaan. Voin olla viestinviejä: ”Jumala ei ole unohtanut”. Tätä samaa viestiä me jokainen tarvitsemme vuorollamme.

”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää." (5. Moos. 31:8.)

Teksti: Aino Kanniainen, VET Psykoterapeutti

Voit lukea lukijoiden kokemuksia yksinäisyydestä 10.2. ilmestyneestä Päivämiehestä.

Lisää aiheesta:

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi