Maanantai 16.9.2019
"
Herra, älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi. Ps. 74:21

Uskonnonopetuksen uudet tuulet

Usko ja elämä - Artikkelit 19.2.2016 07:00 | Päivämies-verkkolehti

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica-kyselyssä loka–marraskuussa 2015 kyseltiin suomalaisten suhtautumisesta uskonnonopetukseen kouluissa. Kyselyn mukaan 62 prosenttia suomalaisista suhtautui koulujen uskonnonopetukseen myönteisesti ja 21 prosenttia kielteisesti. Naiset suhtautuivat myönteisemmin kuin miehet. Kielteisimpiä olivat 15–17-vuotiaat, kun taas hieman vanhemmat, 18–24-vuotiaat, suhtautuivat asiaan huomattavasti myönteisemmin.
Mistä tulokset kertovat? Mielestäni siitä, että uskonnonopetukseen ollaan pääosin tyytyväisiä. Kuuluuhan kansastamme yhä noin 73 prosenttia luterilaiseen kirkkoon, ja heidän lapsilleen annetaan oman uskonnon kanssa sopusoinnussa olevaa opetusta myös koulussa.
 
Oppilaat pitävät uskonnon opiskelusta

Olen itse toiminut 25 vuotta uskonnonopettajana suurella, noin 500 oppilaan yläkoululla Oulussa. Oppilaista valtaosa osallistuu evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Kokemukseni mukaan oppilaat yleensä pitävät uskonnon opiskelusta.
 
Seitsemäsluokkalaisia koululaisia näyttävät kiinnostavan suuret maailmanuskonnot ja eri kulttuurit. Halutaan tietää, mistä islaminuskossa on kysymys, tai miten juutalaisuus ja kristinusko liittyvät toisiinsa. Ihmetellään Intian uskontojen ajattelua ja näkemyksiä. Kaikki tämä pyritään tekemään oma vakaumus muistaen ja toisten vakaumusta kunnioittaen.
 
Kahdeksannella luokalla syvennytään perusteellisemmin omiin hengellisiin juuriin. Mistä kristinuskossa on kysymys? Miksi se on meille erityislaatuinen ja tärkeä? Uudistuvassa opetussuunnitelmassa, joka tulee käyttöön syksystä 2016 alkaen, on myös Raamattuun tutustuminen siirretty yhdeksännen luokan kurssilta kahdeksannelle luokalle, siis rippikouluikäisille nuorille.
 
Uudistus on mielestäni erittäin hyvä. Nyt rippikouluikäiset nuoret saavat tutustua Raamatun kirjakokoelmaan ja opetuksiin samoihin aikoihin sekä koulussa että kirkon koulussa, rippikoulussa. Uskon, että nämä kaksi täydentävät hienosti toisiaan.
 
Yhdeksännellä luokalla keskitytään ihmissuhteisiin ja etiikkaan. Mielestäni oikea lähtökohta eettisten kysymysten pohdinnalle rakentuu selkeälle oman uskonnollisen identiteetin hahmottamiselle. On turvallista pohtia mitä erilaisimpia oikein–väärin- ja hyvä–paha-kysymyksiä, kun oman elämän hengellinen ja kulttuurinen perusta on kunnossa.

Miten oman uskonnon opetus tulisi järjestää?
 
Koulun arjen kannalta oman uskonnon opetus tuottaa kuitenkin paikoin vaikeuksia. Etelä-Suomen kaupungeissa saattaa olla koululuokissa jopa seitsemän eri uskontokunnan piiriin kuuluvia oppilaita ja lisäksi uskontokuntiin kuulumattomia. Miten uskontotunnit tulisi tällaisessa tilanteessa järjestää? Yhteistä nimittäjää kun ei oikein löydy.
 
Uskontotuntien aikana luokan oppilaat jakaantuvat eri tahoille. Kaikille opetusta ei välttämättä järjesty samalla ajalla, ja toisille ei ollenkaan.
 
Omassa koulussani Oulussa tilanne ei ole näin vaikea. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta. Vuosittain kyseiseen opetukseen osallistuvien määrä on vaihdellut 15–25 oppilaan välillä. Lisäksi ortodoksisen uskonnon opetus toimii hyvin, ja siihen osallistuvat oppilaat ovat tyytyväisiä oman uskontonsa opetukseen ja järjestelyyn. Taustalla on ortodoksisen kirkon ja opettajien tekemä opetuksen kehittämistyö. Tätä työtä kaikki uskontokunnat ja yhteisöt eivät toistaiseksi ole tehneet – ja jäävät heikompaan asemaan.
 
Ratkaistaanpa asia miten tahansa, on selvää, ettei uskonnon merkitys maailmassamme vähenny – päinvastoin. Maahanmuuttajien aallon mukana on myös meillä Pohjois-Suomessa alettu kylänraiteilla ihmetellä muslimien tapoja ja uskoa. Samalla oma usko on joutunut peiliin. Mihin me suomalaiset itse uskomme? Onko usko meille tärkeä? Kuinka suhtautua toisin uskoviin? Siinäpä muutamia kysymyksiä poimittuna pohjoispohjalaisen maalaiskylän ihmisten mietteistä.
 
Jari Kupsala

Tunnisteet:


uskonnonopetus

Lisää aiheesta:

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi