Maanantai 24.6.2019
"
Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Ps. 49:16

Uskonnonopetuksen uudet tuulet

Usko ja elämä - Artikkelit 19.2.2016 07:00 | Päivämies-verkkolehti

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica-kyselyssä loka–marraskuussa 2015 kyseltiin suomalaisten suhtautumisesta uskonnonopetukseen kouluissa. Kyselyn mukaan 62 prosenttia suomalaisista suhtautui koulujen uskonnonopetukseen myönteisesti ja 21 prosenttia kielteisesti. Naiset suhtautuivat myönteisemmin kuin miehet. Kielteisimpiä olivat 15–17-vuotiaat, kun taas hieman vanhemmat, 18–24-vuotiaat, suhtautuivat asiaan huomattavasti myönteisemmin.
Mistä tulokset kertovat? Mielestäni siitä, että uskonnonopetukseen ollaan pääosin tyytyväisiä. Kuuluuhan kansastamme yhä noin 73 prosenttia luterilaiseen kirkkoon, ja heidän lapsilleen annetaan oman uskonnon kanssa sopusoinnussa olevaa opetusta myös koulussa.
 
Oppilaat pitävät uskonnon opiskelusta

Olen itse toiminut 25 vuotta uskonnonopettajana suurella, noin 500 oppilaan yläkoululla Oulussa. Oppilaista valtaosa osallistuu evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Kokemukseni mukaan oppilaat yleensä pitävät uskonnon opiskelusta.
 
Seitsemäsluokkalaisia koululaisia näyttävät kiinnostavan suuret maailmanuskonnot ja eri kulttuurit. Halutaan tietää, mistä islaminuskossa on kysymys, tai miten juutalaisuus ja kristinusko liittyvät toisiinsa. Ihmetellään Intian uskontojen ajattelua ja näkemyksiä. Kaikki tämä pyritään tekemään oma vakaumus muistaen ja toisten vakaumusta kunnioittaen.
 
Kahdeksannella luokalla syvennytään perusteellisemmin omiin hengellisiin juuriin. Mistä kristinuskossa on kysymys? Miksi se on meille erityislaatuinen ja tärkeä? Uudistuvassa opetussuunnitelmassa, joka tulee käyttöön syksystä 2016 alkaen, on myös Raamattuun tutustuminen siirretty yhdeksännen luokan kurssilta kahdeksannelle luokalle, siis rippikouluikäisille nuorille.
 
Uudistus on mielestäni erittäin hyvä. Nyt rippikouluikäiset nuoret saavat tutustua Raamatun kirjakokoelmaan ja opetuksiin samoihin aikoihin sekä koulussa että kirkon koulussa, rippikoulussa. Uskon, että nämä kaksi täydentävät hienosti toisiaan.
 
Yhdeksännellä luokalla keskitytään ihmissuhteisiin ja etiikkaan. Mielestäni oikea lähtökohta eettisten kysymysten pohdinnalle rakentuu selkeälle oman uskonnollisen identiteetin hahmottamiselle. On turvallista pohtia mitä erilaisimpia oikein–väärin- ja hyvä–paha-kysymyksiä, kun oman elämän hengellinen ja kulttuurinen perusta on kunnossa.

Miten oman uskonnon opetus tulisi järjestää?
 
Koulun arjen kannalta oman uskonnon opetus tuottaa kuitenkin paikoin vaikeuksia. Etelä-Suomen kaupungeissa saattaa olla koululuokissa jopa seitsemän eri uskontokunnan piiriin kuuluvia oppilaita ja lisäksi uskontokuntiin kuulumattomia. Miten uskontotunnit tulisi tällaisessa tilanteessa järjestää? Yhteistä nimittäjää kun ei oikein löydy.
 
Uskontotuntien aikana luokan oppilaat jakaantuvat eri tahoille. Kaikille opetusta ei välttämättä järjesty samalla ajalla, ja toisille ei ollenkaan.
 
Omassa koulussani Oulussa tilanne ei ole näin vaikea. Uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta. Vuosittain kyseiseen opetukseen osallistuvien määrä on vaihdellut 15–25 oppilaan välillä. Lisäksi ortodoksisen uskonnon opetus toimii hyvin, ja siihen osallistuvat oppilaat ovat tyytyväisiä oman uskontonsa opetukseen ja järjestelyyn. Taustalla on ortodoksisen kirkon ja opettajien tekemä opetuksen kehittämistyö. Tätä työtä kaikki uskontokunnat ja yhteisöt eivät toistaiseksi ole tehneet – ja jäävät heikompaan asemaan.
 
Ratkaistaanpa asia miten tahansa, on selvää, ettei uskonnon merkitys maailmassamme vähenny – päinvastoin. Maahanmuuttajien aallon mukana on myös meillä Pohjois-Suomessa alettu kylänraiteilla ihmetellä muslimien tapoja ja uskoa. Samalla oma usko on joutunut peiliin. Mihin me suomalaiset itse uskomme? Onko usko meille tärkeä? Kuinka suhtautua toisin uskoviin? Siinäpä muutamia kysymyksiä poimittuna pohjoispohjalaisen maalaiskylän ihmisten mietteistä.
 
Jari Kupsala

Tunnisteet:


uskonnonopetus

Lisää aiheesta:

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi