Tiistai 20.11.2018
"
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Ps. 94:12-13

Jeesuksen kärsimys ja ylösnousemus - hän valitsi naulat

Usko ja elämä - Artikkelit 20.4.2014 07:52 | Päivämies
Raamatun kirjoituksista on vaikea löytää aukeamaa, jossa ei tulisi ilmi Jumalan rakkaus, mutta myös ihmisen pahuus ja vihollisen voima. Vaikka Raamatun sanoma on hyvä, se ei tarkoita, että kirjassa kerrottaisiin hyvistä ihmisistä. Kaikkein synkintä pahuus oli päivänä, jolloin Kristus kuoli. Rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan Jeesus luopui taivaan kirkkaudesta ja valitsi naulat.
Jeesuksesta maksettiin orjan hinta

Paavali kirjoittaa: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6–8) Ylipapit maksoivat Jeesuksesta 30 hopearahaa. Se oli Mooseksen laissa säädetty korvaus vahingossa surmatusta orjasta (2. Moos. 21:32). Samasta summasta kirjoittaa profeetta Sakaria: ”Herra sanoi minulle: `Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät´” (Sak. 11:13).

Jeesus pidätettiin yöllä. Ongelmana oli tuomion peruste. Tilanteen ratkaisi ylimmäinen pappi kysymyksellä, oletko sinä Jumalan Poika. Suuren Neuvoston langettaman tuomion perusteena oli siis Jumalan pilkka, ei kansan villitseminen ja kuninkaaksi julistaminen, kuten he myöhemmin perustelivat Pilatukselle vaatimustaan. Virallisen tuomion langetti roomalainen maaherra.

Orjantappurat – kuva synnin seurauksista

Itse täytäntöönpanon hoitivat sotilaat. He saivat käskyn ruoskia ja teloittaa. Se, mitä he tekivät sillä välin, paljastaa heidän sydämensä pahuuden. Sotilaat huvittelivat Jeesuksen kärsimyksellä. He tarjosivat hänelle purppuraviitan ja ruokosauvan, sylkivät, pilkkasivat ja löivät. Tällaiset teot eivät sisältyneet maaherran käskyyn. Sotilaat kruunasivat Jeesuksen orjantappuroilla.

Läpi Raamatun orjantappurat kuvaavat synnin seurauksia. Kun Adam ja Eeva tekivät syntiä, Jumala kirosi maan: ”Olkoon maa kirottu sinun tähtesi. – – Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.” (1. Moos. 3:17–18.) Jeesus sanoi: ”Hedelmistä te heidät tunnette. Ei orjantappuroista koota rypäleitä” (Matt. 7:16). 

Synnin hedelmät ovat kuin pistävät okapiikit, jotka leikkaavat haavoille. Jos syntimme tuottavat orjantappuroita, Kristuksen kulmille painettu piikkikruunu kuvaa syntiemme hedelmää. Kristus otti päälleen syntiemme rangaistuksen. Hän vaihtoi taivaan kruunun orjantappurakruunuun meidän vuoksemme.

Golgatalle pystytettiin kolme ristinpuuta, joista keskimmäinen oli Jeesuksen. Synti sovitettiin Golgatan keskimmäisellä ristillä, puussa, koska se sai alkunsa puusta, joka sekin oli keskellä – paratiisia.

”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi”

Pahantekijöillä oli paljon yhteistä. Molemmat olivat saman järjestelmän tuomitsemia. Molempia ympäröi sama ihmisjoukko. Kumpikin oli yhtä lähellä Jeesusta, ja kumpikin aloitti ivailulla. Mutta sitten toinen muuttui. Hän kääntyi Jeesuksen puoleen ja sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi” (Luuk. 23:42). Suhde Jeesukseen ratkaisi hänen kohtalonsa. Jeesus lupasi hänelle pääsyn paratiisiin.

Miten kuoleva mies saattaa muistaa? Mistä pahantekijä tiesi, että Jeesus on kuningas, jolla on valtakunta? Ajatelkaa, mikä uskon hyppy! Vastaukseksi ei riitä, että pahantekijä näki kyltin, jonka Pilatus oli kirjoituttanut hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh. 19:19).

Heprea oli uskonnon, kreikka sivistyksen ja latina hallinnon kieli. Ei ole ihmistä, jota Jumala ei voisi käyttää suunnitelmiensa toteuttamiseen eikä kieltä, jota Jumala ei ymmärtäisi. Entä toinen pahantekijä? Eikö Jeesus olisi voinut pitää tälle vakavan puhuttelun? Miksi hän vaikeni? 

Jeesus muistuttaa valinnoista

Elävä usko on aina Jumalan lahja ja Jumalan teko. Kukaan ei kuitenkaan ole kuvannut valinnan tärkeyttä selkeämmin kuin Jeesus: ahdas tai avara portti (Matt. 7:13, 14), kapea tai lavea tie (Matt. 7:13, 14), paljon tai harvat (Matt. 7:13, 14), kallio tai hiekka (Matt. 7:24–27), Jumala tai mammona (Matt. 6:24), lampaat tai vuohet (Matt. 25:32, 33), ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään” (Matt. 25:32, 33).

Et voi valita, saatko sävelkorvaa, tuleeko sinusta urheilija, onko nenäsi vino, pysyykö tukkasi lopun elämää. Mutta voit valita, missä vietät iäisyytesi.

Velkakirjamme ristille naulittuna

”Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin” (Kol. 2:14). Jumalan käden ja ristinpuun välissä oli velkakirja, pitkä lista synneistämme. Jeesus tiesi, että luettelo oli pidätysmääräys ja ainoa riittävä maksu oli kuolema. Niinpä Jeesuksen kämmen avautui naulan lävistettäväksi.

Jumala tarjoaa Poikansa puvun

Taivaaseen ei mennä vihreä puku päällä. Raamatussa kerrotaan vähän Jeesuksen vaatteista, Johannes Kastajan asustakin tiedämme enemmän. Ristille käydessään hänellä kerrotaan olleen saumaton paita. Sekin riisuttiin. Hänet häväistiin, eikä ollut edes viikunanlehtiä suojaksi.

Nyt Jumala tarjoaa meille Poikansa puvun. Siihen viittaa myös psalmin kirjoittaja: ”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani” (Ps. 16:6). Jeesus naulittiin ristille alasti. Hän nousi kuolleista kuitenkin uusissa kirkastetuissa vaatteissa! Niin mekin kerran nousemme.

Esirippu voi jäädä sydämeen

”Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti” (Matt. 27:51). Väliverho oli 18 metriä korkea, yhdeksän leveä ja viisi senttiä paksu. Se mitä tapahtui Jeesuksen ruumiille, tapahtui verholle.

Jeesus asettui ihmisten ja Jumalan väliin. Näin tulkitsee tapahtuman apostoli: ”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta” (Hepr. 10:19–20).

Risti Jumalan pyhyyden tunnuksena

Juutalaisuus käyttää symbolinaan kuusisakaraista tähteä, islamilaisuus puolikuuta ja buddhalaisuus lootuksen kukkaa. Tyhjä risti on kristinuskon tunnus. Se kertoo, että syntivelkamme on maksettu pitkänäperjantaina ja kuolema voitettu pääsiäisenä. Ylösnoussut jätti käärinliinat hautaan, mutta säilytti haavansa. Viholliset saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet. ”Hänet haavoistansa tunnen, jotka tähteni Golgatalla sai.”

Jumalan suunnitelma ei kuitenkaan ole päättynyt. Elämme aikaa, jolloin voimme vain kuulla kertomuksia Jeesuksesta. Kerran suunnitelma saa upean huipennuksen. Jeesus palaa kirkkaudessaan kaikkien pyhien enkeleidensä kanssa, ja hän istuutuu suurelle valkealle valtaistuimelle. Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Mukana ovat silloin myös Juudas Iskariot, ylipapit ja Pontius Pilatus. Siinä juhlassa olemme mekin. Oletko valmis? Kannattaa valvoa, että juhlapuku on valkaistu Karitsan veressä.

Teksti koostuu poiminnoista, jotka sisältyvät Helsingin rauhanyhdistyksen seurakuntaillassa 6. huhtikuuta pidettyyn alustukseen.

Teksti: Seppo Lohi
Kuva: SRK:n kuva-arkisto

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi