Maanantai 23.9.2019
"
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Yhdeksäs käsky: Kadehtiva ihminen ei voi olla onnellinen

Usko ja elämä - Artikkelit 3.11.2016 06:19 | Päivämies
Yhdeksäs käsky on esimerkki siitä, miten kauas sekä rakkauden vaatimus että itsekkyyden valta ulottuvat.
Kun kävelemme iltakävelyllä, silmiimme osuu toinen toistaan kauniimpia taloja. Kun käymme tuttavaperheessä, ihastelemme, miten kaunis koti heillä on. Mieleemme tulee helposti ajatus: ”Voi että, kunpa minullakin olisi tuollainen”.

Kristinopista luemme: ”Toisen omaisuuden kadehtiminen ja tavoittelu, joko näkyvästi tai sydämen salaisen ajatuksena on aina epäluottamuksen osoitus Jumalaa kohtaan. Jumala tahtoo, että luotamme vain häneen ja odotamme häneltä kaikkea elämäämme hyvää.”

Vanhan testamentin Miikan kirjasta luemme: ”Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekojaan! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat.” (Miika 2:1–2.)

Seitsemäs käsky sanoo suoraan ”älä varasta”. Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa, että yhdeksännessä käskyssä on kielletty toivomasta lähimmäiselle vahinkoa. Niin ikään on kielletty sitä edistämästä ja aiheuttamasta. Sen sijaan tulee hänelle suoda ja hänelle jättää se, mitä hän omistaa.



Ei petoksella tai lain ja oikeuden varjolla

Pahimmat sukuriidat käydään usein perinnön jakamisen yhteydessä. Kristitty on omantunnon ihminen. Hän tietää, että Jumala ei katso vain ulkoisia tekojamme vaan myös sydämemme ajatuksia. Vaikka jokin asia täyttäisikin yhteiskunnallisen lainmukaisuuden vaatimuksen, se voi silti olla väärin lähimmäistämme kohtaan.

Yhdeksäs käsky kieltää aiheuttamasta vahinkoa lähimmäisen omaisuudelle millään keinolla. ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta” (Fil. 2:4).

Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa: ”Jos riidellään ja käydään oikeutta suuresta perinnöstä, kiinteästä omaisuudesta tahi muusta sellaisesta, silloin tuodaan esiin ja otetaan avuksi kaikki, millä saattaa olla oikeuden varjo. Samalla tavalla käy tavallisissa kauppa-asioissakin. Toinen saattaa viedä jotakin toisen hallusta niin viekkaasti, että toisen on pakko jättää asia silleen. Tahi toinen huiputtaa häntä tai saattaa ahdinkoon siinä, mistä oivaltaa itselleen koituvan etua ja hyötyä.”

Raamatussa on monia varoittavia esimerkkejä petollisesta toiminnasta: Laaban petti Jaakobia­ (1. Moos 31:7). Ahab ja Isebel anastivat lain varjolla Naabotin viinitarhan (1. Kun. 21:1–15). Fariseukset veivät lesken omaisuutta (Matt. 23:14). 

Raamatun opetus tyytyväisyydestä

Sillä on eniten, joka on tyytyväisin. Tyytyväisyys kannattaa aina. Kateellinen ihminen on onneton. Hänen mielestään jollakin toisella on aina jotakin enemmän kuin itsellä. Kadehtimisen aiheita riittää. Sanotaankin, että ruoho on vihreämpää naapurin puolella.

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmisen tuhoon ja perikatoon. Rahan himo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa himoitessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1. Tim. 6:6–10.)

Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan: ”Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: – – minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.” (Hepr. 13:5.)

Iloitsemme toistemme menestyksestä

Suomme mielellämme toisillemme ajallista menestystä. Jos Jumala on siunannut jollekin rehellisellä työllä ja toiminnalla saatua ajallista hyvää, voimme iloita siitä hänen kanssaan ja autamme häntä säilyttämään sen, kuten Luther yhdeksännen käskyn selityksessä toteaa.

Emme kuitenkaan kiinnitä sydäntämme ajallisiin omaisuuksiin, joilla on vain tähän aikaan sidottu käyttöarvo. Nämä näkyväiset ovat katoavia, mutta näkymättömät, uskon tuomat aarteet ovat iankaikkisia.  

Antti Paananen
Julkaistu Päivämiehessä 26.10.2016

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi