Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Yhdeksäs käsky: Kadehtiva ihminen ei voi olla onnellinen

Usko ja elämä - Artikkelit 3.11.2016 06:19 | Päivämies
Yhdeksäs käsky on esimerkki siitä, miten kauas sekä rakkauden vaatimus että itsekkyyden valta ulottuvat.
Kun kävelemme iltakävelyllä, silmiimme osuu toinen toistaan kauniimpia taloja. Kun käymme tuttavaperheessä, ihastelemme, miten kaunis koti heillä on. Mieleemme tulee helposti ajatus: ”Voi että, kunpa minullakin olisi tuollainen”.

Kristinopista luemme: ”Toisen omaisuuden kadehtiminen ja tavoittelu, joko näkyvästi tai sydämen salaisen ajatuksena on aina epäluottamuksen osoitus Jumalaa kohtaan. Jumala tahtoo, että luotamme vain häneen ja odotamme häneltä kaikkea elämäämme hyvää.”

Vanhan testamentin Miikan kirjasta luemme: ”Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekojaan! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat.” (Miika 2:1–2.)

Seitsemäs käsky sanoo suoraan ”älä varasta”. Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa, että yhdeksännessä käskyssä on kielletty toivomasta lähimmäiselle vahinkoa. Niin ikään on kielletty sitä edistämästä ja aiheuttamasta. Sen sijaan tulee hänelle suoda ja hänelle jättää se, mitä hän omistaa.



Ei petoksella tai lain ja oikeuden varjolla

Pahimmat sukuriidat käydään usein perinnön jakamisen yhteydessä. Kristitty on omantunnon ihminen. Hän tietää, että Jumala ei katso vain ulkoisia tekojamme vaan myös sydämemme ajatuksia. Vaikka jokin asia täyttäisikin yhteiskunnallisen lainmukaisuuden vaatimuksen, se voi silti olla väärin lähimmäistämme kohtaan.

Yhdeksäs käsky kieltää aiheuttamasta vahinkoa lähimmäisen omaisuudelle millään keinolla. ”Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta” (Fil. 2:4).

Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa: ”Jos riidellään ja käydään oikeutta suuresta perinnöstä, kiinteästä omaisuudesta tahi muusta sellaisesta, silloin tuodaan esiin ja otetaan avuksi kaikki, millä saattaa olla oikeuden varjo. Samalla tavalla käy tavallisissa kauppa-asioissakin. Toinen saattaa viedä jotakin toisen hallusta niin viekkaasti, että toisen on pakko jättää asia silleen. Tahi toinen huiputtaa häntä tai saattaa ahdinkoon siinä, mistä oivaltaa itselleen koituvan etua ja hyötyä.”

Raamatussa on monia varoittavia esimerkkejä petollisesta toiminnasta: Laaban petti Jaakobia­ (1. Moos 31:7). Ahab ja Isebel anastivat lain varjolla Naabotin viinitarhan (1. Kun. 21:1–15). Fariseukset veivät lesken omaisuutta (Matt. 23:14). 

Raamatun opetus tyytyväisyydestä

Sillä on eniten, joka on tyytyväisin. Tyytyväisyys kannattaa aina. Kateellinen ihminen on onneton. Hänen mielestään jollakin toisella on aina jotakin enemmän kuin itsellä. Kadehtimisen aiheita riittää. Sanotaankin, että ruoho on vihreämpää naapurin puolella.

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmisen tuhoon ja perikatoon. Rahan himo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa himoitessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1. Tim. 6:6–10.)

Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan: ”Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: – – minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.” (Hepr. 13:5.)

Iloitsemme toistemme menestyksestä

Suomme mielellämme toisillemme ajallista menestystä. Jos Jumala on siunannut jollekin rehellisellä työllä ja toiminnalla saatua ajallista hyvää, voimme iloita siitä hänen kanssaan ja autamme häntä säilyttämään sen, kuten Luther yhdeksännen käskyn selityksessä toteaa.

Emme kuitenkaan kiinnitä sydäntämme ajallisiin omaisuuksiin, joilla on vain tähän aikaan sidottu käyttöarvo. Nämä näkyväiset ovat katoavia, mutta näkymättömät, uskon tuomat aarteet ovat iankaikkisia.  

Antti Paananen
Julkaistu Päivämiehessä 26.10.2016

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi