Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Ihana, koskettava, raastava äitiys

Usko ja elämä - Artikkelit 11.5.2014 06:59 | Päivämies


Kotonani on kirjapiiri, jossa kohtaan mummoikään ehtineitä naisia. Minulla ja näillä naisilla on yhteensä 93 lasta ja kaikki muut naiset, paitsi minä, ovat jo isoäitejä, mummoja. Käymme äitiydestä syvällistä keskustelua. 
Kuulen, millaista oli olla äiti 1950–1990-luvulla. Ehkäpä aika on tehnyt tehtävänsä ja nämä isoäiti-ikäiset katsovat mennyttä haikeudella, lempeydellä, kivikkoiset karikot jo unohtaneina.

Millaisia ajatuksia äitiys herättää naisissa, jotka juuri nyt elävät arkeansa lastensa ympäröiminä? Kysyin heiltä, mikä äitiydessä on ihaninta, mikä raastavinta. Keräsin ajatukset ja nyt aion jakaa ne teille, hyvät lukijat. 



Aitoa läheisyyttä, omintakeista huumoria

”Yksi upeimmista kokemuksista äitiydessä on yli kaiken syntymän ihmeen kokeminen. Kauneinta on lapsen katse. Onnellista on aito läheisyys. Riemukasta on yhteinen hyvä olo perheessä. Hauskaa on joka perheenjäsenen omintakeinen huumori, mikä rikastuttaa ja tuo arkeen kepeyttä. Onnellisinta äitiydessä on kasvun ihmeen seuraaminen ja lapsen ehtoja asettelematon rakkaus." Näin toteaa äiti, jolla on takanaan lähes 20 vuotta äitiyttä.

Eräs äiti pohtii, mikä on kipeintä äitinä olossa: ”Haastavinta on nähdä jokainen yksilönä, ettei kohtele massana. Raastavaa on tunne, ettei ehdi kohdata lapsia yksilöinä eikä paneutua jokaisen tukemiseen ja kuuntelemiseen sillä herkkyydellä, jolla haluaisi.” 

Kymmenen eri-ikäisen lapsen äiti kirjoitti: ”On kipeää tajuta, että väsyy. Tuskaista on se, kun tajuaa, ettei ole kuullut lapsen hätää. Raastavaa on nähdä, että lapsella on suruja eikä aina voi auttaa. Äiti voi kuitenkin aina kuunnella, kuulla. Ja äiti saa anteeksi ja antaa anteeksi.”

Kipeitä ja kauniita hetkiä

Eräs vaikean synnytysmasennuksen läpikäynyt äiti kirjoitti: ”Synnytyksen jälkeinen väsymys ja ajatus, että viekää vauva pois, on kipeä kokemus. Haluaisi vain nukkua ja olla. Tästä seuraa sitten säikähdys, mikä tuo tunne oli ja häpeä, miksi minä näin tunnen, kun aikaisemmin oli uskomattoman kiitollinen olo vauvasta." Hän jatkoi, että kun saa pukea ajatukset sanoiksi ja saa apua, tilanne helpottaa.

Hän pohti myös, että ihaninta on lasten palaute äitinä onnistumisesta. "Sylihetket, imetys, vauvan tuoksu, murrosikäisen nuoren lupa silittää poskesta, ja se, kun lapsi haluaa neuvoja juuri äidiltä. Äitiys kuuluu elämän suurimpiin lahjoihin, luo elämälle merkitystä, tuo iloa, lähentää puolison kanssa."

Lasten perheet isoäidin voimavarana

Äiti, jolla on ollut haastavaa se, että tarvitsisi unta enemmän, kertoi näin: ”Raskainta on omien tarpeiden, kuten riittävän unen ja liikunnan sekä lasten tarpeiden välinen tasapainoilu. Ihaninta äitiydessä on lasten aito ilo pienistäkin asioista, mikä tarttuu aikuiseenkin. Ahdistavaa on tietoisuus siitä, ettei repeä kaikkeen.”

Yksi 70-vuotias äiti muistelee: ”Nuorena vasta avioituneena ja opintojen keskellä äitiyden onnen kokeminen tuntui ihmeeltä. Mutta aina en jaksanut iloita lapsista, joita syntyi tiuhaan tahtiin. Vasta vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, millaisen lahjan Taivaan Isä antoi, kun antoi suuren perheen. Joskus on sydän ollut vereslihalla, kun on nähnyt, että omalla lapsella ei ole kaikki hyvin."

Hän kokee, että suuri sisarusparvi on ollut hyvä kasvualusta ja avoimuus perheenjäsenten kesken on tärkeää. "Lapset perheineen ovat nykyisin ehtymätön voimavara meille isovanhemmille.”

Äidin ja lapsen ainutkertainen ihmissuhde

Jo mummoksi ehtinyt äiti muistelee, että aika lasten ollessa pieniä, oli aivan upeaa aikaa: ”Äitiydessä ihaninta: onhan se uskomattoman ihmeellinen juttu, että sukujen piirteet sekoittuvat ja syntyy uusia persoonia elonpolkuja tallaamaan! Ajatella, että äidin vatsassa piilee kohtu, joka lepää pikku myttynä välillä ja sitten kasvaa kapaloksi, uuden tyypin suojaksi! Äitiys pistää myös hurjiin haasteisiin. Lapset kasvavat mielenkiintoisiksi yksilöiksi, heiltä oppii, saa virikkeitä.”

Keskoslapsen syntymä saa äidin mielen haavoittuvaiseksi: 
 ”Äitiyden ehdoton täyttymys on vastasyntynyt rinnan päällä, sylissä, siinä lähellä. Riipaisevaa on kokea keskoslapsen äitiys, kokea se, kun näkee ohuen lasiseinän läpi lapsensa, mutta häntä ei saa syliin.”

Lapsen saaminen on aina lahjaa Luojalta. Ainokaisen äiti toteaakin: ”Ja kuitenkin – äitiys on ennen kaikkea ainutkertainen, yksilöllinen ihmissuhde äidin ja lapsen välillä. Sitä peilaa, millä tavalla osaisi varjella ja vaalia ainutkertaista läheisyyttä, että se säilyisi ja kantaisi läpi elämän.”

Äitimyytti kaipaa tuuletusta

Äitiyden ei tarvitse olla täydellinen suoritus. Kannattaa opetella olemaan omanlaisensa äiti. On sanottu, että siisti koti tarkoittaa elämätöntä elämää. Onnellinen on sellainen äiti, joka osaa heittäytyä lapsen vierelle välittämättä esimerkiksi iltaruokatiskeistä. Tiskaamisen voi siirtää iltaankin, mutta lapsen hellyydenpuuskaa ei.



Kaija Juurikkala on Äitikirjassaan todennut näin: ”En ollut koskaan haikaillut äidiksi. – – Ruuanlaitto ja siisteys olivat heikkouksiani. Olin ailahtelevainen ja äkkinäinen. Levoton. Hukkasin tavarat. Kilahdin. Nukuin huonosti. Vaivuin epätoivoon. Eksyin. Unohdin. Sairastelin. Täydellinen aihio äidiksi? Taipumuksistani huolimatta lapset ovat kuuluneet elämääni koko aikuisuuden ajan. Kanssani, rinnallani, vierelläni. Sisikuntaani riivaten ja piiskaten, hellien ja halaten.”

Kaikilla naisilla ei ole hoivageeniä, joka aktivoituisi viimeistään synnytyksessä. Harva selviää äidiksi tulosta tuntematta itseään välillä täysin riittämättömäksi ja avuttomaksi. Äitimyyttiin kuuluu sekin ajatus, että äiti osaisi luonnostaan vastata lapsensa tarpeisiin ja tietää, mikä on omalle lapselle parasta. Ei osaa. Äidiksi opitaan. Onneksi. Äitiyden ei tarvitse olla täydellinen suoritus. Jonakin päivänä riittää, että tekee vain välttämättömimmän.

Mummoikäiset äidit antoivat arvokkaan, kauniin neuvon: ”Anna syliä paljon. Pidä lapsia lähellä.” Tämä neuvo on kullanarvoinen.

Teksti: Saara Hintsala 
Kuvat: Päivi Peltoniemi, Jarmo Määttä, Matias Haaraniemi, Henrikki Hetemaa ja Kari Vengasaho

Lyhennelmä kirjoituksesta, joka on julkaistu Päivämiehessä 7.5.2014.

Tunnisteet:


äitimyytti äitiys

Lisää aiheesta:

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi