Tiistai 23.4.2019
"
Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Ap. t. 13:32-33

Sola scriptura – yksin kirjoitukset

Usko ja elämä - Artikkelit 31.3.2017 06:23 | Päivämies


Raamattuun kirjoitettu pyhä Jumalan sana on uskon ylin ohje. Se ohjaa myös kristityn elämää. Usko ei perustu ihmisen omaan ymmärrykseen, vaan siihen, että Jumala avaa sanaansa Pyhän Hengen kautta.
Viisisataa vuotta sitten uskonpuhdistuksen sisältö kiteytyi kahteen periaatteeseen: sisältöperiaatteeseen ja muotoperiaatteeseen. Sisältöperiaate sanoitti sen, miten Jumala vanhurskauttaa ihmisen: yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Muotoperiaate puolestaan täsmensi, mikä on tuon uskon ylin ohje: sola scriptura eli yksin kirjoitukset – eli Raamattu.

Muotoperiaate tunnustuskirjoissa

Luterilaisessa tunnustuksessa muotoperiaate nähdään velvoittavana. Evankelisluterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen 1. pykälä määrittelee, että ”kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin. – – Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”

Tunnustuskirjoissa Yksimielisyyden ohjeen mukaan Pyhän Raamatun ja kaikkien muiden kirjoitusten välillä on ero: ”Pyhä Raamattu on se, mikä säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit ja opettajat on tutkittava ja arvioitava, se ratkaisee ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä.”

Augsburgin tunnustuksessa ja Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa Raamatun auktoriteettia korostetaan muun muassa artikloissa, joissa puhutaan kirkollisesta vallasta. Tunnustus lainaa kirkkoisä Augustinusta: ”Piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia.”

Tunnustuskirjojen ohjeet ovat yhteneväisiä Raamatun itsensä kanssa. Pietari ja muut apostolit opettivat, että ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”
(Ap. t. 5:29). Jos joku julistaa evankeliumia, joka on vastoin heidän julistamaansa, vaikkapa he itse tai taivaan enkeli, ”hän olkoon kirottu” (Gal. 1:7–10).

Raamattuun tallennettu ilmoitus

Raamatun ylivertainen asema pohjautuu siihen, että Raamattuun on tallennettu Jumalan ilmoitus. Välitön suora ilmoitus päättyi apostolien aikaan, eikä uusia ilmoitustapahtumia tai uutta ilmoitusta tule. Jumala ei puhu suoraan meille, kuten hän teki profeetoille ja apostoleille tai Poikansa kautta.

Raamattuun on tallennettu itse ilmoitus eli ilmoituksen sisältö, joka on jo tapahtunut. Esimerkiksi käsitys lapsen uskosta, ylösnousemuksesta, neitseestä syntymisestä, luomisesta ja opetuslapsille annetusta tehtävästä saarnata syntien anteeksiantamusta, ne kaikki ovat meille annettua ilmoitusta ja voimme lukea ne sellaisenaan Raamatusta.

Kirjoituksista johdetut opit

Uskomme kuitenkin myös moniin sellaisiin uskon totuuksiin, joita ei sanota suoraan Raamatussa. Esimerkiksi Kristuksen kaksiluonto-oppia tai käsitystä siitä, että Jumalalla on yksi olemus mutta kolme persoonaa, ei löydy sellaisenaan Raamatusta. Käsitykset kuitenkin nousevat tiiviisti Raamatusta.

Tällaista Raamatun ilmoitukseen perustuvaa ja siihen sitoutuvaa opinpäättelyä Luther puolusti Wormsin valtiopäivillä keväällä 1521. Kun Lutherilta kysyttiin, halusiko hän peruuttaa kirjansa, vastaus kuului: ”Jos minun ei osoiteta olevan väärässä Raamatun todistuksilla tai ilmeisillä järkisyillä – sillä pelkästään paavia ja kirkolliskokouksia en usko, koska on varmaa, että ne ovat usein erehtyneet ja tehneet ristiriitaisia päätöksiä – pidän kiinni näistä kirjoituksistani ja omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan. En voi enkä tahdo peruuttaa mitään, sillä ei ole turvallis­ta eikä rehellistä toimia vastoin omaatuntoaan.”

Lutherin mainitsemat järkisyyt tarkoittivat juuri Raamatun sanasta seuraavia johtopäätöksiä.  Ne eivät merkinneet samaa kuin mikä ihmisten yleisen käsityksen mukaan tuntui järkevältä. Oikeaa oppia selviteltäessä tarvittiin edellistä, mutta ei jälkim­mäistä.

Lutheria syytettiin siitä, että hän tulkitsi Raamattua omien päähänpistojensa mukaan. Lutherilla oli kuitenkin malli, miten tulkita Raamattua: Kristus on Raamatun keskus ja Raamattua tulee tulkita Kristuksesta käsin.

Usko avaa ymmärrystä

Lutherin tarkoittamasta ilmoitukseen perustuvasta päättelystä on hyvä esimerkki Raamatun kertomus Abrahamista. Jumala ilmoitti Abrahamille, että hän saa pojan, josta kasvaa suuri kansa. Myöhemmin Jumala ilmoitti, että poika pitää uhrata. Abraham sai siis kaksi ilmoitusta, joiden sisällöt olivat ristiriidassa keskenään.

Raamattu kertoo (Hepr. 11:19), että Abraham ”päätteli”,  ”laskeskeli” ja ”järkeili” , että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen. Abraham uskoi, että Jumalan olemukseen kuuluu se, että hän on hyvä. Abraham uskoi, että Jumala pitää lupauksensa suuresta kansasta tavalla tai toisella, ja oli siksi valmis uhraamaan poikansa.

Abraham siis päätteli, että Jumala ei ole sellainen, joka ensin antaa lupauksen ja sitten käskee uhraamaan poikansa ilman, että pitää ensimmäistä lupaustaan. Sellainen Jumala olisi ollut julma ja kieroutunut, ihmisellä leikittelevä Jumala ja näin ollen todellisuudessa Jumalan vastakohta, itse Paha.

Kertomus Abrahamista näyttää meille myös sen, että usko on oleellinen osa oikeaa päättelyä ja Raamatun tulkintaa. Abrahamillakin johtopäätös samoista perusteista olisi ilman uskoa ollut täysin toinen.

On lohdullista, että usko ei perustu ihmisen oman ymmärryksen varaan, vaan siihen, että Jumala avaa sanansa ja antaa uskonymmärryksen. Siinä toteutuu se, mitä Psalmi lupaa: ”Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.” (Ps. 119:129–130.) 

Veli-Pekka Ottman, pastori
Julkaistu Päivämiehessä 29.3.2017

Kuvituskuva: Mervi Hyvönen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi