Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Sisällissota kytkeytyi Euroopan sotaisaan valtapeliin

Usko ja elämä - Artikkelit 19.5.2018 06:16 | Päivämies


Suomen sisällissota oli monien epäonnisten tapahtumien ketju, joka johti raakaan välienselvittelyyn suomalaisten valkoisten ja punaisten kesken. Pitkälti kysymys oli vasta itsenäistyneen valtion sisäisestä konfliktista, mutta toisaalta tapahtumat kytkivät Suomen ensimmäisen maailmansodan aikaisiin laajempiin kansainvälisiin valtakuvioihin Euroopassa. Kuvituskuvassa on saksalainen sotalaiva Helsingissä keväällä 1918.
Taustana yhteiskunnalliset ja taloudelliset ongelmat

Maailmansodan aiheuttamat taloudelliset ongelmat olivat sodan keskeisinä taustatekijöinä. Suomessa koettiin vuonna 1917 syvä lama, kun emämaa Venäjä ajautui kaaokseen ja kaupankäynti muualle oli mahdotonta sodan takia. Monista peruselintarvikkeista oli pulaa, koska Suomi ei ollut niiden suhteen omavarainen. Paikoin koettiin suoranaista nälänhätää. 

Työttömyys ja pula kärjistivät yhteiskunnallisia jännitteitä, joita Suomessa oli ennestään. 

Sota vai demokratia? – vasemmiston sisäinen kiista

Keisarin kukistuminen Venäjällä keväällä 1917 aiheutti valtatyhjiön myös Suomessa. Kesän 1917 korvalla Helsingissä pohdittiin kuumeisesti sitä, kenelle korkein valta kuuluu. Oskari Tokoin (sd.) johtama senaatti oli ristiriitainen. Senaatin jäsenistä puolet oli sosialidemokraatteja, puolet kuului porvarillisiin puolueisiin. Molemmilla tahoilla oli niitä, jotka suhtautuivat epäluuloisesti hallitusyhteistyöhön. 

Sosialidemokraatit tavoittelivat yhteiskunnallisia uudistuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Heidän tavoitteitaan kuvastaa Me vaadimme -ohjelma, jossa edellytettiin torpparivapautusta sekä elintarvikepulan ja työttömyyden tehokkaampaa torjuntaa. 

Sosialidemokraattien keskuudessa oli kuitenkin erimielisyyksiä siitä, oliko uudistuksia parempi tavoitella demokraattisin keinoin vai olisiko parempi radikalisoitua vallankumouksen tielle Venäjän malliin.

Neuvosto-Venäjän bolševikit yllyttivät suomalaisia tovereitaan vallankumoukseen. Se aiheutti hämmennystä suomalaisessa työväestössä. Sosialidemokraattinen puolue jakautui käytännössä kahtia. Maltilliset sosiaalidemokraatit eivät kannattaneet vallankumousta.

Vallankumousjohtajat yllyttävät sotaan

Tuleva diktaattori Josif Stalin pistäytyi Suomessa sisällissodan alla kannustamassa suomalaisia tovereita pyrkimään valtaan voimakeinoin.

Stalinin puheesta suomalaisille tovereille on säilynyt lehtiartikkeli. Siinä hän yllyttää suomalaisia muun muassa näin:

– Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona. -- -- Jos te tarvitsette meidän apuamme, me annamme sitä teille, veljellisesti ojentaen teille kätemme. Tästä voitte olla varmat.

Myös Venäjän vallankumousjohtaja V. I. Lenin kannusti Suomen sosiaalidemokraatteja vallankumouksen tekemiseen: – Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestäytyneen työväestön käsiin!

Kipinät sytyttävät sodan

Venäläisten punatovereiden yllytys vaikutti osaltaan siihen, että Suomen sosialidemokraattien radikaalisiipi aloitti vallankumouk-sen tammikuussa 1918. Sosialidemokraattisessa puolueessa oli kuitenkin paljon sellaisia, jotka vastustivat koko ajan aseellista kapinaa.

Käytännössä työväen enemmistö tempautui monin paikoin mukaan kapinaan ilman omaa valintaa. Aktiivisten johtajien esimerkki ja kiihkomielinen propaganda tempaisivat joukot mukaansa varsinkin siellä, missä vallankumous näytti aluksi menestyvän.

Neuvosto-Venäjä tuki punaisia, Saksa valkoisia

Suomessa oli sisällissodan syttyessä noin 40 000 venäläistä sotilasta. Suomen oma armeija oli lakkautettu 1900-luvun alussa, ja siitä lähtien maan puolustaminen oli ollut venäläisjoukkojen vastuulla. Tilanteen monimutkaisuutta kuvaa hyvin sekin, että saksalaiset olivat tukeneet aluksi myös Leninin bolševikkeja voittaakseen Venäjän. 

Valkoisten puolella vaikuttivat Svinhufvudin senaatti (Suomen hallitus), suojeluskunnat ja jääkärit, kun taas punaisten puolella vaikuttivat Suomen kansanvaltuuskunta, Suomen Punainen kaarti ja muut työväenjärjestöjen osastot. Näin punaiset ja valkoiset muodostuivat sodan vastapooleiksi. 

Suurin osa venäläissotilaista tahtoi pysyttäytyä konfliktin ulkopuolella. Osa heistä kuitenkin liittyi punaisten riveihin. Lisäksi punaiset saivat venäläisiltä merkittävän osan aseistuksestaan.

Valkoiset puolestaan nojautuivat Saksaan, joka oli maailmansodassa Venäjän vastapuoli. Jo vuodesta 1915 lähtien suomalaisia jääkäreitä oli hakeutunut Saksaan sotilaskoulutukseen. Jääkärit palasivat Suomeen sisällissodan aikana. Lisäksi saksalaiset joukot nousivat maihin Etelä-Suomessa keväällä 1918 ja vaikuttivat merkittävästi sodan loppuvaiheisiin esimerkiksi valtaamalla pääkaupungin Helsingin punaisilta. Suomessa saksalaiset esiintyivät ”isännän elkein”.

Nuori valtio järjestyy valkoisten ehdoilla

Välittömästi sisällissodan jälkeen Suomella oli vahva poliittinen ja taloudellinen riippuvaisuus Saksasta. Tätä kuvaa osaltaan se, että Suomeen suunniteltiin saksalaista kuningasta. Suunnitelma kariutui, kun Saksa hävisi 1. maailmansodan.

Saksan häviö merkitsi myös sitä, että Suomen todellinen valtiollinen itsenäistyminen saattoi toteutua tapahtuneessa muodossaan. Valtiollinen elämä ja yhteiskuntajärjestys rakentuivat voittaneen osapuolen, niin kutsutun valkoisen Suomen, ehdoilla, mutta ilman ulkomaiden suoranaista vaikutusta. Tällä oli ratkaiseva merkitys demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän säilymiselle. Puolustusvoimat rakentui suojeluskuntaorganisaation pohjalle. Moni jääkäri yleni upseeriportaikossa huipulle asti.

Laittomia teloituksia molemmin puolin

Sotaa ennen, sodan aikana ja sodan jälkeen tapahtui raakalaismaisia tappoja sekä punaisella että valkoisella puolella. Puhutaan punaisesta ja valkoisesta terrorista. On jollakin tavalla ymmärrettävää mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää, että vihan, pelon ja vastakkainasettelujen maailmassa aseet puhuivat. Patoutuneet koston voimat ajoivat tekoihin, joita ei aina ehditty miettiä loppuun saakka ennen kuin se oli jo myöhäistä.

Ehkä karmein esimerkki olivat sodan jälkeiset vankileirit, joille joutuneista suurin osa oli tavallisia torppareita ja työläisiä sekä heidän perheenjäseniään. Kaikki sotaan osallistuneet pyrittiin tuomitsemaan henkilökohtaisesti. Tarkoitus oli sinänsä hyvä, mutta se johti käytännössä tuhansien ihmisten tarpeettomaan kuolemaan leirejä vaivanneiden nälänhädän ja tautien takia.

Kansainvälinen lehdistön puuttuminen asiaan alkusyksystä 1918 pakotti eduskunnan kiinnittämään huomiota vankileirien olosuhteiden inhimillistämiseen ja nopeuttamaan leirien sulkemista.

Ensimmäinen presidentti käynnistää sovintotyön

Ylilyöntien jälkeen kansa vähitellen eheytyi. Demokraattisen ja sovinnollisen linjan symboliksi nousi 25. heinäkuuta 1919 maan ensimmäiseksi presidentiksi valittu K. J. Ståhlberg, joka vaikutti aktiivisesti vankileirien olosuhteiden parantamiseen ja punavankien armahduksiin. Hän sai tukea Santeri Alkion johtamalta maalaisliitolta.

Kuvaavaa on, että sosiaalidemokraattien maltilliset kansanedustajat, jotka olivat avoimesti vastustaneet kapinaa, palasivat eduskuntaan pian sodan päättymisen jälkeen. Maaliskuussa 1919 pidetyissä eduskuntavaaleissa sosialidemokraattinen puolue palasi suurimman puolueen asemaan Väinö Tannerin johdolla. Suomessa palattiin demokratian tielle. Kansainvälisesti aivan ainutlaatuista oli sosialidemokraattien eli hävinneen osapuolen nousu hallitusvastuuseen vuonna 1926, alle 10 vuotta sisällissodan jälkeen.

Käytännössä meni kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin sisällissodan haavat arpeutuivat. Yhteiskunnalliset uudistukset ja talvisodan yhteinen puolustustaistelu ylivoimaista vihollista vastaan loivat rakentavan ilmanpiirin ja yhteistyöhalun entisten vastapuolten välille. 

Monista asioista, erityisesti laittomista teloituksista ja vankileirien tapahtumista, on kuitenkin voitu puhua objektiivisesti vasta nykyisin, taistelevien osapuolten mentyä hautaan. Sisällissodan merkkivuosi kannustaa niiden rakentavaan käsittelemiseen. Sovinnolliset eleet puolin ja toisin auttavat edelleen yhdessä eteenpäin. 

Pekka Tuomikoski
Julkaistu Päivämiehessä 16.5.2018

Kuvituskuva: Museoviraston kokoelmat

Tunnisteet:


sisällissota

Lisää aiheesta:

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi