Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Aikamme täällä on lyhyt, pisimmilläänkin

Usko ja elämä - Artikkelit 29.12.2014 07:46 | Katri Isopahkala


Vanhaa taloa entisöidessä mennyt ja tuleva asettuvat osaksi nykyhetkeä. Mennyt näkyy konkreettisina jälkinä, piilukirveen jättäminä kuvioina. Puunpölyiseen nykyhetkeen sulautuu tuleva: toiveet ja mielikuvat siitä, minkälaisen kodin tästä saamme. Siihen sisältyy rukouksia, joihin emme ehdi erikseen hiljentyä. Ne nousevat Jumalan puoleen naulapyssyn tikuttaessa paneeleita seinään.
Remontin edetessä pohdimme toistuvasti, miten jatkamme meitä edeltävien sukupolvien työtä. Onko parempi jättää heidän kätensä jälki ennalleen vai pitäisikö sitä vahvistaa? Jotakin voi olla viisasta purkaa kokonaan pois. On sovellettava sille pohjalle, jonka toiset ovat luoneet. Välillä hämmästymme: miksi tuntematon, ehkä jo edesmennyt rakentaja, päätyi tekemään seinän juuri tuolla tavalla?



Nykyhetki sisältää omalta kannaltamme kaiken; voimme elää vain siinä. Nykyiseen tullaan menneestä. Hakiessamme oman elämämme pohjaa me ponnistamme ennen olleesta: synnymme osaksi sukupolvien ketjua, suvun ja kansakunnan historiaa. Tämä päivä liittyy historian jatkumoon. Tässä yhdistyvät mennyt ja tuleva. 

Aika-käsite ja siihen liittyvät mittayksiköt ovat ihmiselle välineitä, joiden avulla voimme asettaa elämäämme järjestykseen. Tarvitsemme minuutit, tunnit, kuukaudet ja vuodet; pienten lasten vanhempina sekunnitkin ovat toisinaan ratkaisevia.



Vaikka maailma on historiansa aikana teknisesti kehittynyt ja elintaso noussut, ihmiselämän perustavat asiat ovat pysyneet samoina. Ihminen syntyy ja kuolee, rakentaa ja purkaa, kerää ja viskaa menemään. Itku ja nauru ovat kuuluneet maasta siitä saakka, kun ihminen karkotettiin paratiisista. ”Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.” (Saarn. 3:15.)

Sanassaan Jumala antaa vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat tietoa keräävien ja kartuttavien mittareidemme, jopa aikakäsitteemme, ulottumattomissa. Hän antaa vastauksia niihin kysymyksiin, jotka ovat ratkaisevia mittaamattomassa iankaikkisuudessa – siinä kuoleman jälkeisessä todellisuudessa, joka ei vielä aukene käsityskyvyllemme.



Jumala ei kiiruhda kellojemme mukaan. Emme voi mitata hänen ajatuksiaan ja tekojaan. Kolme vuotta sitten odotimme perheeseemme lasta, jonka lääkärit kertoivat olevan parantumattomasti sairas. Odotuksen kuukausina kysyimme lapsemme elämän tarkoitusta. Syntymän hetkellä saimme palata alkuun, ajallisten mittareiden toiselle puolelle, elämän ihmeen äärelle.

Oman lapsen, samoin kuin uskossa nukkuneiden isovanhempien muisto on vahvistanut epäilysten hetkellä uskomaan. Uskomme päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan luona, hänen yhteydessään ja uskossa nukkuneiden rakkaidemme lähellä. Aikamme täällä on lyhyt, pisimmilläänkin. Kuoleman hetkellä Jumala ei mittaa ihmisen ikävuosia, ei edes kertyneitä ansioita.

Pieni tyttömme eli yhden päivän. Hänen nukuttuaan odottamaan ylösnousemusta, meille jäi kuva ehyestä ja kokonaisesta elämästä. Ei tuntunut tärkeältä kysyä, miksi hän eli niin vähän aikaa tai miksi Jumala antoi hänelle vakavan sairauden. Jumala loi lapsemme ja otti hänet luokseen. Jostakin syystä Jumala antoi meille nuo raskaat, mutta samalla koskettavat ja merkitykselliset hetket hänen lähellään.



Koen, että tässä ajassa emme pysty tavoittamaan Jumalan rauhaa, joka laskeutui vastasyntyneen lapsemme kasvoille hänen nukkuessaan pois. Jotain siitä saamme kokea anteeksiantamuksessa, mutta täydellisesti tunnemme sen vasta Jumalan luona.

Jumalan lahjoittama usko ei ole ihmisten kehittämien mittareiden ulottuvissa, joten tieteellisiin todisteisiin nojaavan ihmisen voi olla vaikea pitää sitä todellisena. Raamatun ilmoituksen pelastuksesta ja tulevasta elämästä voimme kokea todeksi vain uskon avaamalla ymmärryksellä, ”uskon silmin” (Vk. 301:5).

Uskon silmin oma elämä näyttäytyy lyhyenä vaiheena Jumalan mittaamattomassa iankaikkisuudessa: ”Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.” (Ps. 39:6.)



Jumalan ilmoituksessa ei ole väheksyvä sävy, vaikka se osoittaa ihmisen pienuuden. ”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua” (Saarn. 3:11). Kaikkea meidän ei tarvitsekaan ymmärtää; ihmisestä ei ole tullut, eikä tule luomakunnan valtiasta. Tässä hetkessä ja iankaikkisuudessa olemme Jumalan varmassa huolenpidossa. 

Teksti julkaistu Siionin Lähetyslehdessä marraskuussa 2014.

Kuvituskuvat: Anne Nikula, Arvi Tyni, Matias Haaraniemi, Jaakko Koskelo, Annika Myllylahti, Heta Vesamäki

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi