Läpi harmaan kiven

Usko ja elämä - Artikkelit 30.4.2015 06:15 | Siionin Lähetyslehti


Istun pro gradu -tutkielmani tarkastusseminaarissa. Olen juuri kuullut, että tutkielmani on hyväksytty osaksi maisterin opintojani. Tarkastajat ovat kätelleet minua ja onnitelleet suorituksesta. Oloni on hämmentynyt ja onnellinen.
Muutamia vuosia sitten olin haudannut unelmani saada valmiiksi yli kymmenen vuotta sitten aloittamani opinnot yliopistossa. Oppimisvaikeuksieni ja keskittymisongelmieni vuoksi olin tipahtanut kärryiltä monessakin mielessä. Lisäksi itsetuntoni yliopisto-opiskelijana oli niin huono, että aloin voida pahoin jo pelkästään kävellessäni yliopiston käytäviä. En kuitenkaan ymmärtänyt, mistä ongelmani johtuivat ja aloin pitää itseäni tyhmänä ja laiskana, erilaisena kuin muut tuntemani nuoret aikuiset opiskelijatoverini.

Halusin peittää epävarmuuteni, vaikka oloni oli usein varsin kiusallinen, kun huomasin unohtaneeni ilmoittautua tärkeään tenttiin tai pakollisille luennoille. Kun ongelmat sitten kasaantuivat ja luottamus omaan selviämiseen opinnoista katosi, jättäydyin pois kursseilta ja hiljalleen koko opinnoista.



Työelämä ei sujunut sen paremmin. Olin välillä kotiäitinä ja välillä tein jonkinlaisen pätkän milloin minkäkinlaisissa töissä. Innostuin kaikista uusista projekteista täysillä, mutta intoa kesti aina vain muutamia viikkoja, ja sen jälkeen työ alkoi uuvuttaa. Olin vihainen itselleni ja aloin väsyä jatkuvaan epävarmuuteen ja huonommuuden tunteeseen. Se oli raskasta aikaa myös uskonelämälle. Kyselin usein Jumalalta, miksen voinut olla samanlainen kuin muut. Lisäksi tunsin syyllisyyttä perheeni edessä, sillä ongelmani haastoivat kotielämää ja arjen askareita.

Opinnoista ja työelämästä oli tullut minulle harmaa kivi tai oikeastaan ne olivat kuin musta kallioluola, jonne pelotti mennä. Epäonnistumisia oli tullut myös muissa tarkkuutta, oma-aloitteisuutta, muistamista ja hahmottamista vaativissa tehtävissä kuten rauhanyhdistyksen työvuoroissa ja vastuutehtävissä. Välillä oli kiusallista ja raskasta lähteä seuroihin, sillä koin huonommuuteni niin suureksi. Sosiaaliset pelot kasaantuivat välillä estämään iloista yhdessäoloa toisten kanssa.



Eräänä keväisenä päivänä muutamia vuosia sitten silmiini osui sattumalta artikkeli miehestä, jonka elämä tuntui olevan kuin kopio omastani. Artikkelia lukiessa aloin itkeä, sillä yhtäkkiä edessäni oli jonkinlainen vastaus kysymyksiin, joita en ollut osannut edes kysyä. Siitä hetkestä alkoi hidas, helpottava mutta kivuliaskin kasvu vastuulliseksi aikuiseksi. Tyhmyyden ja laiskuuden sijasta saatoin nähdä ongelmillani olevan sellaisia syitä, joihin en itse ollut osannut ilman ammattiapua vaikuttaa.

Aloin ymmärtää, että erilaisuuteni voi olla myös rikkautta. Etten ole ainut, joka kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa, vaan meitä on muitakin. Lisäksi opin, että vaikeuksista voi selvitä, kun riittävästi yrittää ja kun oppii ottamaan läheisiltään vastaan tukea. Luottamus Jumalan johdatukseen ja tarkoituksiin alkoi lujittua. Läheisten tuen lisäksi olen hakenut ammatti-ihmisiltä neuvoja ja työkaluja. Heitä saatu apu on ollut korvaamaton. Suurilta tuntuviin asioihin olen löytänyt heidän avullaan uutta perspektiiviä, eikä oma unohtelu, keskittymisvaikeudet tai hahmottamisen ongelmat enää tunnukaan niin rajoittavilta tai hävettäviltä.



Viimesyksyisen ja -talvisen opintopuristuksen aikana olen oppinut elämästä enemmän kuin yli kolmessakymmenessä vuodessa yhteensä. Vaikka näihin kuukausiin ovat mahtuneet ehkä elämäni raskaimmat päivät ja pelottavimmat kohtaamiset, näihin ovat mahtuneet myös kaikkein antoisimmat saavutukset ja kiitollisimmat tunteet. Elämässäni on aikaisemminkin ollut monenlaisia onnenhetkiä avioliiton solmimisesta lasten syntymiin, mutta viimeisten kuukausien tapahtumia ja tunnelmia ei voi verrata mihinkään. Kun viimein oppii oppimaan, oppii luottamaan ja oppii näkemään itsensä jokseenkin rehellisesti. Ja kun oppii antamaan itselleen anteeksi sen, ettei ole täydellinen. Samalla saa turvautua Jumalan täydelliseen viisauteen ja voimaan.

Mari Karhumaa

Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2015

Kuvituskuvat: Kari Vengasaho, Arvi Tyni, H.H.

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi