Esimerkiksi Abrahamilla ja Saaralla oli orjatar, ja Filemonilla, Paavalin ystävällä, oli orja, Onesimus nimeltään. Hän sai uskoa omalle kohdalleen evankeliumin.

Gambian matkallani kävin Kunta Kinten saarella, jossa näin todella järkyttävästi orjuuden raakuuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Nykyisinkin ihminen orjuuttaa itseään monella tavalla.

Voi ajatella, että esimerkiksi huumeiden tai muiden päihteiden käyttäjät antautuvat noiden aineiden orjiksi. Ihminen ei pysty enää määräämään itseään ja toimintaansa, vaan toimii vastoin parempaa tietoaan ja ymmärrystään erilaisten aineiden määräämänä.

Luultavasti kukaan ei menneinä aikoinakaan valinnut orjuutta tieten tahtoen. Samoin ei kai kukaan nykyäänkään päätä orjuuttaa itseään esimerkiksi päihteiden tai jonkun muun nautinnon määräysvaltaan.

Paavali kirjoittaa roomalaisille siitä, kuinka synti orjuuttaa ihmistä. Evankelisluterilaisen kirkon verkkosivujen mukaan synti on ”pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.”

Synnin orjuudessa on lukuisia yhtymäkohtia, jotka vertautuvat ajalliseen orjuuteen. Orja ei voi vapautua omin voimin eikä ihminen yksin pysty pääsemään vapaaksi syntikuormasta, vaan tarvitsee evankeliumia toisen Jumalan lapsen saarnaamana.

Orjuuttaja hallitsee pelolla ja usein väkivallalla. Samoin myös synnin orjat ovat peloissaan, vailla uskomisen vapautta ja iloa.

Kun syntiä vertaa orjuuteen, saattaa ihmetyttää, miksi kukaan haluaa kahlita oman elämänsä synnin orjuuteen ja suostua vaihtamaan Jumalan lapsen vapauden orjan kahleisiin. Kun synnin orjuudesta ei voi vapautua omin voimin, ei kukaan omin voimin pysy vapaudessakaan, poissa synnin orjuuttavasta ikeestä.

Vapaana pysymme ainoastaan Jumalan voimalla hänen armahtavaisuutensa vuoksi. Orjuudesta vapautunut varmasti tuntee suurta kiitollisuutta vapauttajaansa kohtaan. Samoin synnin alta vapautunut kiittää armahtajaansa sekä häntä, jonka kautta on saanut kuulla vapauttavan evankeliumin sanan.

Vapaus on nykyajan ihmisille ainakin Suomessa ajallisesti hyvin tuttu ja tärkeä asia. Vapautta arvostetaan ja vaalitaan monin tavoin. Jumalan lapset ovat vapaita. Vapaus on sananakin kaunis ja herättää positiivisia ajatuksia ja tuntemuksia.

Vapauden myötä saamme myös lapsioikeuden, oikeuden puhutella Jumalaa isäksi, ja oikeuden perintöön. Orjalla ei ollut oikeuksia, vain velvollisuuksia.

Synnin orjallakaan ei ole samoja oikeuksia kuin vapaalla Jumalan lapsella. Tärkeimpänä oikeutena puuttuu osallisuus perinnöstä taivaan kirkkaudessa ja kunniassa ajallisen elämän jälkeen.

Vaikka kuvaus orjuudesta ei avautuisikaan kokonaisuudessaan, tärkeämpää on tuntea ja omistaa uskomisen vapaus ja kaikki sen mukanaan tuomat Hengen hedelmät, kuten rakkaus, ilo ja rauha.

Johanneksen evankeliumin (8:34–36) mukaan Jeesus puhui juutalaisille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”

Teksti: Hannu Inkeroinen
Kuvituskuva: A.-L. S.

Julkaistu Päivämiehessä 29.5.2019