Kasteelle tuotavan vauvan vaatevalinta on yleensä helppo. Monissa perheissä sama valkoinen kastemekko kiertää lapselta lapselle; nauhan väri ehkä vain vaihtuu vaaleansinisestä vaaleanpunaiseen vauvan sukupuolen mukaan.

Kastemekon valkoinen väri kuvaa Kristuksen lahjavanhurskautta. Raamattu puhuu monessa kohdassa tästä vanhurskauden vaatteesta. Sakarjan kirjassa kerrotaan Joosuasta, joka saastaisiin vaatteisiin puettuna seisoi Herran enkelin edessä. Enkeli pyysi palvelijoitaan ottamaan saastaiset vaatteet pois Joosuan yltä ja sanoi tälle: ”Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin (Sak. 3:4).”

Joosua sai ylleen juhlavaatteet ja päähänsä puhtaan päähineen. Hän, niin kuin kukaan muukaan, ei voinut itse ansaita vanhurskautta. Sen saa ainoastaan uskon kautta, Jumalan armosta, Kristuksen ansion tähden. Silloin Jumala ei enää näe ihmisen syntejä, vaan katselee häntä Kristuksen valmistaman vanhurskauden valossa. Sellaisen lahjan saaneella on todella syytä juhlaan!

Lapsi uskoo

Kasteelle tuotava vauva on uskon kautta vanhurskas. Jeesus itse totesi, että lapset uskovat häneen. Samalla hän varoitti johdattamasta lankeemukseen yhtäkään näistä pienistä: ”Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” (Matt. 18:6).

Jumalan seurakunnan tehtävänä on auttaa lasta varjeltumaan Jumalan lapsena, opettaa ja kasvattaa häntä taivasta varten. Antaessaan lähetyskäskyn Jeesus liitti opetuksen ja kasteen toisiinsa: ”Menkää siis ja opettakaa kaikkea kansaa, ja kastakaa heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt” (Matt. 28:19–20).

Päämääränä taivas

Pietari toteaa kasteesta, että se on hyvän omantunnon liitto (1. Piet. 3:21). Kasteen liitossa eläminen velvoittaa Jumalan lasta hoitamaan omaatuntoaan ja taistelemaan syntiä vastaan. Se on tärkeää, jottei käy niin kuin muutamille, joista Paavali sanoo, että he ovat sen hylänneet ja haaksirikkoutuneet uskossaan (1. Tim. 1:19).

Kasteen armoliitto on Jumalan puolelta aina voimassa. Jos ihminen on luopunut armoliitosta, hän voi palata siihen parannuksen kautta. Parannuksesta kirkkomme tunnustuskirjoihin kuuluva Augsburgin tunnustus opettaa, että ”todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu”.

Syntiä vastaan ei tarvitse taistella omin voimin, vaan Jumala antaa siihen voimaa syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa Jumalan lapsen tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä.

Uskon päämääränä ja palkkana on taivas. Johannes kertoo, kuinka hän sai näyssä katsella taivaaseen perille päässeiden Jumalan lasten joukkoa. ”Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. – – He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:9–14.)

Pekka Aittakumpu

Julkaistu Päivämiehessä 4.3.2015.