Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Armojen armo

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 24.1.2016 07:00 | Päivämies

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Armollinen ja rakastava Jumala kutsuu syntisiä ihmisiä valtakuntaansa vielä viimeisenä päivänäkin. 
Viinitarhassa työskentely oli Jeesuksen aikana tunnettua. Työpäivä alkoi varhain, sillä ensimmäinen työtunti oli noin kello kuudesta seitsemään aamulla. Vertauksessamme työnsä aamuvarhain aloittaneilla ei ole tuntipalkkaa, vaan kaikkien kanssa on sovittu yhden denaarin palkasta. Summa on taksojen mukainen ammattityöläisen päiväpalkka. Päivän mittaan viinitarhan isäntä lähtee useita kertoja kutsumaan uusia työläisiä hommiin. Hän lupaa maksaa mitä kuuluu. Uusia tulee vielä yhdennellätoista hetkellä.

Tulee viimein ilta, työpäivä viinimäessä päättyy. On palkanmaksun aika, mutta se yllättää kaikki. Ensimmäisenä kolikkonsa kouraan saavat viimeiseksi tulleet. Sen lisäksi hekin saavat kokonaisen denaarin!

Jos asettuu kenen tahansa pitkän linjan duunarin asemaan, ärtymyksen tunteen ymmärtää. Eikö tunnin tehneiden kuuluisi saada vain murto-osa päiväpalkasta? Isäntä lähestyy protestoijaa lempeästi. ”Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?” (Matt. 20:13–15.)

”Tyydy minun armooni”

Viinitarha kuvaa Jumalan valtakuntaa, jonka isäntä on Taivaan Isä. Jeesus haluaa tämän vertauksen kautta opettaa tyytymään Jumalan armoon, sillä Jumalan voima on heikoissa väkevä. Jeesus itse on Jumalan olemuksen kuva, täynnä armoa ja totuutta. Armo käy aina totuuden edellä, ja se on ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme. Mikä on armosta, ei ole enää töistä, eihän armo muuten armoa olisikaan. (Room. 11:6.) 

Vertauksen työpäivä kuvaa ihmisen ajallista elinaikaa eli armonaikaa. Jumalan valtakuntaan voi tulla vielä elämänsä viime hetkellä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin. Niillekin, jotka elämänsä viime henkäyksellä uskovat syntinsä anteeksi, luvataan täydellinen palkanmaksu taivaassa. Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen maanpäällisessä seurakunnassaan, ja elävää evankeliumia julistavat Jeesuksen seuraajat (Joh. 20:22–23).

Murheellista on, että monet lähtevät Herran viinimäestä pois kesken työpäivän. Silloin ei ole apua siitä, mitä on aamulla raatanut. Kukapa olisikaan elämänsä aikana tehnyt yhtä suuria ja jaloja tekoja kuin kuningas Salomo? Silti hän lankesi ennen kuolemaansa palvelemaan vieraita jumalia. (1. Kun. 11:4–11.) 

Ristinryöväri oli tehnyt kauheita tekoja, mutta hän halusi uskoa. Jeesus takasi hänelle paikan paratiisissa (Luuk. 23:43). Roomalaiskirjeessä (5:20–21) sanotaan, että missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi. Synti vie kuolemaan, mutta armo johtaa ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus lahjoittaa jokaiselle häneen uskovalle vanhurskauden.

Päivämies palkitaan

Suomalaisessa arkkivirressä lauletaan palkanmaksusta: ”Ain seuraa sotaa rauha, päivämies palkitaan” (Vk. 212:4). Päivämiehellä ei tässä virressä tarkoiteta tätä lehteä, vaan itsessään köyhää ihmistä, joka haluaa sydämestään turvautua Taivaan Isän voimaan. Päivämies-lehti muistuttaa, mikä on jokaiselle Jumalan lapselle tärkeintä. Se on tänä päivänä uskoa omat synnit anteeksi.

Uskossa kilvoittelusta ei voi ottaa lomaa ja ajatella, että parannuksen ehtii tehdä myöhemmin. Kilvoitteluun saa voimaa, kun katsoo yhä uudelleen uskon alkajaan sekä tulevaan palkanmaksuun. Mooseskin mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän katsoi palkanmaksua. (Hepr. 11:25–26.)

Jumala on rakastava Isä, joka antoi Poikansa kuolla ihmisten syntien vuoksi. Hän ei maksa meille syntiemme mukaan, ei rankaise niin kuin olisimme ansainneet. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. ­
(Ps. 103:10–11.) 

Tuomo A. Komulainen

Julkaistu Päivämiehessä 20.1.2016.

Päivän evankeliumiteksti: 1. Matt. 20:1–16

Biblia: Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä. Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä. Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina, ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät. Taas hän meni ulos liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki myös niin. Mutta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä läksi hän ulos, ja löysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te tässä kaiken päivän joutilaina seisotte? He sanoivat hänelle: sillä ei ole kenkään meitä palkannut. Hän sanoi heille: menkäät tekin minun viinamäkeeni, ja mitä kohtuus on, pitää teidän saaman. Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinamäen isäntä perheensä haltialle: kutsu työväki, ja maksa heidän palkkansa, ruveten viimeisistä ensimäisiin asti. Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdellätoistakymmenennellä hetkellä tulleet olivat, saivat he kukin penninkinsä. Mutta kuin ensimäiset tulivat, luulivat he enemmän saavansa; ja he myös saivat kukin penninkinsä. Ja kuin he saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan, sanoen: nämät viimeiset ovat yhden hetken työtä tehneet, ja sinä teit heidät meidän verraksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen. Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: ystäväni, en tee minä sinulle vääryyttä; etkös sopinut minun kanssani määrätystä penningistä? Ota se, mikä sinun tulee, ja mene matkaas; mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin. Vai enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon? Taikka katsotkos sentähden karsaasti, että minä hyvä olen? Niin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut. 

Raamattu 1992: Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. [Päivä ja yö jaettiin molemmat 12 tuntiin. ”Kolmas tunti” tarkoittaa aikaa noin kello kahdeksasta yhdeksään, ”yhdestoista tunti” aikaa kello neljästä viiteen iltapäivällä.] "Menkää tekin viinitarhaan", hän sanoi heille, "minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa." Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: "Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?" "Kukaan ei ole palkannut meitä", he vastasivat. Hän sanoi miehille: "Menkää tekin minun viinitarhaani." Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: "Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten." Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: "Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen." Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: "Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?" ”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

Lisää aiheesta:

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi