Keskiviikko 16.10.2019
"
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

Suuri usko

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 21.2.2016 07:00 | Päivämies

KUVA: HELI VARTIAINEN

Jeesus on matkustanut päätoiminta-alueensa ulkopuolelle, Välimeren rannikolle, Tyroksen ja Sidonin seuduille. Tällä matkalla oli oma merkityksensä Jumalan suunnitelmissa. 
Eräässä kanaanilaisessa kodissa oli suuri hätä ja siellä tarvittiin apua. Jumala kuulee lupauksensa mukaan apua tarvitsevan hätähuudot: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15.)

Äidin hätä ja rukous  

Lapsen sairastuminen koskettaa syvästi, usein aivan erityisesti äitiä. Paha henki oli saanut kanaanilaisen äidin tyttären valtoihinsa. Voimme vain aavistella äidin tuntoja pahan hengen kourissa kamppailevan tyttären vierellä. Äiti oli varmasti tehnyt kaikkensa, mutta mikään ei ollut auttanut. Omat mahdollisuudet olivat menneet. 

Tällaiseen tilanteeseen Jeesus tulee opetuslapsineen. Äidin hätä purkautuu huutona: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Pakanaäiti osasi kutsua Jeesusta profeettojen ennustamana Daavidin Poikana. Mistähän hän oli saanut tämän ymmärryksen?

Evankeliumista voimme lukea, että Tyroksen ja Sidonin alueilta oli lähtenyt ihmisiä kuuntelemaan Jeesusta (Mark. 3:8). He olivat uskoneet ”suu auki” ja kertoneet uskostaan. Oli siis olemassa auttaja, joka voi auttaa silloinkin, kun mistään muualta apua ei löydy. Äiti tuo hätänsä Jeesukselle. Hän tunnustaa olevansa täysin armon varassa. 

Jeesuksen vastaus 

Meistä saattaa tuntua merkilliseltä Jeesuksen suhtautuminen avun tarvitsijaan. Näyttää siltä, että hän ei edes kuule äidin hätähuutoa. Siltä se tuntui opetuslapsistakin. He pyysivät Jeesusta tekemään jotakin tilanteen ratkaisemiseksi. Jos Jeesuksen suhtautuminen tilanteeseen tuntuu oudolta, vielä kummallisempi tuntuu olevan Jeesuksen vastaus: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Äiti ei kuulunut Israelin kansaan. Eikö Jeesuksen apu kuulunutkaan hänelle? 

Jeesuksen tarkentava vastaus ei myöskään tunnu lisäävän äidin mahdollisuuksia saada apua. Jeesus puhuu lapsista ja koiranpennuista. Leipää ei pidä heittää koiranpennuille vaan se kuuluu lapsille! Äiti ymmärtää, että koiranpentu tarkoittaa häntä.

Äidin usko

Usko on lujaa luottamusta (Hepr. 11:1). Usko ylittää järjen asettamat rajat. Heprealaiskirje kertoo Abrahamin uskosta. Hän luotti Jumalaan niin vahvasti, että ”hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin” (Hepr. 11:19). 

Jeesus koetteli äidin uskoa. Äidin vastaus kertoo hellittämättömästä uskosta, joka turvautuu yksin Jumalan armoon. Lapsen oikeutta leipään hänellä ei ollut, mutta koiranpenikoiden saamat leivänmurut, armopalat, riittäisivät hänelle. 

Jeesuksen tunnustus

Koettelemuksilla on aikansa. Kulta otetaan pois ahjosta, kun kuona on palanut ja valaja näkee puhtaan kullan pinnassa oman kuvansa. Äidin usko ei horjunut koettelemuksissa.

Jeesus joutui nuhtelemaan opetuslapsiaan monet kerrat uskon vähyydestä. Vain kaksi kertaa Raamattu mainitsee Jeesuksen antaneen tunnustusta suuresta uskosta: tälle pakanaäidille sekä toiselle pakanalle, Kapernaumin sadanpäällikölle, joka pyysi ja sai avun palvelijalleen (Matt. 8:10).

Jumala on sekä vanhurskas että laupias. Luther yhdistää nämä Jumalan kaksi ominaisuutta: ”Jumalan täytyy jäädä siinä sanassansa vanhurskaaksi, että sinä olet syntinen; siispä sinunkin sopii käyttää hyväksesi kaikkien syntisten oikeutta, jonka Jumala on heille antanut, nimittäin syntien anteeksiantamusta: näin sinä et ainoastaan penikoiden tapaan saa syödäksesi pöydän alla olevia muruja, vaan olet myöskin lapsi ja Jumala on sinun omanasi.” (Kirkkopostilla, Toinen paastonajan sunnuntai.)

Kannattaahan uskoa! Uskolle on luvattu sekä ajallisen että iankaikkisen elämän siunaus. 

Seppo Jokelainen

Julkaistu Päivämiehessä 17.2.2016.

Päivän evankeliumiteksti: Matt. 15:21–28

Biblia: Jeesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin. Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä. Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme. Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta. Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua. Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat. Silloin Jeesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.

Raamattu 1992: Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.

Tunnisteet:


usko hätä

Lisää aiheesta:

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi