Sunnuntai 22.9.2019
"
Nähdessään spitaaliset miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Luuk. 17:14

Johannes Kastaja oli tien raivaaja

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 25.6.2016 06:21 | Päivämies
Jumalan lupaus Kristuksesta oli toteutumassa. Hänen oma poikansa syntyisi ihmiseksi sovittamaan sen, mitä syntiinlankeemus oli aiheuttanut.
Ennen Jeesuksen syntymää oli valmistettava tie hänelle, suurelle kuninkaalle. ”Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot” (Jes. 40:4). Tästä Johanneksen tehtävästä oli ilmoitettu jo Vanhan testamentin aikana.

Ääni huutaa: ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!” (Jes. 40:3.) ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä” (Mal. 4:5).

Jumalan äänenä

Naapurit ja sukulaiset saivat olla todistamassa ihmettä. Iäkkäälle, jo hedelmällisyytensä ajan ohittaneelle Elisabetille ja hänen puolisolleen Sakariaalle oli syntynyt poika. Jumalan lupaus syntyvästä lapsesta oli ollut vaikea uskoa, vaikka viestintuojana oli Herran enkeli, joka sanoi: sinun on annettava hänelle nimi Johannes.

Johannes-nimi merkitsee Herra on armollinen. Johanneksen syntymään ja nimeen liittyvät tapahtumat saivat ihmiset kyselemään, mikähän tästä lapsesta tulee. Enkelin ilmoitus viitoitti Johanneksen suurta tehtävää, jossa hän täynnä Pyhää Henkeä, suurena Jumalan miehenä ohjaa tottelemattomia vanhurskasten mielenlaatuun. (Luuk. 1:17.)

Johanneksen olemus oli vaatimaton, mutta hänen saarnansa voimakas. Sen ytimessä oli nuhde synnistä ja kehotus parannukseen. Puheen sisältö ja kohde nousi puhujansa edelle: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Johanneksen puhe on samalla esikuva nykyisille Jumalan valtakunnan työntekijöille. He ovat julistaneet samaa kuin Johannes ja avanneet Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta Jeesukselle tietä ihmisten sydämiin.

Saarna parannuksesta

Totuuden kohtaaminen on usein vaikeaa. Se on sitä erityisesti silloin, kun se poikkeaa omasta, oikeana pidetystä käsityksestä.

Johannes rohkeni mennä Herodes Antipaan hoviin. Johanneksen saarna oli suora: ”Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa” (Mark. 6:18). Parannussaarna oli epämiellyttävä kuulla. Tienraivaaja oli tullut tehtävänsä päätökseen, ja hänen päänsä kannettiin vadilla juhlavieraiden keskelle.

Saarna parannuksesta ei kuitenkaan lakannut. Jeesuksen puheissa oli sama sanoma kuin Johanneksellakin (Mark. 1:15). Se sai Herodeksen hämmennyksiin ja miettimään, onko Johannes noussut kuolleista (Luuk. 9:7–9).

Saarna parannuksesta ei ole tullut siedettävämmäksi. Sen koetaan menevän ihmisen yksityisalueelle, jossa jokainen voi elää niin kuin hyväksi näkee. Synti ei ole pelkästään yksityisasia, sillä se on aina sydämen luopumista Jumalasta. Katuvalle syntiselle Jumalan lapsilla on tarjottavana hyvä sanoma (Mark. 16:15).

Johanneksen opetus meille

Johanneksen julistus oli rohkeaa mutta sydämiin käyvää puhetta (Mark. 1:4–5). Aikamme rohkeus esittäytyy usein rohkeutena syntiin. Joku antaa tunnustustakin, kun uskovainen kieltäytyy sellaisesta, joka tässä maailmassa on tavallista ja hyväksyttyä, mutta Jumalan sanan mukaan syntiä.

Johannes tulee meitä lähelle epäilystensä kautta (Luuk. 7:18–20). Jeesus antaa kuitenkin epäilysten piirittämästä Johanneksesta hyvän todistuksen (Luuk. 7:28). Johannes taipui Herran tahtoon, vaikka ei ymmärtänytkään, kun Jeesus tuli hänen kastettavakseen (Matt. 3:13–15). Se on ohjaamassa myös meitä kuuliaisuuden tielle, sillä se on siunauksen tie.

Yhdessä Johanneksen kanssa saamme olla osoittamassa samaan suuntaan: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”

Aarno Sassi

Kirjoitus julkaistu Päivämiehen numerossa 25.


Päivän evankeliumiteksti, Luuk. 1:57–66:

Biblia

Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan. Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.

Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias. Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes. Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä. Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää. Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.

Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa. Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat. Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.

Raamattu 1992

Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan.

Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät.

Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi