Perjantai 26.4.2019
"
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Ps. 40:6

Kirkastettu Kristus

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 10.7.2016 07:00 | Päivämies
Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa, Jumalan Sanassa, jonka kautta Jumala on luonut koko maailman.
Jeesus Kristus on Taivaan Isän kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, joka on toimittanut puhdistuksen synneistä ja istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa (Hepr. 1:2–3).

Kirkastusvuoren tapahtumat osoittavat Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välisen yhteyden. Ihmisen Poika oli se luvattu Messias, jota vanhan liiton pyhät katselivat uskon silmin. Jeesus painottikin, ettei hän tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään (Matt. 5:17). Jeesuksen seuraan liittynyt Mooses kuvaa lakia, Elia profeettoja. Kirkastusvuorella he puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa (Luuk. 9:31).

Pietari, Jaakob ja Johannes saivat omin silmin nähdä Kristuksen jumalallisen suuruuden ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Apostolien oli hyvä olla kirkastusvuorella. He olisivat mielellään jääneet sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta häikäisevä kokemus ei kestänyt kauaa. Kohta he laskeutuivat vuorenrinnettä alas ja kilvoittelu jatkui.

Usko ei perustu tuntemisiin

Tätä kirjoittaessani takanani on hyvin sujunut rippileiri ja konfirmaatiomessu, jossa nuorten käytös oli pitkälti sitä, mitä odotin. Myönteiset muistot vaikuttavat monta päivää, mutta tiedän arjen pian koittavan. Mikä on uskon ja tuntemisten suhde?

Laestadius piti seuroissa ilmenneitä iloliikutuksia Pyhän Hengen työnä, muttei ajatellut niiden olevan välttämättömiä. Uskomme ei perustu tuntemisiin, vaan Jumalan sanaan. Suviseuroissakin voi olla juhlatunnelma alamaissa, kun teltan muovikatos romahtaa ja kylmä suihku tulee niskaan.

Laestadius kuitenkin muistutti, että usko, joka ei milloinkaan vaikuta Pyhän Hengen tuomaa iloa ja vapautta, ei ole elävää uskoa. Lohduttaja Pyhä Henki näet itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16).

Erityisesti Jumalan valtakuntaan palaava tuhlaajapoika tuntee riemua, joka virvoittaa hänen kylmän sydämensä kuin autiomaahan lankeava sade: ”Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi. Siellä, missä hyeenat lepäilivät, kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta. Ja sinne syntyy tie, valtatie, jota kutsutaan Pyhäksi tieksi.” (Jes. 35:7–8.) 

Sellaisessa tilanteessa ei ole tarpeen kysyä, mikä on oikea usko. Ajattelen, ettei tuntemisia tarvitse lietsoa, mutta ei salatakaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15).

Rauha Jumalan valtakunnan evankeliumista

Järkiperäisesti Jumalan valtakunta ei näytä loisteliaalta vaan pikemmin hakomajalta yrttitarhassa ja hävitetyltä kaupungilta (Jes. 1:8). Olisi helpompi vakuuttua muiden liikkeiden laajemmasta kannatuksesta sekä näyttävämmistä teoista ja kokouksista. Monen parannuksen tehneen kokemus kuitenkin on, ettei ole saanut tunnolleen rauhaa mistään muualta kuin Jumalan valtakunnan evankeliumista.

Jumalan lapsena kilvoittelu kannattaa, vaikka se usein onkin vaikeaa. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kiusaavat kuin ärjyvä leijona (1. Piet. 5:8). Vihollista vastaan tulee taistella evankeliumin voimin ja ajatella perintöä, joka Jumalan lapsen osaksi tulee: ”Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän” (Room. 8:17).

Profeetta Habakukin mukaan Jumalan hohde on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho (Hab. 3:4). Siksi taivaan kunniaan kaipaavan Jumalan lapsen kannattaa aina pyytää: Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. (Vk. 301:1.)  

Tuomo A. Komulainen

Julkaistu Päivämiehessä 6.7.2016.

Päivän evankeliumiteksti: Matt. 17:1–8

Biblia: Ja kuuden päivän perästä otti Jeesus Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle. Ja kirkastettiin heidän edessänsä, ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus. Ja katso, heille näkyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin vastasi Pietari ja sanoi Jeesukselle: Herra, meidän on tässä hyvä olla: jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, ja Moosekselle yhden, ja Eliaalle yhden. Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä. Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljästyivät sangen kovin. Ja Jeesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja älkäät peljätkö. Mutta kuin he silmänsä nostivat, ei he ketään nähneet, vaan Jeesuksen yksinänsä.

Raamattu 1992: Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle. Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi