Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Palaa kiittämään!

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 28.8.2016 07:00 | Päivämies


Raamatun aikaan spitaali eli lepra oli vakava tarttuva sairaus, johon ei ollut lääkettä. Spitaaliset kierrettiin kaukaa ja sairastuminen johti sairaan eristäymiseen muusta yhteiskunnasta. Raamatun valossa näemme spitaalin myös laajemmassa merkityksessä.
Spitaaliset katsottiin saastaisiksi ja heidän tuli pukeutua repaleisiin vaatteisiin ja varoittaa vastaantulevia hyvissä ajoin huutamalla: ”Saastainen, saastainen!” (3. Moos. 13:45–46), jotta terveet ennättivät kiertää heidät. Jeesuksen nähdessään epätoivon tuska avasi spitaalisten suut huutamaan hädän julki. Jeesus ei kulkenut sairaiden ohi ja peittänyt korviaan avunhuudoilta.

Ihmisen hätä ei jää Jumalalta tuntematta. Jumalan Poika on myös Ihmisen Poika. Hän, joka on itse elänyt ihmisen elämän, tuntee kipumme. Hän kuulee huokauksemme silloinkin, kun koettelemusten kivut saavat meidät epäilemään Jumalan hyvää tahtoa. Kivut ohjaavat meitä pienen paikalle opettaen, ettei meillä ole toivoa itsessämme. Evankeliumin aarre on savisissa astioissa, ”jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme” (2. Kor. 4:7). 

Elämän koettelemukset saattavat peittää kiitoksen aiheet. Koettelemusten jälkeen saamme kuitenkin usein huomata, miten Jumalalla on ollut tarkoituksensa myös johdattaessaan pimeän laakson tietä. Syvinkin koettelemus kirkastaa meille uskon tärkeyden, kun vain jaksamme turvata Jumalan sanan lupauksiin.

Jeesus ei kiertänyt kurjaa miesjoukkoa vaan pysähtyi ja antoi yksinkertaisen käskyn: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Miehet olivat kuuliaisia ja lähtivät rientämään pappien luo. Matkalla he saivat huomata parantuneensa.

Kilvoitus kaksiosaisena

Parannuksen armo on, kun Herra Jeesus parantaa ihmisen epäuskon spitaalista. Synnintuntoinen huutaa Jumalaa avukseen, ja Jumala antaa valtakuntansa lähestyä. Synnin saastuttamalle julistetaan Jeesuksen nimessä ja hänen sovintoverensä voimassa kaikki synnit armosta anteeksi. Uskottu sanoma puhdistaa kuolemantaudista.

Kymmenen spitaalista saivat elää tämän todeksi. Kuitenkin vain yksi, samarialainen, palasi Jeesuksen luo kiittämään ja ylistämään Jumalaa.

Yhdeksän kymmenestä eivät palanneet Jeesuksen tykö. He olivat uskoneet ja kokeneet totisen parannuksen, mutta tulivat kuitenkin kilvoituksessaan omavaraisiksi. Kun ulkonainen sairaus oli voitettu, ei kai tuntunut tarpeelliselta huutaa Jeesuksen puoleen. Oli uskottu sen verran, että pystyisi palata normaaliin elämään, töihin sekä läheisten ja ystävien luo. Miksi kuulua Jeesuksen parjattuun joukkoon? Mitä ihmisetkin sanoisivat? Eikö uskoa voi muutenkin?

Vaikka parannuksen armo puhdistaa evankeliumin vastaanottajan kaikesta synnistä, on uskovaisen osana tässä ajassa vaeltaa kaksiosaisena. Meissä on liha ja Henki. Liha taistelee Jumalan tahtoa vastaan, ja teemme syntiä tahtomattakin. Pyhä Henki neuvoo uskomaan synnit anteeksi päivittäin, palaamaan Jeesuksen luo. Tätä kutsumme kilvoitukseksi.

Voimaksi kilvoitukseen Jeesus on antanut evankeliumin matkasauvan. Ripissä Herra Jeesus laskee uskovaistensa kautta siunaavat kätensä päällemme ja saamme syntisinä turvautua julistettuun anteeksiantamukseen. On tärkeää saapua seuroihin Jumalan sanan kuuloon, vahvistumaan uskossa ja rakentumaan elävänä kivenä Jumalan seurakunnassa. Armon ja anteeksiantamuksen kokeminen synnyttää kiitollisen mielen, ylistyksen Jumalan puoleen.

Kiitä armahtajaa!

Elämän suurin kiitollisuuden aihe nousee Jumalan armon tuntemisesta. Evankeliumin sanoma rohkaisee syntistä ihmistä katsomaan veristä Ylkää, syntisen rakastajaa. Kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saamme pyytää rukouksessa kiitollista mieltä ja parannusta heille, jotka ovat spitaalin vallassa.

”Hän, Kristus, on toivo myös maamme, siis häntä me rukoilemme. Ja Herralta taas kevään saamme, hän kasvun suo kylvöllemme. Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa me saarnaamme anteeksiantamusta. Kun syntinen armon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa.” (Vk. 178:3.)  

Harri Hautala
Julkaistu Päivämiehessä 24.8.2016

Kuva: Marja Pyhtilä

Evankeliumiteksti Luuk. 17:11–19

Biblia
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean. Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat, ja korottivat äänensä, sanoen: Jeesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!  Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille.  Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi. Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä, ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen. Mutta Jeesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? Kussa yhdeksän ovat? Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.  Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! Sinun uskos on sinun vapahtanut.

Raamattu 1992
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
 

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi