Keskiviikko 24.7.2019
"
Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1 Tim. 1:16

Odotamme taivaallista isänmaata

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 30.10.2016 07:00 | Päivämies
Jumalan lapset ovat kahden valtakunnan kansalaisia. Olemme sen maan kansalaisia, jossa asumme, mutta samalla myös Jumalan valtakunnan kansalaisia.
Meillä on ajassamme oikeuksia ja velvollisuuksia, emmekä elä eristyneinä ympäröivän yhteiskunnan ja elämän haasteista ja tehtävistä. Olemme osa sitä ympäröivää yhteiskuntaa, johon Jumala on meidät asettanut.

Me elämme täällä ajassa, maailmassa. Kristityn oikea isänmaa on kuitenkin taivaissa. Ajallinen elämä on Jumalan lahjaa ja eläminen taivaan kansalaisena suurin lahja, minkä ihminen voi saada. Jeesus totesi jäähyväispuheessaan: ”Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut” (Joh. 15:19).

Jumalan lapseksi pääseminen on Jumalan suurta armoa. Jeesus toteaa: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (Joh. 6:44).

Vertaus vihastutti fariseukset

Tekstimme edellä Jeesus oli esittänyt vertauksen kuninkaan pojan häistä. Aihe oli tuttu itämaisista häätavoista. Vertauksella Jeesus opetti taivaan valtakunnasta ja sinne pääsemisestä.

Vertauksen kuultuaan fariseukset pohtivat, miten saisivat Jeesuksen kiinni sanoistaan. He eivät olleet kiinnostuneita Jeesuksen esittämästä vertauksesta, vaan alkoivat kiusata Jeesusta kysymyksellä verorahasta. ”Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” (Matt. 22:15–17.) Kysymys oli esitetty harkiten. Fariseukset ja Herodeksen kannattajat olivat miettineet, että jos Jeesus vastaa kieltävästi, häntä voidaan syyttää keisarin vastustamisesta. Jos vastaus olisi ollut myönteinen, olisi häntä voitu syyttää epäisänmaallisuudesta.

Sydänten tuntijana Jeesus näki kysyjien kierouden ja pyysi näyttämään rahan, jolla vero maksetaan. Jeesus kysyi, kenen kuva ja nimi siinä on. Fariseukset vastasivat, että keisarin. Jeesus totesi: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu” (Matt. 22: 21).

Tilanteen teki vaikeaksi se, etteivät fariseukset uskomuksensa mukaan antaneet arvoa Rooman valtakunnan rahalle. Kaikki Rooman keisarin kuvalla varustettu raha oli keisarin omaisuutta ja uskottu valtakunnan asukkaiden käyttöön, ei omaksi. Jeesus halusi myös opettaa vastauksellaan, että ihmisen tulisi kuulua Jumalalle ja elää hänen lapsenaan. Jeesuksen vastaus yllätti fariseukset. Tällaiseen vastaukseen he eivät olleet varautuneet. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.

Kuuliaisuus esivallalle

Jumalan lapsina elämme ajallisessa isänmaassamme sen lakeja ja säädöksiä noudattaen. Uskon kautta ymmärrämme, että esivalta on Jumalalta ja toimii meidän parhaaksemme. 

Suoritamme velvollisuutemme ja nautimme oikeuksistamme. Paavalin neuvon mukaan haluamme rukouksin muistaa esivaltaa ja vallanpitäjiä, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.

Jumalan valtakunnan kansalaisina

Ajallisella isämaallamme on valtakunnan rajat, jotka voimme katsella kartasta tai nähdä maastosta. Jumalan valtakunnan rajoja ei ole merkitty karttaan, eikä rajoja löydy maastosta. Kuitenkin rajat ovat olemassa. Ne kulkevat sydämestä sydämeen. Tämän takia voimme olla kahden valtakunnan kansalaisia, sekä kotimaamme että Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunta on uskon asia, ja se voidaan nähdä vain uskon silmin. Vapahtajamme opetti Nikodemusta, että ellei ihminen uudestisynny, hän ei taida Jumalan valtakuntaa nähdä (Joh. 3:3).

Tänäänkin saamme ihastella Johanneksen tavoin sitä rakkautta, jota Isä on meille osoittanut saadessamme Jumalan lapsen nimen. Toivomme ei ole ajallisissa asioissa, vaan me tiedämme ja uskomme, että saamme kerran nähdä hänet sellaisena kuin hän on (1. Joh. 3:2). 

Evankeliumin varassa kilvoittelevina jäämme uskomaan, toivomaan ja odottamaan taivaallista isänmaatamme. Lohduttava evankeliumi on kutsumassa armosta osatonta Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Evankeliumi myös virvoittaa valtakunnan asukkaaksi kutsuttua ja luo sydämiimme taivastoivon.

Ilmari Korhonen
Julkaistu Päivämiehessä 26.10.2016

Evankeliumiteksti Matt. 22:15–22

Biblia
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa. Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua? Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat. Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Raamattu 1992
Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi