Keskiviikko 19.9.2018
"
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Fil. 1:21

Odotamme taivaallista isänmaata

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 30.10.2016 07:00 | Päivämies
Jumalan lapset ovat kahden valtakunnan kansalaisia. Olemme sen maan kansalaisia, jossa asumme, mutta samalla myös Jumalan valtakunnan kansalaisia.
Meillä on ajassamme oikeuksia ja velvollisuuksia, emmekä elä eristyneinä ympäröivän yhteiskunnan ja elämän haasteista ja tehtävistä. Olemme osa sitä ympäröivää yhteiskuntaa, johon Jumala on meidät asettanut.

Me elämme täällä ajassa, maailmassa. Kristityn oikea isänmaa on kuitenkin taivaissa. Ajallinen elämä on Jumalan lahjaa ja eläminen taivaan kansalaisena suurin lahja, minkä ihminen voi saada. Jeesus totesi jäähyväispuheessaan: ”Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut” (Joh. 15:19).

Jumalan lapseksi pääseminen on Jumalan suurta armoa. Jeesus toteaa: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (Joh. 6:44).

Vertaus vihastutti fariseukset

Tekstimme edellä Jeesus oli esittänyt vertauksen kuninkaan pojan häistä. Aihe oli tuttu itämaisista häätavoista. Vertauksella Jeesus opetti taivaan valtakunnasta ja sinne pääsemisestä.

Vertauksen kuultuaan fariseukset pohtivat, miten saisivat Jeesuksen kiinni sanoistaan. He eivät olleet kiinnostuneita Jeesuksen esittämästä vertauksesta, vaan alkoivat kiusata Jeesusta kysymyksellä verorahasta. ”Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” (Matt. 22:15–17.) Kysymys oli esitetty harkiten. Fariseukset ja Herodeksen kannattajat olivat miettineet, että jos Jeesus vastaa kieltävästi, häntä voidaan syyttää keisarin vastustamisesta. Jos vastaus olisi ollut myönteinen, olisi häntä voitu syyttää epäisänmaallisuudesta.

Sydänten tuntijana Jeesus näki kysyjien kierouden ja pyysi näyttämään rahan, jolla vero maksetaan. Jeesus kysyi, kenen kuva ja nimi siinä on. Fariseukset vastasivat, että keisarin. Jeesus totesi: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu” (Matt. 22: 21).

Tilanteen teki vaikeaksi se, etteivät fariseukset uskomuksensa mukaan antaneet arvoa Rooman valtakunnan rahalle. Kaikki Rooman keisarin kuvalla varustettu raha oli keisarin omaisuutta ja uskottu valtakunnan asukkaiden käyttöön, ei omaksi. Jeesus halusi myös opettaa vastauksellaan, että ihmisen tulisi kuulua Jumalalle ja elää hänen lapsenaan. Jeesuksen vastaus yllätti fariseukset. Tällaiseen vastaukseen he eivät olleet varautuneet. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.

Kuuliaisuus esivallalle

Jumalan lapsina elämme ajallisessa isänmaassamme sen lakeja ja säädöksiä noudattaen. Uskon kautta ymmärrämme, että esivalta on Jumalalta ja toimii meidän parhaaksemme. 

Suoritamme velvollisuutemme ja nautimme oikeuksistamme. Paavalin neuvon mukaan haluamme rukouksin muistaa esivaltaa ja vallanpitäjiä, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.

Jumalan valtakunnan kansalaisina

Ajallisella isämaallamme on valtakunnan rajat, jotka voimme katsella kartasta tai nähdä maastosta. Jumalan valtakunnan rajoja ei ole merkitty karttaan, eikä rajoja löydy maastosta. Kuitenkin rajat ovat olemassa. Ne kulkevat sydämestä sydämeen. Tämän takia voimme olla kahden valtakunnan kansalaisia, sekä kotimaamme että Jumalan valtakunnan. Jumalan valtakunta on uskon asia, ja se voidaan nähdä vain uskon silmin. Vapahtajamme opetti Nikodemusta, että ellei ihminen uudestisynny, hän ei taida Jumalan valtakuntaa nähdä (Joh. 3:3).

Tänäänkin saamme ihastella Johanneksen tavoin sitä rakkautta, jota Isä on meille osoittanut saadessamme Jumalan lapsen nimen. Toivomme ei ole ajallisissa asioissa, vaan me tiedämme ja uskomme, että saamme kerran nähdä hänet sellaisena kuin hän on (1. Joh. 3:2). 

Evankeliumin varassa kilvoittelevina jäämme uskomaan, toivomaan ja odottamaan taivaallista isänmaatamme. Lohduttava evankeliumi on kutsumassa armosta osatonta Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Evankeliumi myös virvoittaa valtakunnan asukkaaksi kutsuttua ja luo sydämiimme taivastoivon.

Ilmari Korhonen
Julkaistu Päivämiehessä 26.10.2016

Evankeliumiteksti Matt. 22:15–22

Biblia
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa. Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua? Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat. Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Raamattu 1992
Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?” Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: ”Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.” He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” ”Keisarin”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi