Keskiviikko 17.7.2019
"
Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14:8

Minä en kuole, vaan elän!

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 16.4.2017 07:00 | Päivämies


Haudalla on tärkeä käydä. Siellä saa muistaa läheistään. Saa surra ja kaivata. Samalla voi muistaa sitäkin, että kerran on itsekin lähtijän vuorossa.
Pääsiäispäivän evankeliumissa kolmannen päivän aamu valkeni rauhallisena. Sapatti oli vietetty rauhassa. Pitkäperjantain häly ja taistelu olivat jääneet taakse. Magdalan Maria tulee Jeesuksen haudalle aamuhämärissä – heti, kun se on soveliasta.

On tärkeä päästä haudalle. Siellä sureva Maria järkyttyy: Herra on viety pois haudastaan. He ovat vieneet hänet, mutta minne ja miksi? Eikö riittänyt, että he häpäisivät hänet eläessään? Pitikö hänen ruumiinsakin vielä viedä?

Maria kokee kuoleman lopullisena

Maria ei käy haudassa; hän vain näkee, että hautaa peittänyt suuri kivi on siirretty pois. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että Herra on viety pois. Maria ei muista, mitä Jeesus on itse aiemmin puhunut kuolemastaan: ”Minä menen Isän luo. – – Minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. – – Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14:12, 28–29.)

Maria kokee kuoleman lopullisena. On käsittämätöntä, että joku lähtisi haudastaan. Sitäkään Maria ei nyt muista, että Jeesus itse herätti kuolleita. Lasaruksenkin hän herätti, vaikka tämä oli ollut kuolleena jo kolme päivää. Jos joku kykenee herättämään kuolleen henkiin, eikö hän itsekin voisi herätä kuolleista?

Tätä Maria ei huomaa ajatella. Hänen mielessään on vain kuoleman lopullisuus. Hänen mielessään on vain risti, jolla hänen Herransa antoi henkensä.

Käärinliinat tyhjässä haudassa

Marian pitää jakaa murheensa muille. Hän lähtee juosten kertomaan Pietarille ja Johannekselle: Herra on viety pois haudastaan. Nämä juoksevat haudalle ja menevät sisälle. He löytävät sieltä tyhjät käärinliinat. Tilanne alkaa näyttää toisenlaiselta. Miksi joku ruumista siirtäessään ottaisi käärinliinat sen ympäriltä, pään peittäneen hikiliinankin? Mitä on tapahtunut, onko joku vienyt Herran ruumiin?

Käärinliinat ovat kuolleen varusteita. Elävä ei niitä tarvitse. Nähdessään käärinliinat Johannes uskoi. Hän uskoi Herran nousseen ylös haudastaan, vaikka ei ymmärtänyt. Kun käärinliinat olivat haudassa, kuoleman lopullisuus murtui. Käärinliinat peittävät ruumista vain vähän aikaa, ja ylösnousemuksessa ne jäävät hautaan. Ne peittävät tätä synnin turmelemaa ajallista osaamme, mutta eivät voi kahlita sieluamme.

Heikot yhdessä

Johannes näki ja uskoi. Jeesuksen seuraajien usko ei ollut suurta. Sillä ei olisi siirretty vuoria. Se oli heikkoa uskoa, mutta se piti kiinni Jumalan lupauksista. Silloinkin, kun he unohtivat Herransa sanat, heidän uskonsa oli kiinni Jumalan lupauksissa. Silloin, kun he eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtunut, he hakeutuivat toistensa seuraan. Yhdessä heikot saattoivat tukea toisiaan.

Pääsiäisen evankeliumi kutsuu meitäkin uskomaan. Herra on ylösnoussut, vaikka emme sitä ymmärräkään. Hän on kukistanut synnin ja kuoleman vallan täydellisesti. Hänen omansa julistavat hänen voittoaan tänäkin päivänä. Kerran tämä usko muuttuu näkemiseksi. Heikko usko avaa silloin Jumalan lupausten täyttymyksen: minä en kuole, vaan elän! Alkaa uusi ja murheeton elämä Jumalan luona taivaassa.

Ilkka Lehto
Julkaistu Päivämiehessä 12.4.2017

Kuvituskuva: Reeta Ylikoski

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi