Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Häävieraat eivät paastoa

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 8.10.2017 07:00 | Päivämies


Jeesus osoitti, ettei hänen opetuksensa sopinut lakivanhurskauteen perustuvaan fariseusten oppiin. 
Johannes Kastajan opetuslapset olivat tottuneet paastoamaan tuon aikaisen juutalaisen tavan mukaisesti. He ihmettelivät, minkä vuoksi Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät niin tehneet, ja menivät kysymään syytä Jeesukselta.

Jeesuksen vastaus koostui kolmesta vertauksesta, joilla hän havainnollisti julkisen toimintansa ainutkertaisuutta ja muutosta aikaisempaan.

Erityinen ja yleinen paastoaminen

Jumala itse oli antanut määräyksen yleisestä paastosta seitsemännen kuun kymmenentenä, suurena sovituspäivänä
(3. Moos. 16:29, 31), koska tuo päivä tuli pyhittää syntien sovituksen päiväksi.

Sovituspäivän lisäksi juutalaisten uskonnollisiin tapoihin kuului paastota esimerkiksi katumuksen, suremisen, Jumalalle alamaisuuden osoittamisen, rukouksen ja hiljentymisen yhteydessä. Paastossa pidättäydyttiin joko vain joistakin ruoka-aineista kuten lihasta, syömisestä kokonaan tai sitten joissain tapauksissa myös juomasta.

Jeesus itsekin paastosi neljänkymmenen vuorokauden ajan autiomaassa (Matt. 4).

Aikojen saatossa muodostuneiden isien perinnäissääntöjen mukaisesti oli alettu viettää yleistä paastoa kahdesti viikossa, maanantaisin ja torstaisin. Joidenkin arvioiden mukaan päivät saattoivat perustua Mooseksen meno- ja paluupäiviin Siinain vuorelle lain taulujen antamisen yhteydessä.

Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat samalla tavoin fariseusten ja muiden juutalaisten kanssa, ja juuri he tulivatkin kysymään Jeesukselta (Matt. 9:14), miksi hän ja hänen opetuslapsensa eivät paastoa.

Ehkä kysymys esitettiin juuri viikoittaisena paastopäivänä, jolloin Jeesuksen ja opetuslasten poikkeaminen tästä tavasta herätti niin kovasti huomiota.

Vastauksena kolme vertausta

Jeesus ei vastannut suoraan, vaan antoi vertauksen häiden juhlimisesta: eivät häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen on heidän keskellään!

Voimme kuvitella vastauksen olleen samaan aikaan yllättävä ja hämmentävä – joidenkin mielestä varmasti täysin käsittämätön – koska hääjuhlien sijaan keskustelu tapahtui arkisen ruokailutilanteen jälkeen.

Oli Jeesus ehtinyt herättää kummastusta aikaisemminkin parantamalla sairaita ja opettamalla kansaa vertauksilla.
Aivan tekstikohdan edellä hän oli verrannut syntisten kutsumista sairaiden parantamiseen, kun oli vastannut, miksi oli ollut aterioimassa syntisten ja publikaanien kanssa. Nyt hän perusteli itsensä ja opetuslastensa paastoamattomuutta vertaamalla itseään sulhaseen ja opetuslapsiaan häävieraisiin.

Kukaan ei ehtinyt esittää yhtään täsmentävää kysymystä, kun vastauksen jatkona tulivat vertaukset uudesta kankaasta otetun kangaspalan mahdottomuudesta vanhan vaatteen paikkaamisessa ja vanhan leilin kelpaamattomuudesta uuden viinin laskemiseen.

Vanhurskaus on uusi vaate, ei vanhan paikkaamista

Jeesus tahtoi kertoa Johanneksen opetuslapsille, ja samalla muillekin, että käsillä oli ainutlaatuinen aika, joka tulisi päättymään.

Opetuslapset olivat vain vähän aikaisemmin saaneet kutsun seurata Herraansa, kuulla hänen opetustaan, nähdä aivan lähietäisyydeltä hänen ihmeitään ja kokea, että elämä hänen seurassaan oli kokonaan pyhää juhlaa.

Jeesus ennusti jo nyt, että hänet vielä otettaisiin pois heidän keskeltään. Niinä päivinä juhlat päättyisivät ja opetuslapset tulisivat paastoamaan: rukoilemaan, hiljentymään, suremaan, kaipaamaan.

Jeesus osoitti taivasten valtakunnan olevan luonteeltaan aivan erilainen kuin millaista oli juutalaisen opetuksen mukainen sääntöhengellisyys.

Hän ei ollut tullut vain hivenen täydentämään fariseusten opetusta, ikään kuin paikkaamaan vanhaa vaatetta: Hänen opetuksensa ei kerta kaikkiaan sopinut lakihurskauteen perustuvaan fariseusten oppiin. Jeesuksen opetus oli kuin uutta viiniä, joka tarvitsi uuden leilin.

Joka on vailla armoa, on kuin puettu vanhaan vaatteeseen tai kuin olisi vanhan leilin omistaja. Omien tekojen avulla paikkaamalla puvusta ei tule uutta.

Kun saa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, siinä riisutaan vanhat pois ja puetaan uuteen. Se on puku, joka sopii koskaan päättymättömään taivaan hääjuhlaan. 

Olli Pohjonen
Julkaistu Päivämiehessä 4.10.2017

Kuvituskuva: Marikki Salmela/Lukijan kuva

Evankeliumiteksti Mark. 2:18–22

Biblia
Ja Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastosivat; niin he tulivat ja sanoivat hänelle: miksi Johanneksen ja Pharisealaisten opetuslapset paastoovat, mutta ei sinun opetuslapses paastoo?
Ja Jesus sanoi heille: kuinka hääjoukko taitaa paastota, niinkauvan kuin ylkä on heidän kanssansa? Niinkauvan kuin ylkä on heidän kanssansa, ei he voi paastota.
Mutta ne päivät tulevat, että ylkä heiltä otetaan pois, ja niinä päivinä pitää heidän paastooman.
Ja ei ompele kenkään uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen; sillä uusi paikka repäisee itsensä kuitenkin vanhasta, ja läpi tulee pahemmaksi.
Ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin; muutoin nuori viina särkee leilit, ja niin viina vuotaa pois, ja leilit turmellaan; mutta nuori viina pitää uusiin leileihin pantaman.

Raamattu 1992
Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?”
Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota.
Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.
Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi.
Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi