Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Autuaana pyhien yhteydessä

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 4.11.2017 06:12 | Päivämies


Ihminen, jonka synnit on pyyhitty pois anteeksiantamuksen evankeliumilla, on autuas. Pyhäpäivä on tuttu sana kaikille Päivämiehen lukijoille. Pyhäpäivästä minulle tulee mieleen jumalanpalvelus ja seurat. Jumalanpalveluksessa ja seuroissa saamme kuulla Jumalan sanaa.
Kirkossa ja seuroissa saamme kokea myös pyhien yhteyttä. Erityisesti pyhäinpäivänä koemme yhteyttä myös niihin uskovaisiin, jotka ovat kohdanneet kuolemansa Kristukseen turvautuen.

Kristuksen kautta pyhä

Pyhä on Raamatun peruskäsite. Sen hepreankieliset vastineet tarkoittavat erotettua ja viittaavat asemaan tai tilaan, joka eroaa aikaisemmasta. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa todetaan: ”Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio” (1. Sam. 2:2).

Psalmien kirjassa itse Jumala antaa todistuksen ihmisestä: ”Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä – – kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 14:2–3.)

Jos tämä on Raamatun todistus ihmisestä, miksi vietämme pyhäinpäivää tai miksi puhumme pyhästä yhteisestä seurakunnasta? Miksi Jeesus pyhäinpäivän evankeliumissa puhuu autuaista ihmisistä?

Vastauksen kysymykseen saamme Heprealaiskirjeestä: ”Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki.” (Hepr. 10:12, 14–15.)

Kristinoppimme mukaan seurakunta on pyhä, koska Kristuksen henki vaikuttaa siinä (KO 1948, 46). Efesolaiskirjeestä voimme lukea, kuinka ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen” (Ef. 5:25–26).

Hengellisesti köyhä ja nälkäinen

Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Sieltä saarnataan Pyhän Hengen voimalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Ihminen, joka haluaa uskoa syntinsä anteeksi, on Pyhän Hengen pyhittämä. Hän on autuas, sisäisesti onnellinen ihminen, jolla on sydämessään hyvä henki. Tällainen ihminen oli myös kuningas Daavid, joka kuvasi sisäistä oloansa autuaaksi: ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.” (Ps. 32:1–2.)

Jeesus kuvaa autuasta ihmistä hengellisesti köyhäksi. Uskovaisen ihmisen autuus ei tule omien tekojen kautta, vaan heidän nimensä on elämän kirjassa Kristuksen ansion tähden.

Me, jotka uskomme, saamme kokea pyhien yhteyttä perille päässeiden Jumalan lasten kanssa. Saamme tuntea samaa hengellistä nälkää ja janoa, jota ennen uskoneet kokivat. Koemme samaa vierautta, jota ennen uskoneetkin kokivat eläessään. Haluamme armahtaa toinen toisiamme, niin kuin uskossa pois nukkuneetkin tekivät.

Taivasta varten

Pyhäinpäivä muistuttaa siitä, että ihmisen on tärkeää uskoa syntien anteeksiantamukseen, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Saamme muistuttaa itseämme ja toinen toisiamme, että emme usko tätä aikaa varten.

Uskossa kuolleiden rakkaittemme muisto rohkaiskoon meitä uskon kilvoitukseen. Vaikka tunnemme oman turmeltuneisuutemme ja heikkoutemme, Pyhä Henki tahtoo olla pyhittäjämme, puolustajamme ja lohduttajamme, jotta jaksaisimme elää Jumalan mielen mukaisesti.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:11–13). Kristuksen tullessa Jumalan kansa saa elää kirkastettuna ja riemuitsevana seurakuntana ja nauttia pyhien yhteydestä taivaassa. 

Janne Isomaa
Julkaistu Päivämiehessä 11.1.2017

Kuvituskuva: Eveliina Saukko / Lukijan kuva

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi