Maanantai 18.2.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Autuaana pyhien yhteydessä

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 4.11.2017 06:12 | Päivämies


Ihminen, jonka synnit on pyyhitty pois anteeksiantamuksen evankeliumilla, on autuas. Pyhäpäivä on tuttu sana kaikille Päivämiehen lukijoille. Pyhäpäivästä minulle tulee mieleen jumalanpalvelus ja seurat. Jumalanpalveluksessa ja seuroissa saamme kuulla Jumalan sanaa.
Kirkossa ja seuroissa saamme kokea myös pyhien yhteyttä. Erityisesti pyhäinpäivänä koemme yhteyttä myös niihin uskovaisiin, jotka ovat kohdanneet kuolemansa Kristukseen turvautuen.

Kristuksen kautta pyhä

Pyhä on Raamatun peruskäsite. Sen hepreankieliset vastineet tarkoittavat erotettua ja viittaavat asemaan tai tilaan, joka eroaa aikaisemmasta. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa todetaan: ”Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio” (1. Sam. 2:2).

Psalmien kirjassa itse Jumala antaa todistuksen ihmisestä: ”Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä – – kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 14:2–3.)

Jos tämä on Raamatun todistus ihmisestä, miksi vietämme pyhäinpäivää tai miksi puhumme pyhästä yhteisestä seurakunnasta? Miksi Jeesus pyhäinpäivän evankeliumissa puhuu autuaista ihmisistä?

Vastauksen kysymykseen saamme Heprealaiskirjeestä: ”Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle. Hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki.” (Hepr. 10:12, 14–15.)

Kristinoppimme mukaan seurakunta on pyhä, koska Kristuksen henki vaikuttaa siinä (KO 1948, 46). Efesolaiskirjeestä voimme lukea, kuinka ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen” (Ef. 5:25–26).

Hengellisesti köyhä ja nälkäinen

Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Sieltä saarnataan Pyhän Hengen voimalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Ihminen, joka haluaa uskoa syntinsä anteeksi, on Pyhän Hengen pyhittämä. Hän on autuas, sisäisesti onnellinen ihminen, jolla on sydämessään hyvä henki. Tällainen ihminen oli myös kuningas Daavid, joka kuvasi sisäistä oloansa autuaaksi: ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.” (Ps. 32:1–2.)

Jeesus kuvaa autuasta ihmistä hengellisesti köyhäksi. Uskovaisen ihmisen autuus ei tule omien tekojen kautta, vaan heidän nimensä on elämän kirjassa Kristuksen ansion tähden.

Me, jotka uskomme, saamme kokea pyhien yhteyttä perille päässeiden Jumalan lasten kanssa. Saamme tuntea samaa hengellistä nälkää ja janoa, jota ennen uskoneet kokivat. Koemme samaa vierautta, jota ennen uskoneetkin kokivat eläessään. Haluamme armahtaa toinen toisiamme, niin kuin uskossa pois nukkuneetkin tekivät.

Taivasta varten

Pyhäinpäivä muistuttaa siitä, että ihmisen on tärkeää uskoa syntien anteeksiantamukseen, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Saamme muistuttaa itseämme ja toinen toisiamme, että emme usko tätä aikaa varten.

Uskossa kuolleiden rakkaittemme muisto rohkaiskoon meitä uskon kilvoitukseen. Vaikka tunnemme oman turmeltuneisuutemme ja heikkoutemme, Pyhä Henki tahtoo olla pyhittäjämme, puolustajamme ja lohduttajamme, jotta jaksaisimme elää Jumalan mielen mukaisesti.

”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:11–13). Kristuksen tullessa Jumalan kansa saa elää kirkastettuna ja riemuitsevana seurakuntana ja nauttia pyhien yhteydestä taivaassa. 

Janne Isomaa
Julkaistu Päivämiehessä 11.1.2017

Kuvituskuva: Eveliina Saukko / Lukijan kuva

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi