Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Uskolla on vain yksi perustus

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 5.11.2017 06:24 | Päivämies


Kristillisen uskon perustus on Jeesuksessa ja hänen valmistamassaan pelastuksessa.
Sunnuntain aihe johdattaa ihmiset uskon ydinkysymyksen äärelle: mille perustukselle kristillinen seurakunta rakentuu kaikkina aikoina? Evankeliumitekstissä kahden uskonnollisen ryhmittymän pyyntö sisälsi haasteen: erityisellä merkillä taivaasta Jeesus osoittaisi jumalallisen voimansa. Tätä pyytäessään fariseukset ja saddukeukset liittyivät samaan vaatimukseen paholaisen kanssa, joka kyseenalaisti Jeesuksen olevan Jumalan Poika (Matt. 4:3–9).

Moni seurasi Jeesusta nähdäkseen jonkin ihmeen. Silti, vaikka he näkivätkin ihmetekoja, epäusko peitti heidän silmänsä. Suuret tunnusteot jäivät todellisuudessa näkemättä. Näkemisen esteeksi Jeesus osoittaa sydämen paatumuksen, joka esti heitä kääntymästä parannukseen (Matt. 13:13–15).

Viisauden rajat

Tietomme ympärillämme olevasta maailmasta lisääntyy jatkuvasti. Tieto on kuitenkin rajallista, eikä se avaa vastauksia elämän syvimpiin kysymyksiin: kuka Jumala on, miksi minä olen täällä ja minne lopulta olen matkalla? Tämä epävarmuus tuo sydämeen turvattomuutta.

Omatekoisen turvan rakennustyömaalla on paljon työntekijöitä. Heitä olivat myös fariseukset, jotka perustivat hurskautensa Mooseksen lain tarkkaan noudattamiseen. He joutuivat kuitenkin kuulemaan Jeesuksen ankarat sanat: ”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edessä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.” (Matt. 23:13.)

Autuaaksi tekevä usko ei avaudu viisauden keinoin (1. Kor. 1:21), vaan Jumala ilmoittaa sen Jeesuksen sanojen mukaan lapsenmielisille (Luuk. 10:21). Sen muistaminen kysyy nöyryyttä.
Omaan viisauteensa ihastuneen on vaikea uskoa yksinkertaisesti. Näkyvyyden etsiminen ja viimeisen sanan sanominen kasvattaa suureksi ja tuo eripuraisuutta myös tämän päivän opetuslapsille (Matt. 18:1–3).

Pieni lapsi on uskovaisen esikuva. Vapahtajamme sanat kehottavat hengellisesti suureksi kasvaneita kääntymykseen. Niiden sanojen alle ovat joutuneet pysähtymään niin kristillinen seurakunta kuin sen yksityiset jäsenet (1. Kor. 3:1–3).

Kestävä pohja

Ihminen etsisi mielellään jotain erityistä, jonka varaan voisi rakentaa uskoaan. Elämyskeskeinen aikamme painottaa vahvoja kokemuksia ja tunteita. Ne ovat kuitenkin nopeasti murenevia perustuksia kestävään rakentamiseen. ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei voi kukaan laskea.” (1. Kor. 3:11).

Usein etsimämme on lähempänä kuin arvaammekaan. Se on kuin otsalle nostetut silmälasit, jotka ovat kadoksissa. On surullista, että suurin merkki jäi fariseuksilta ja saddukeuksilta huomaamatta. Vanhan testamentin kuva Kristuksesta, Joonan merkki (Joona 2), jäi heiltä ymmärtämättä. Jeesus oli heille lopulta tuntematon, kansanvillitsijä, jota he sokeudessaan vastustivat (Joh. 9:39–41).

Sanan varassa oleva seurakunta

Jumalan seurakunnan tehtävänä on julistaa sovintoa Kristuksessa (2. Kor. 5:20). Sitä kuuleva ja uskova pääsee Kristuksen ansion tähden Jumalan lapseksi. Kristuksen seurakunta rakentuu yhden ruumiin, yhden Hengen ja yhden toivon varassa. Sitä yhdistää yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. (Ef. 4:4–5.)

Luther selittää kolmatta uskonkappaletta: ”Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee sydämet, niin että ne sen käsittävät, omistavat ja siinä riippuvat ja pysyvät.” (Iso katekismus, kolmas uskonkohta.)

Tunnemme uskovaisina turmeluksemme painon. Apostolin tavoin olemme rukoilleet vapautusta synnistä, joka asuu ja vaikuttaa ruumiissamme. (Room. 7:14–18.) Meille on sama lupaus kuin apostolille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9.)

Pyhäinpäivä tuo erityisesti eteemme poismenneet uskovat. He ovat voittaneet Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta (Ilm. 12:11). 

Aarno Sassi
Julkaistu Päivämiehessä 1.11.2017

Kuvituskuva: Marja Huotari-Sivonen / Lukijan kuva
 

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi