Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Vapahtajan askelissa ristin kantajina

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 11.2.2018 11:30 | Päivämies


Laskiaissunnuntai aloittaa laskeutumisen paastonaikaan. Silloin hiljennytään muistelemaan Jeesuksen kärsimystietä. Ihmisiä kutsutaan tarttumaan uskolla Jumalan tarjoamaan armoon ja seuraamaan Vapahtajan jalanjälkiä hänen valtakunnassaan.
Jeesus oli tulossa Jerikosta ylös Jerusalemiin viimeisen kerran opetuslastensa kanssa. Hän oli monessa eri tilanteessa puhunut lähimmille seuraajilleen tulevista tapahtumista. Nyt hän kuvaili hyvin suorasanaisesti, miten Ihmisen Poika tuomitaan kuolemaan, piestään ja tapetaan, mutta hän nousee kuolleista kolmen päivän päästä.

Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän sovittaa koko ihmiskunnan synnit Jumalan edessä. Opetuslapset tulevat olemaan Vapahtajan ylösnousemuksen todistajia kaikille kansoille.

Kilpailu kunniapaikoista

Opetuslapset eivät lainkaan ymmärtäneet Jeesuksen puhetta. Heitä askarruttivat hyvin maalliset asiat: kuka saa istua parhailla paikoilla Jeesuksen hallitsemassa valtakunnassa? Opetuslasten kiistelyssä näkyy sama turmeltuneisuus, joka on tuttua meille nykyajan Jumalan lapsille.

Kunniapaikkojen sijaan Jeesus tarjoaa heille osaa kärsimyksestään: ”Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon?” (Mark.10:38.) Jeesus ennusti tulevia todetessaan: ”Sen maljan te vielä juottekin.” Monet opetuslapset saivat kokea kärsimystä, jopa marttyyrikuoleman Vapahtajansa todistajina.

Kutsu ristin kantamiseen

Jeesus itse sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” (Mark. 8:34–35.)

Meitä kutsutaan ristin kantajiksi. Kristus kantoi kuitenkin ristin raskaamman pään ja lohduttaa meitä: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:29–30.)

Kullekin oma tehtävä

Jeesus osoitti parhaita paikkoja havitteleville seuraajilleen, että Jumalan valtakunnan tehtävien jako poikkeaa täysin maallisten hallitsijoiden vallanjaosta. Jumala, kaikkien lahjojen jakaja, on säätänyt kullekin oman tehtävän, joka palvelee koko seurakunnan rakentamista ja yhteistä rakkautta.

Kaikkia jäseniä tarvitaan Kristus-ruumiissa. Jeesus antoi esimerkin palvelemisesta pestessään opetuslastensa jalat. Tämän hän teki asettaessaan ehtoollisen ennen kärsimystien alkamista. (Joh. 13:14–15.)

”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:45). Palveleva mieli on elävän uskon hedelmää. Jumalan valtakunnassa pienin on suurin.

Jeesus asetti lapsen uskovaisen esikuvaksi. Hän otti lapsen syliinsä ja opetti raavaille miehille nöyryyttä: ”Totisesti, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse” (Mark.10:15).

Hän opetti myös: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua vaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Mark. 9:37.)

Nöyryyden esikuva

Kuuliaisuuden ja nöyryyden esikuvana Jeesus alistui meidän syntisten puolesta pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Getsemanen yössä rukoillessaan Isäänsä hän lausui: ”Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan vaan sinun.” (Mark. 14:36.)

Jos Jumalan tahto ei olisi tapahtunut, ihminen olisi jäänyt synteihinsä ja perinyt iankaikkisen kadotuksen. Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemisen kautta on kuitenkin pääsy kaikkein pyhimpään, kunnian taivaaseen.

Jo täällä maan päällä saa asua armon taivaassa, Jumalan valtakunnassa. Kun uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, saa kerran periä iankaikkisen elämän. 

Teksti: Kalevi Niemikorpi
Kuvituskuva: Jarmo Määttä

Evankeliumiteksti: Mark. 10:32–45

Raamattu 1992: Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

BIBLIA: Mutta he olivat tiellä menemässä ylös Jerusalemiin; ja Jesus kävi heidän edellänsä, ja he hämmästyivät, ja seurasivat häntä ja pelkäsivät. Ja hän otti taas ne kaksitoistakymmentä tykönsä ja rupesi heille sanomaan, mitä hänelle tapahtuva oli: katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylön pappein päämiehille ja kirjanoppineille, ja he tuomitsevat hänen kuolemaan ja antavat ylön hänen pakanoille; ja he pilkkaavat häntä, ja pieksävät hänen, ja sylkevät hänen päällensä, ja tappavat hänen; ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.

Niin tuli hänen tykönsä Jakob ja Johannes, Zebedeuksen pojat, sanoen: Mestari! me tahdomme, ettäs meille tekisit, mitä me anomme. Niin hän sanoi heille: mitä te tahdotte minua teillenne tekemään? Vaan he sanoivat hänelle: anna toisen meistä istua oikialla ja toisen vasemmalla puolellas sinun kunniassas. Mutta Jesus sanoi heille: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minä juon, ja sillä kasteella kastettaa, jolla minä kastetaan? Vaan he sanoivat hänelle: voimme. Niin sanoi Jesus heille: sen kalkin tosin te juotte, jonka minä juon, ja sillä kasteella te kastetaan, jolla minä kastetaan; mutta istua minun oikialla ja vasemmalla puolellani, ei ole minun antamisellani, mutta niille, joille se valmistettu on.

Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, rupesivat he närkästymään Jakobin ja Johanneksen tähden. Mutta kuin Jesus kutsui heidät tykönsä, sanoi hän heille: te tiedätte, että ne, jotka ovat asetetut kansain päämiehiksi, hallitsevat heitä, ja heidän ylimmäisillänsä on valta heidän ylitsensä. Mutta ei niin pidä oleman teidän keskenänne; vaan joka teidän seassanne tahtoo suurin olla, se olkaan teidän palvelianne. Ja joka teistä tahtoo tulla ensimäiseksi, hän olkaan kaikkein orja; Sillä ei myös Ihmisen Poika ole tullut, että häntä palveltaisiin, mutta palvelemaan ja antamaan henkensä lunastuksen hinnaksi monen edestä.

Julkaistu Päivämiehessä 7.2.2018

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi