Maanantai 23.7.2018
"
Sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Ps. 51:8

Jeesus oli uskollinen kuolemaansa saakka

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 30.3.2018 07:00 | Päivämies


Pitkäperjantaina Golgatan keskimmäiseltä ristiltä kuului voittohuuto: ”Se on täytetty!”
Oli tapahtunut sellaista, mistä Mooses ja profeetat olivat jo vanhan liiton aikana ennustaneet. Myös Jesaja oli liittynyt näiden ennustajien joukkoon noin 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää (Jes. 53:2–12).

Hämmentyneet opetuslapset

Pääsiäisen lähestyessä Jeesus oli tiennyt, että hänen elämänsä oli päättymässä. Hän oli valmistanut lähimpiä seuraajiaan siihen, että hän joutuisi kärsimään paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäisivät ja surmaisivat hänet. Opetuslapset saivat tietää, että hän nousisi kolmantena päivänä kuolleista (Mark. 8:31). Tätä asiaa heidän oli kuitenkin vaikea ymmärtää.

Yö, jolloin Jeesus pidätettiin, oli ollut levoton. Opetuslapset olivat hajaantuneet hämmentyneinä. Piinaavat tunnit olivat jättäneet jälkensä heidän selostuksiinsa Jeesuksen oikeudenkäynnistä. Evankelistat kertovat kuitenkin yhtäpitävästi, että ratkaiseva oikeudenkäynti, jossa Jeesus tuomittiin ristiinnaulittavaksi, järjestettiin perjantaina aamulla Rooman maaherran Pontius Pilatuksen johdolla.

Pilatus pesee kätensä

Oikeudenkäynti oli lyhyt ja karun yksinkertainen. Tuona aikana Pilatus hylkäsi juutalaisten viranomaisten Jeesusta vastaan esittämät syytökset. Koska Pilatus halusi päästä eroon Jeesuksen kaltaisesta rauhan häiritsijästä, hän teki kansalle tarjouksen. He saisivat vaikuttaa siihen, kumpi vapautettaisiin, Jeesus vai kapinoitsija Barabbas.

Pilatus vapautti Barabbaan. Hän toimi kansanjoukon tahdon mukaisesti, vaikka hän tiesi, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään kuolemanrangaistuksen arvoista. Pilatukselle ihmiskunnia ja maailman ystävyys merkitsivät enemmän kuin oikeudentunto ja totuudenmukainen kuuliaisuus. Sen vuoksi Pilatuksen toiminta johti sydämen paatumiseen.

Kahdenlaisia syntisiä

Tuomio laitettiin heti täytäntöön ja Jeesus ristiinnaulittiin Golgata-nimiselle paikalle. Hänen kätensä naulattiin ranteista raskaaseen poikkipuuhun. Poikkipuu nostettiin pystypuun huipulle, ja jalat naulattiin pystypuuhun. Saman kohtalon koki kaksi rikollista, jotka sijoitettiin Jeesuksen molemmille puolille.

Näkymä ristin ympärillä oli sekasortoinen. Paikalla oli teloitustehtävään komennettuja sotilaita, uteliaita katsojia ja ohikulkijoita. Tilanteesta nauttivat erityisesti Jeesuksen vihamiehet, joita olivat hengellisen ylimystön jäsenet. Perheenjäsenten ja ystävien surunhuudot kaikuivat yleisen puheensorinan yli. 

Ristillä olleet rosvot olivat yhtyneet Jeesuksen pilkkaamiseen. Tapahtumien edetessä tilanne muuttui, ja heistä toisella tunto avautui. Hän ryhtyi nuhtelemaan toista pilkkaamisesta.

Mies tunnusti myös oman syyllisyytensä ja rangaistuksensa oikeellisuuden. Hän rukoili Jeesukselta armoa ja pyysi tätä muistamaan häntä, kun Jeesus tulee valtakuntaansa. Jeesus vahvisti miehelle, että tämä olisi jo samana päivänä hänen kanssaan paratiisissa (Luuk. 23:42–43).

Ylimmäinen pappi ja syntien sovittaja

Keskipäivän aikaan taivas selittämättömällä tavalla pimeni ja pimeyttä kesti iltapäivään kello kolmeen saakka. Jeesuksen kuollessa temppelin väliverho repeytyi ja maa järisi. Monet kuolleet pyhät nousivat kuolleista ja ilmestyivät kaupungissa.

Tapahtumat olivat todisteita siitä, että Jeesuksen kuolema oli osa suurta siirtymää; yksi aikakausi oli päättymässä ja toinen alkamassa.

Vanhan liiton jumalanpalveluksessa vain ylimmäisellä papilla oli oikeus mennä kerran vuodessa Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimpään. Hänen oli siellä uhrattava sekä omien että kansan syntien edestä. Sen sijaan Jeesus uhrasi uuden liiton ylimmäisenä pappina itsensä kansan syntien vuoksi.

Jeesus oli sijaisuhri. Hän kärsi viattomana ja synnittömänä synnistä laissa määrätyn rangaistuksen, joka oli kuolema. Hän vuodatti verensä keskimmäisellä ristillä koko maailman syntien sovitukseksi. Uuden liiton ensimmäisenä pappina Jeesus valmisti tien jokaiselle, joka haluaa omistaa uskon lahjan ja saada syntinsä anteeksi. 

Hannu Heinänen

Julkaistu Päivämiehessä 28.3.2018

Kuvituskuva: H.H.

Pitkäperjantai: Psalmi: Ps. 22:7–20, 1. lukukappale: Jes. 53 (1. vuosikerta), 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 (1. vuosikerta) tai Hepr. 10:12–20, Evankeliumi: Matt. 27:33–54

Marja-Liisa Vähäsöyrinki

Poikamies

Pienoisromaani Poikamies kertoo Kaalepin arjesta, elämän tarkoituksen etsimisestä ja uskon kamppailusta. Helppolukuinen kirja on huumorilla höystetty. Teos on jatko-osa aiemmin julkaistulle Kaaleppi-romaanille. 

17 €

Jukka Palola

Puhetta Jumalalle ja Jumalasta

Kirja on Psalmien kirjan selitysteos, kommentaari, joka avaa psalmien taustoja ja vertailee psalmikäännöksiä. Teos myös valottaa tekstien syntyyn vaikuttaneita historiallisia tapahtumia. 

35 €

Alussa oli Sana

Äänite sisältää kamarikuoron esittämiä virsiä ja Siionin lauluja sekä luettuja raamatuntekstejä. Kuoroa johtaa Vesa Linnanmäki, tekstit lukee Matti Kontkanen. Säestyssoittimina ovat sello, huilu ja urut.

24 €

Anita Kallio

Koti odottaa asujaansa

Runokirja, jossa käsitellään kotia eri näkökulmista: osana minuutta, kaupunkia, uuden syntymistä ja uskovaisten yhteyttä. Kodin suojaan voi majoittua ihmisen kokoinen epätäydellisyys. Huumorin-tajuinen kertoja puhuu yhtä lempeästi kimalaisista kuin kalamiehistä kahvitauolla. 

17 €

Kuv. Vuokko Kraft

Lasten värityskirja

Värityskirja, joka sisältää yli 40 kuvaa eläimistä, kodin puuhista ja seuratilanteista. Osa kuvista on uusia, osa aiemmin Siionin kevät -lehdessä julkaistuja. Kirja on sopivan pienikokokoinen mukaan otettavaksi. 

5 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi