Väkeä oli kokoontunut tuhatmäärin paikalle, kun Jeesus aloitti puheensa opetuslapsilleen. Myöhemmin hän kohdisti sanomansa kaikille paikalle kokoontuneille kuulijoille. Vertausten jälkeen Pietari kysyi Jeesukselta: ”Tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” (Luuk. 12:41). Ilmeisesti hän tarkoitti ”meillä” opetuslapsia.

Pietari ei saanut kysymykseensä kyllä- tai ei-vastausta, vaan uuden vertauksen. Se on tämän sunnuntain evankeliumiteksti. Sen sanoma on uskollisuus Jumalaa kohtaan. 

Vertauksen ydin koskee saadun tehtävän uskollista hoitamista – silloinkin kun tehtävän antaja on poissa eikä ole valvomassa, millä tavoin tehtävän vastaanottanut hoitaa sitä. Hyvään tehtävänhoitoon kuului huolehtia palvelusväestä ja jakaa vilja-annokset ajallaan (Luuk. 12:42). 

Luottamuksen arvoinen työntekijä

Vertaus sopii hyvin kenelle tahansa tänäkin aikana toisen palveluksessa olevalle työntekijälle. Työnantaja tai hänen edustajansa ei voi valvoa jokaisen palvelukseensa ottamansa työntekijän vierellä, että työ tulee määräaikaan mennessä tehdyksi, eikä tämä ole tarpeenkaan. ”Isäntä” tai työnantaja luottaa valitsemiinsa työntekijöihin.

Useimmiten luottaminen ei ole turhaa. Isäntä huomaa käydessään, että hänen antamansa tehtävät on hoidettu ajoissa, ehkä jopa suunniteltua nopeammin ja paremmin kuin hän mielessään ajatteli. Silloin hän on tyytyväinen ja voi antaa uusia, vaativampia tehtäviä.

Kertomuksessa todetaan, että isäntä voi uskoa palvelijan hoitoon jopa koko omaisuutensa. On mielihyvää tuottavaa, kun on niin taitava, että saa tällaisen suuren ja vastuullisen tehtävän.

Yleensä on myös niin, että jolle on paljon uskottu, häneltä myös paljon vaaditaan. Merkittävään asemaan asetettu on päässyt esimieheksi monille muille työntekijöille. Matteus kuvaa kyseisen henkilön esimieheksi, jonka talon isäntä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään (Matt. 24:45).

Raipaniskuja huonolle palvelijalle

Vertauksen mukaan palvelijan valinta ei aina onnistu näin hyvin. Palvelukseen on voinutkin päästä henkilö, joka ajattelee, että isäntä ei tule vielä pitkään aikaan. Huono palvelija ei pyrikään toteuttamaan lupaamaansa tehtävää (Luuk. 12:45).

Tuona aikana esimiehen asemassa oleva saattoi jopa piestä hänen haltuunsa uskottuja työntekijöitä. Jonain päivänä isäntänsä palasi takaisin. Jos palvelija tiesi, mitä hänen isäntänsä tahtoi, mutta ei ollut tehnyt niin, hän sai monta raipaniskua (Luuk. 12:47).

Kyseessä oli vertaus, jonka tuon ajan kuulijat varmaankin hyvin ymmärsivät. Se kuvasi, mitä tarkoittaa uskollisuus toisen palveluksessa olevalle silloin, kun isäntä on kaukana matkoilla.

Kutsu taivaan iloon

Vertausten syvin tarkoitus oli kuitenkin olla kertomassa Jumalan hyvästä tahdosta ihmisille. Raamatussa toistetaan lukemattomia kertoja Jumalan uskollisuutta luomaansa ihmistä kohtaan.

Jumalan lupausten viesti meille on olla uskollinen vähässä, kun hän itse on uskollinen paljossa. Jumala antoi ainoan poikansa puolestamme, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).

Kristus kertoi tuomiosta, jossa hyvä ja luotettava, vähässä uskollinen palvelija, saa kutsun Herransa ilojuhlaan (Matt. 25:21).

Smyrnan seurakunnan palvelijalle annettiin kaunis lupaus: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän” (Ilm. 2:10). Tähän lupaukseen saamme mekin uskoa. Jumalan sanalle uskolliset saavat ylösnousemuksen aamuna katoamattoman voitonseppeleen (1. Kor. 9:25). 

Jouni Lesonen
Julkaistu Päivämiehessä 25.7.2018

Kuvituskuva: SRK:n kuva-arkisto

Evankeliumi: Luuk. 12:42–48

Raamattu 1992

Jeesus sanoi:
”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen, jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

Biblia

Mutta Herra sanoi:
kuka on uskollinen ja toimellinen perheenhaltia, jonka Herra asettaa perheensä päälle, oikialla ajalla määrättyä osaa antamaan. Autuas on se palvelia, jonka Herra tultuansa niin löytää tehneen. Totisesti sanon minä teille: hän asettaa hänen kaiken tavaransa päälle.
Mutta jos palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee palkollisia hosumaan, ja syömään ja juomaan ja juopumaan, niin tulee palvelian herra sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jota ei hän tiedä, ja eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan uskottomain kanssa.
Mutta sen palvelian, joka tiesi Herransa tahdon, ja ei itsiänsä valmistanut eikä tehnyt hänen tahtonsa jälkeen, täytyy paljon haavoja kärsiä. Joka taas ei tietänyt, ja kuitenkin teki haavain ansion, sen pitää vähemmän haavoja kärsimän; sillä kenelle paljo annettu on, siltä paljon etsitään, ja jonka haltuun paljo on annettu, sitä enempi anotaan.