Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

Rohkaisevia sanoja

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 22.4.2019 07:00 | Päivämies


Jeesuksen sanat Emmauksen tiellä vahvistivat opetuslasten uskoa. Sanoma ei ole muuttunut vieläkään.
Pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat olivat saaneet opetuslapset hämmennyksen ja pelon valtaan. Koittaessaan ymmärtää järjen viisaudella Vapahtajan kärsimisen ja kuoleman merkitystä, heille tuli suuria epäilyksiä. Usko alkoi käymään vähiin, kun ymmärrys ei riittänyt.

Evankeliumitekstissään Luukas kertoo kahden opetuslapsen murheellisesta matkasta Jerusalemista 11 kilometrin päässä olevaan Emmaus-nimiseen kylään. Matkalaiset keskustelivat keskenään pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumista, joita he eivät voineet ymmärtää.

Opetuslasten matkaseuraksi tulee yllättäen Jeesus, jota he eivät kuitenkaan tunnista. Vapahtajan kysyessä heiltä murheen syytä ja heidän keskustelunsa aihetta Kleopas ihmettelee: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.” Kleopas kertoo Jeesuksesta, voimallisesta profeetasta, jonka ylimmäiset papit ja kansan päämiehet tuomitsivat kuolemaan. Edelleen hän kertoo tyhjästä haudasta ja monista tapahtumista, jotka ovat viime päivinä aiheuttaneet pelkoa. Opetuslapset kertovat luulleensa Jeesuksen olevan Israelin vapahtaja.

Vapahtajan seurassa

Jeesus moitti opetuslapsia siitä, että he olivat hitaita uskomaan Jumalan sanan ilmoitusta tulevasta Messiaasta. Hän selitti epäileville ja uskossaan väsyneille profeettojen ennustuksia eli Jumalan sanan lupauksia syntien sovittajasta, kärsivästä Jumalan pojasta. Hänen tuli kärsiä ja kuolla ja nousta kuoleman haudasta ihmisten syntien sovittamiseksi ja vanhurskauttamiseksi.

Koko matkan Jeesus kirkasti evankeliumin voitollista sanomaa matkamiehille. Emmauksen kylä lähestyi, ja ilta oli tulossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa edemmäs. Opetuslapset vaativat häntä jäämään heidän kanssaan, sillä he halusivat kuulla lisää Jumalan sanaa. Murheet ja epäilykset olivat häipymässä, usko oli vahvistumassa.

Jeesus jäi vielä heidän seuraansa, ja he menivät sisälle. Vapahtaja otti leivän, kiitti Jumalaa ja mursi leipää syötäväksi uupuneille taivaan tien kulkijoille. Silloin tapahtui suuri ihme, opetuslapset tunnistivat Jeesuksen.

Jumalan sana ja evankeliumin voima olivat poistaneet epäilykset ja murheet. Usko sai vahvistua. Tuntematon matkalainen oli Jeesus, tuttu Hyvä Paimen, profeettojen ennustama Messias, syntisten ystävä.

Kleopas ja hänen matkakumppaninsa tunsivat niin suurta iloa, että he lähtivät välittömästi takaisin Jerusalemiin, välittämättä pitkästä matkasta ja pimeydestä. He halusivat ilmoittaa Jerusalemissa kaikille murheellisille ylösnousemuksen iloista sanomaa. Jeesus on totisesti noussut kuolleista ylös ja elää! Jerusalemissa koettiin samaa riemua Jeesuksen kohtaamisesta, ja siellä iloittiin yhdessä Jumalan valmistaman ja lupaaman pelastuksen toteutumisesta.

Jumalan sana tuo ilon

Jumalan muuttumaton sana antaa voiman uskomiseen kaikissa tilanteissa, myös vaikeina hetkinä. ”Sinun sanasi on minun jalkaini kynttilä ja valkeus teilläni” (Ps. 119:105). Se sana on oppaana, ja sen voimalla Jumala ohjaa elämässä oikeaan ja viimein iankaikkiseen elämään. Jumalan sanan kuulemisen ja uskomisen kautta pysytään seurakunnan elävänä jäsenenä.

Synninpäästön saarnassa saa uskoa synnit anteeksi annetuiksi. Tätä sovituksen evankeliumia julistetaan maan päällä Jumalan seurakunnassa kaikille sitä kaipaaville pelastukseksi ja uskon vahvistukseksi. Jumala on antanut seuraajilleen monia uskon elämää hoitavia ja uskoa vahvistavia asioita, joita käyttäen ihminen voi pysyä uskomassa. ”Pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen yhteyttä” (KO 77).

On hyvä muistaa kaikissa elämän vaiheissa, että Vapahtaja on lupauksensa mukaisesti omiensa kanssa kaikkina päivinä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Nytkin saa iloita, niin kuin uskovaiset iloitsivat Jerusalemissa, elävästä kunnian Kuninkaasta ja uskoa vahvistavasta pyhästä evankeliumista.

Teksti: Heikki Saarikoski
Kuvituskuva: Juha Humalajoki

Julkaistu Päivämiehessä 17.4.2019


EVANKELIUMI Luuk. 24:13–35

Raamattu 1992

Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka*. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.

He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.” ”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä.

Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.” Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

BIBLIA

Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä. Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli. Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jeesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.

Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet. Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset? Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui? Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jeesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.

Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen. Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat. Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle. Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet. Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat! Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle? Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat. Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään. Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa. Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille. Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä. Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset? Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat, jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille. Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi