Sunnuntai 8.12.2019
"
Jeesus sanoo: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa." Luuk. 12:35-36

Jumalan lapsen oikea vapaus

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 8.10.2014 00:00 | Päivämies


Raamatussa paastoaminen on tärkeä osa hartauselämää. Se on kuulunut osana koko seurakunnan rukoukseen. Paastolla voitiin osoittaa katumusta eri elämäntilanteissa, ja kansa paastosi varsinkin suruaikana. Paastoa harjoitettiin myös onnettomuuksien ja tappioiden hetkinä. Silti laki määräsi vain yhden paaston, joka tuli toteuttaa suurena sovintopäivänä (3. Moos. 16:29–34).
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen paastopäivien määrää lisättiin. Ihmiset surivat Jerusalemin hävitystä pitämällä vuosittain neljä paastopäivää. Myöhemmin paasto kuului keskeisenä osana fariseusten hurskauselämään. Hurskaimmat heistä paastosivat kaksi kertaa viikossa (Luuk. 18:12). Myös Johannes Kastajan oppilaat osoittivat katumustaan paastoamalla.

Ihmistekoinen paasto ei kelpaa

Paasto oli ulkonainen teko, joka oli tehtävä vain sisäisen tarpeen vaatimuksesta. Kaikki paastoaminen ei kuitenkaan ollut aitoa. Vanhan testamentin profeetat arvostelivat sellaista paastoa, joka ei johtanut sisäiseen uudistumiseen eikä oikeuden tekemiseen.

Juutalaiset eivät lopulta paastonneet Jumalan kunniaksi. Sen sijaan paastosta kehittyi heille lainomainen ihmisteko, jolla he halusivat lepyttää Jumalaa ja ansaita autuutta. Sen vuoksi he paastosivat pakonomaisesti. Jumala kuitenkin tuomitsi profeettojensa välityksellä tällaisen paaston (Jes. 58:3–5; Sak. 7:5–6). Paastosta oli tullut monille juutalaisille nautinnon hakemisen ja teeskentelyn aihe. Jeesus varoittikin oppilaitaan farisealaisesta hapatuksesta.

Jeesus vastasi Johanneksen oppilaiden esittämään kysymykseen paastosta kahdella esimerkillä. Niiden avulla hän halusi osoittaa, että ihmistekoihin tukeutuva vanhurskaus ja Jumalan lahjavanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Uutta ei voida yhdistää vanhaan; omavanhurskauden peitteeksi ei voida ottaa Jumalan armoa.

Päästäkseen lahjavanhurskaudesta osalliseksi ihmisen sydämessä tulisi tapahtua Jumalan mielen mukainen katumus. Sen jälkeen murhe synnistä ajaa hänet Jumalan lasten yhteyteen ja omakohtaisen evankeliumin kuulemiseen ja uskomiseen.

Paasto on iloinen oikeus

Jeesus vapautti paaston sen lainomaisuudesta oikeaan tehtävään, joka korosti kristityn vapautta. Ennen julkisen tehtävänsä alkamista Jeesus paastosi erämaan yksinäisyydessä neljäkymmentä päivää. Hän opetti lähimmille seuraajilleen, että paasto oli iloinen ja riemullinen oikeus. Jeesus muistutti siitä, ettei paastoa tulisi tehdä sen vuoksi, että ihmiset näkisivät sen. Usko ja Jumalan vaikuttama rakkaus avasivat näköalan oikeaan paastoon.

Jeesus ei vaatinut oppilaitaan paastoamaan, mutta ei hän sitä vastustanutkaan. Oppilaat olivat sulhasen seuralaisia, eivätkä häät olleet paaston aikaa. He iloitsivat Yljän läsnäolosta, vaikka iäiset häät eivät vielä olleet alkaneet. Sen jälkeen kun Jeesus otettiin heiltä pois, hänen lähimmät seuraajansa paastosivat (Ap. t. 13:2–3; Kor. 11:27).

Oikean vapauden puolesta

Oikea Jumalan lapsen vapaus ei ole ollut itsestäänselvyys. Paavali kävi taistelua kristityn vapauden puolesta niitä juutalaiskristittyjä vastaan, jotka vaativat, että Jumalan lasten oli noudatettava juutalaisten lakia. Tähän asiaan oli tarvetta palata erityisesti Galatiassa. Kristillisyyden historiassa on myöhemmin jouduttu keskustelemaan lain kolmannesta käytöstä, jonka mukaan lain tulisi kuulua myös uskovaisille ”ojennusnuoraksi”.

Jeesus piti kotikaupungissaan Nasaretissa valtaistuinpuheensa. Siinä hän julisti köyhille hyvää sanomaa ja lupasi päästää sorretut vapauteen. Kristitty kokeekin olevansa vapaa lain vaatimasta orjuudesta. Hän on osallinen Jumalan rakkaudesta. Elävä usko ja siitä heijastuva rakkaus auttavat häntä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä. Elämä Jumalan valtakunnan osallisuudessa on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Hannu Heinänen

Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
18. sunnuntai helluntaista: Ps. 119: 97–104, Aam. 5:21–24, Kol. 2:16–23, Mark. 2:18–22

Julkaistu Päivämiehessä 8.10.2014.

Kuva: Kari Vengasaho

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi