Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Miksi en minäkin palvelisi?

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 28.1.2015 00:00 | Päivämies
Jeesuksen opetuksen ydin on tekstin lopussa: kun olet tehnyt sen, mitä pitikin, älä ylpeile sillä. Tähän Jeesus ja opetuslapset päätyivät keskusteltuaan anteeksiantamuksesta.
Jeesus neuvoi antamaan katuvalle veljelle anteeksi vaikka seitsemän kertaa päivässä. Tämän kuultuaan opetuslapset pyysivät vahvempaa uskoa. Jeesus totesi, että sinapinsiemenen verran oikeaa uskoa riittää.

Uskoa ei siis tarvitse mittailla. Siksi ei tarvitse mitata sitäkään, mitä usko saa aikaan. Uskon luonteeseenhan kuuluu tehdä meistä palvelijoita. Palveluksia tarvitsevat niin lähimmäiset kuin Jumalan valtakuntakin. Helposti me näissä tilanteissa arvioim­me saaneemme tehtäviä liikaa tai liian vähän, luulemme onnistuneemme paremmin tai huonommin kuin toiset.

Arkinen kuvaus palvelijasta

Jeesus aloitti vertauksella isännästä ja palvelijasta. ”Jos teillä on palvelija” -ilmaisu taisi vaatia mielikuvitusta. Palvelijoiden pitoon oli mahdollisuuksia yleensä vain rikkaimmilla. Ainakin lähimmät opetuslapset vaikuttavat köyhiltä niin kuin Jeesuskin. Kuitenkin ihmiset tunsivat ajan tavat, vaikka omaa kokemusta asiasta ei olisi ollutkaan. 

Jeesus ei alkanut moittia isännän vaativuutta. Hän vain totesi, että palvelijan on tehtävä ne työt, jotka hänelle kuuluvat. Ensin olivat raskaat ulkotyöt, joihin saattoi mennä koko valoisa aika päivästä. Sitten odottivat vielä sisätyöt ennen lepoa.

Tähän järjestykseen olivat palvelijatkin sopeutuneet. Mitään erityistä kiitosta ei odotettu. Koko tuttu ja turvallinen järjestyshän olisi mennyt sekaisin, jos isäntä olisikin alkanut palvella palvelijaansa siitä hyvästä, että tämä on tehnyt raskaan työpäivän ulkotöissä.

Nykyään tiedetään, että kiitoksella on suuri voima. Varmasti tuonkin ajan palvelijat olisivat saaneet uutta intoa palvelemiseen, jos isäntäväki olisi jotenkin ilmaissut arvostavansa heidän työtään. Kukapa tietää, vaikka niin olisi tehtykin. Jeesukselle oli tällä kertaa kuitenkin olennaista se, että palvelija tiesi, mitä hänen tehtäviinsä kuului, ja hän nöyrästi täytti velvollisuutensa.

Palvelijana Jumalan valtakunnassa 

Jeesus ei tarkalleen kertonut, mistä tehtävistä hän opetuslapsilleen puhui sanoessaan ”niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä”. Ilmeistä kuitenkin lienee, että hän tarkoitti opetuslapsen tehtävää, palvelemista Jumalan valtakunnassa.

Edellä puhutut asiat rajaavat hiukan: ei saa johdattaa ketään lankeemukseen, tulee antaa aina anteeksi, tulee uskoa.

Toisinaan Jeesus lähetti opetuslapsiaan saarnamatkoille, valmistelemaan Jeesuksen tuloa kylälle. Tällainen kuuluu opetuslapsen tehtäviin. Lähetti hän kerran aasiakin hakemaan. Arkisemmatkin työt kuuluvat opetuslapsille. Oikeastaan kaikki lähimmäisenrakkauteen ja armon sanoman esillä pitämiseen liittyvät tehtävät ovat osa tätä palvelutyötä.

Opetuslapsen tulee tyytyä osaansa, kuten vertauksen palvelija. Saa tehdä nöyrästi sen, minkä osaa. Ei tarvitse vertailla itseään muihin eikä edes siihen, mitä jaksoi joskus aikaisemmin. Työtä ei tehdä palkan takia.

Perustana Jumalan rakkaus 

Sunnuntain otsikko Ansaitsematon armo kertoo siitä, että taivaallinen Isä tahtoo olla palvelijoilleen hyvä, olivatpa työn määrä ja mitta millaiset tahansa. Jumalan hyvyys ja lahjat eivät perustu ansioon vaan armoon. Saamme lahjaksi kaiken: uskon, anteeksiantavaisuuden ja työhalutkin.

Ja kun toisetkin palvelevat minua, miksi en minäkin palvelisi. Kun Jumala antaa minulle kaikki synnit joka päivä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, tuleehan minunkin antaa anteeksi lähimmäisilleni. Kun palvelu pohjautuu Jumalan rakkauteen, ei mittailemiseen ole mahdollisuuksia eikä tarvetta.

Mauno Hepola

Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
3. sunnuntai ennen paastonaikaa: Ps. 18:2–­7; 1. Sam. 16:1­–13; Room. 9:11­–23; Luuk. 17:7–­10

Julkaistu Päivämiehessä 28.1.2015.

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi