Maanantai 24.6.2019
"
Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. Ps. 49:16

Leipää paastoaville

Usko ja elämä - Sana sunnuntaiksi 11.3.2015 00:00 | Päivämies
Elämän leivän sunnuntai sijoittuu kirkkovuodessa paastonaikaan. Vaikka paastonaikana syödäänkin vaatimattomammin, tarvitsee ihminen joka päivä syötävää. Paastotessaan ihminen kaipaa ruokaa vielä voimakkaammin kuin yltäkylläisyydessä eläessään. 
Niukkaa ravintoa oli saanut kokea Israelin kansa Egyptin erämaavaelluksella ennen kuin se sai mannaa syödäkseen. Nälkä oli tuttu myös Jeesukselle erämaassa, kunnes enkelit tulivat ja pitivät hänestä huolta. Ei nälkä ollut vieras Jeesuksen kuulijoillekaan. 

Edellä on kerrottu, kuinka Jeesus on julistanut Jumalan valtakuntaa ja pienen pojan eväillä ruokkinut kuulijansa. Kylläisinä he kutsuivat Jeesusta profeetaksi ja kuninkaakseen, mutta jo seuraavana päivänä suhde Jeesukseen ja hänen ihmetekoonsa muuttui. Nyt samat ihmiset kutsuivat häntä enää opettajaksi ja kävivät hänen kanssaan kiistelyä.

Sielun ruokaa

Opettaja opetti hämmentävällä tavalla: ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.” 

Koska Mooses oli kieltänyt veren syömisen ja juutalaiset valvoivat tätä kieltoa muun muassa eläimiä teurastaessaan hyvin tarkasti, kuulosti tämä lause juutalaisen korvissa sitäkin tuomittavammalta. Veressä oli elämä eikä sitä saanut siksi syödä.

Juutalaisten hämmennys on ymmärrettävä. Miten yksittäisen ihmisen liha ja veri voisi olla jotain Jumalan edessä? Sanoohan Paavalikin 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 15 jakeessa 50: ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” 

Ihmisestä ei ole täyttämään Jumalan tahtoa, miten sitten ihminen voisi periä Jumalan valtakunnan? Tähän epäilyyn Jeesus vastaa rohkeasti: ”Minä olen elämän leipä” ja kutsuu itseään ihmisen Pojaksi. Tällä tavalla Jeesus osoittaa olevansa ratkaisevasti jotain muuta kuin kaikki muut ihmiset. Oman veren antaminen toisten puolesta viittaa selkeästi sovituskuolemaan. Taustalla näkyy myös Jesajan ennustus Herran kärsivästä palvelijasta, joka sovittaa rangaistuksellaan toisten synnit.

Tämän ajan ruuat, vaikka ne olivat olleetkin Jumalan lahjoittamaa mannaa tai Jeesuksen siunaamaa leipää ja kalaa, eivät olleet antaneet ihmisille ikuista elämää. Ajallinen leipä on ajallista leipää, joka tyydyttää hetkeksi ruumiin nälän, mutta se ei ruoki sielua eikä anna iankaikkista elämää.

Minä olen elämän leipä!

Jeesus lupaa seuraajilleen enemmän: ”Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Mitä tarkoittaa elämän leivän syöminen tai kirjaimellisesti pureskeleminen? Heprealaiskirjeessä (Hepr. 4:1–2) syömistä verrataan, ei ainoastaan sanan kuulemiseen, vaan sen uskomiseen: ”Niin peljätkäämme siis, ettemme joskus hänen lepoonsa tulemisen lupausta hylkäisi ja ettei kenkään meistä takaperin jäisi: Sillä se on meille ilmoitettu niin kuin heillekin; mutta ei heitä sanan kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat.” 

Jeesuksen seuraaminen on hänen sanansa vastaanottamista eli evankeliumin kuulemista ja uskomista. Jeesus itse on uskovalle kaikki. Hän on ruoka ja juoma valtakuntansa evankeliumissa. Ehtoollisella nautimme hänen ruumiinsa ja verensä uskomme vahvistukseksi. Näitä lahjoja saa jokainen uskolla vastaanottaa.

Markus Kopperoinen

Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu: 4. paastonajan sunnuntai: Ps. 84: 6–10, 13; Jes. 55:1–3; Ilm. 21:6–7; Joh. 6:48–58   

Julkaistu Päivämiehessä 11.3.2015.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi