Jeesus ihmisten hylkäämänä

Itse ristiinnaulitsemisen evankelista Matteus kertoo lyhyesti, jopa arkipäiväisesti. Tuon julman rikollisten teloitustavan toteuttivat sotilaat väkivallan ammattilaisina. Jeesukselle tarjottiin ensin juotavaksi sapella sekoitettua viiniä, jonka tarkoituksena oli lievittää tuskia, mutta hän vain maistoi sitä. Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja kaksi rosvoa, toisen Jeesuksen oikealle, toisen vasemmalle puolelle. Sotilaat jakoivat Jeesuksen vaatteet arvanheitolla, kiinnittivät tuomion syyn ristinpuuhun ja jäivät vartioon.

Päähuomion Matteus kiinnittää Jeesuksen ristin ympärillä olevaan väkijoukkoon, ihmisiin, joita hän kutsuu ohikulkijoiksi. Heidän lisäkseen Matteus nimeää aivan erityisesti ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat, siis juutalaisten uskonnollisen ja yhteiskunnallisen eliitin edustajat. Tuosta joukosta huudeltiin Jeesukselle herjauksia, pilkka- ja ivasanoja. Se oli aivan kuin kaiku siitä, mitä oli kuultu jo aiemmin ensin Suuren neuvoston edessä ja sitten Pilatuksen palatsin pihalla. Jeesuksen seuraajat katselivat taustalla, pienenä ja pelokkaana joukkona.

Jeesus oli ristillä oman kansansa hylkäämänä. Itse asiassa hän oli siinä koko ihmiskunnan hylkäämänä, ihmiskunnan, jonka Vapahtajaksi hän oli tullut. Jumalan vastustajan, vihollisen valta ja ihmisten epäusko näyttäytyivät kaikessa voimassaan.

Jeesus Isänsä hylkäämänä

Matteuksen mukaan Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat tuskanhuuto: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Ihmisenä Jeesus koki ihmisen syvimmät ahdistuksen tunnot, kuolemanpelon, hylätyksi tulemisen pelon, vieläpä Jumalan hylkäämäksi joutumisen tuskan.

Koko maailman syntien taakkaa kantaen oli Jeesuksen käytävä kuolemaan. Mutta hän täytti tehtävänsä Jumalan uhrikaritsana, ”alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8).

”Tämä oli todella Jumalan Poika”

Jeesuksen kuoleman Matteus kuvaa vaikuttavissa puitteissa. Luonto järkkyi. Jo kolme tuntia ennen kuolemaa keskipäivällä aurinko pimeni. Kuolinhetkellä maa vavahteli ja kalliot halkeilivat. Luonnonvoimien myllertäessä tapahtui vielä suurempia ihmeitä. Jerusalemin temppelissä pyhän ja kaikkein pyhimmän välissä oleva väliverho repesi kahtia ylhäältä alas asti. Kirjeessä heprealaisille tähän viitaten julistetaankin, että Jeesus on uuden liiton suuri ylipappi ja hänen uhrikuolemansa on avannut meille uuden elämään vievän tien (Hepr. 10:19–21). Vanhan liiton uhripalveluksen aika on päättynyt.

Edelleen Jeesuksen kuollessa – Matteuksen mukaan – haudat aukenivat ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös ja lähtivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen haudoistaan näyttäytyen monille. Nähdessään tämän roomalaiset vartiosotilaat ja heidän sadanpäällikkönsä pelästyivät suunnattomasti ja heidän suustaan kuultiin se tunnustus, jota Jeesus oli odottanut omalta kansaltaan: ”Tämä oli todella Jumalan Poika.”

Kristuksen ristin salaisuus

Apostoli Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.” (1. Kor. 1:23–25.) Tämä Jumalan valtakunnan sovintosaarna on tänäkin päivänä täällä ihmisten maailmassa. 

Hannu Ojalehto

Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu: 
Pitkäperjantai: Ps. 22: 7–20; Jes. 53; Hepr. 5: 7–10 tai Hepr. 10:12–20; Matt. 27:33–54

Julkaistu Päivämiehessä 1.4.2015.

Kuva: Heta Vesamäki