Huolehdimmehan vanhuksista?
Usko ja elämä - Pääkirjoitukset 14.9.2016 07:00 | Päivämies
Suomessa on viime aikoina toistuvasti keskusteltu vanhusten hyvinvoinnista. Tiedotusvälineissä huomiota ovat saaneet erityisesti vanhusten hoidossa tapahtuneet laiminlyönnit laitoksissa ja kotipalvelun piirissä. Asiantuntijoiden mukaan ongelmat ovat johtuneet ensisijaisesti hoitohenkilökunnan liian vähäisestä määrästä.
Usein on todettu, että yhteiskunnan arvot näkee siitä, miten se huolehtii heikoimmista jäsenistään. Elämänsä loppupuolella ihminen on usein avuton ja toisten huolenpidosta riippuvainen. On tärkeää muistaa, että meistä jokainen saattaa jonakin päivänä asua hoitolaitoksessa tai olla kotihoidon varassa. Miten haluaisimme itseämme silloin kohdeltavan?
Ajassamme usein ihannoidaan nuoruutta ja vanhuudesta puhumista saatetaan vältellä. Vanhuus on kuitenkin myönteinen asia ja kuuluu luonnollisena osana Jumalan luoman ihmisen elämään. Voimme jokainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellämme siihen, miten vanhuksiin suhtaudutaan lähipiirissämme. Arvostava ja kunnioittava asenne luovat myönteistä ilmapiiriä. Pienetkin arjen teot voivat valaista vanhuksen päivän.
Nykyään ihmiset säilyttävät virkeytensä ja toimintakykynsä keskimäärin pitempään kuin aikaisemmin. Tähän viittaa lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettävän vanhustenpäivän teema Tekee mieli oppia! Vanhuuden päivinäkin on mahdollista oppia uutta ja katsella valoisasti eteenpäin. Elämä ei ole jäänyt taakse, vaan se on tässä ja nyt.
Uskovaiselle vanhukselle elävä usko antaa kestävimmän turvan ja vahvan tulevaisuuden toivon. Jumala saattaa kutsua ihmistä valtakuntaansa myös vanhuuden päivinä. Silloin kannattaa ottaa kutsu vastaan ja uskoa evankeliumi. Jumalan lapselle Kristus on elämä ja kuolema on voitto (Fil. 1:21).
Julkaistu Päivämiehessä 14.9.2016
Kuvituskuva: Tero Pitkälä