Vanhusten osuus väestöstä kasvaa jatkuvasti, eikä kaikille näytä nykyisessä tilanteessa riittävän hoitajia. Hoitoalalle kouluttautuvien työnäkymät ovat hyvät, mutta moni saattaa empiä alalle hakeutumista, koska työ on vaativaa eikä palkkataso houkuttele. Nykyisessä tilanteessa erityisen tärkeää sekä hoidettavien että hoitajien kannalta on, että ammattitaitoista henkilökuntaa on riittävästi. Sen vuoksi hoitajien työoloja tulisi kehittää niin, että työntekijät voisivat mahdollisimman hyvin säilyttää työnilon ja motivaation arvokkaassa ammatissaan.

Usein on todettu, että yhteiskunnan arvot näkee siitä, miten se huolehtii heikoimmista jäsenistään. Elämänsä loppupuolella ihminen on usein avuton ja toisten huolenpidosta riippuvainen. On tärkeää muistaa, että meistä jokainen saattaa jonakin päivänä asua hoitolaitoksessa tai olla kotihoidon varassa. Miten haluaisimme itseämme silloin kohdeltavan?

Ajassamme usein ihannoidaan nuoruutta ja vanhuudesta puhumista saatetaan vältellä. Vanhuus on kuitenkin myönteinen asia ja kuuluu luonnollisena osana Jumalan luoman ihmisen elämään. Voimme jokainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellämme siihen, miten vanhuksiin suhtaudutaan lähipiirissämme. Arvostava ja kunnioittava asenne luovat myönteistä ilmapiiriä. Pienetkin arjen teot voivat valaista vanhuksen päivän.

Nykyään ihmiset säilyttävät virkeytensä ja toimintakykynsä keskimäärin pitempään kuin aikaisemmin. Tähän viittaa lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettävän vanhustenpäivän teema Tekee mieli oppia! Vanhuuden päivinäkin on mahdollista oppia uutta ja katsella valoisasti eteenpäin. Elämä ei ole jäänyt taakse, vaan se on tässä ja nyt.

Uskovaiselle vanhukselle elävä usko antaa kestävimmän turvan ja vahvan tulevaisuuden toivon. Jumala saattaa kutsua ihmistä valtakuntaansa myös vanhuuden päivinä. Silloin kannattaa ottaa kutsu vastaan ja uskoa evankeliumi. Jumalan lapselle Kristus on elämä ja kuolema on voitto (Fil. 1:21).

Julkaistu Päivämiehessä 14.9.2016

Kuvituskuva: Tero Pitkälä